Vanhemmuus Minä vanhempana
28/01/2016

”Olisinpa tiennyt tämän äitiydestä etukäteen” – Konkariäitien parhaat neuvot

Usko äidinvaistoosi ja 9 muuta ohjetta, jotka äidit olisivat toivoneet saavansa jo silloin, kun lapset olivat pieniä.

”Olisinpa tiennyt tämän äitiydestä etukäteen” – Konkariäitien parhaat neuvot

Usko äidinvaistoosi ja 9 muuta ohjetta, jotka äidit olisivat toivoneet saavansa jo silloin, kun lapset olivat pieniä.

Kuuntele äidinvaistoasi

”Vielä vuonna 1996 helsinkiläisessä neuvolassa kehotettiin pitämään neljän tunnin imetysväliä pienien vauvojenkin kanssa. Onneksi lastentarhanopettajaäitini neuvoi, että imetät juuri silloin, kun vauvalla on nälkä. Mutta stressasin silti tuota älytöntä imetysohjetta ja koin olevani epäonnistunut imettäjä.”

Lue myös: Elina Tanskanen: Näitä neuvoja olisin kaivannut nuorena äitinä

”Neuvolan täti kysyi esikoisemme ollessa kuuden kuukauden ikäinen, että nukkuuhan vauva jo omassa huoneessa. Täydellistä tyhmyyttämme siirsimme esikoisemme nukkumaan omaan huoneeseen seitsemän kuukauden iässä. Siihen asti hän oli nukkunut turvallisesti meidän huoneessa, mutta omassa pinnasängyssään. Yöt olivat menneet hyvin, koska vauvan herätessä pystyin höpöttämään hänelle ja laitoin tutin kätevästi suuhun ja vauva jatkoi suloisesti uniaan. Neuvolan täti pelotteli, että jos emme siirrä vauvaa nopeasti omaan huoneeseen, nukkuu hän vuosikausia samassa huoneessa meidän kanssa eikä hän suostu siirtymään enää millään omaan huoneeseensa. Vaikka tajusinkin ohjeen älyttömyyden, menin tuohon typerään vipuun. Sillä seurauksella, että nukutimme esikoistamme omassa huoneessa joka ilta jopa parikin tuntia ja jouduimme ravaamaan öisin vauvaa tyynnyttelemään.”

”Olisinpa esikoisen aikana kuunnellut sydäntäni ja tehnyt kaiken, niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Liikaa kuuntelin muiden mielipiteitä ja mietin, kuinka kaiken pitäisi mennä. Vasta kolmannen lapsen kanssa olen ymmärtänyt, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla hyvä äiti. Nyt luotan itseeni äitinä ja luotan myös vauvaani, se kyllä tietää mitä tekee. Vauvan paikka on äidin lähellä.”

Lue myös: Hyvät päätökset, joista lapsen synnyttyä luovuttiin

Lue myös: Synnyitkö 80-luvulla? Näin erilaisia olivat äitisi odotus ja synnytys verrattuna nykyaikaan

Opeta vauva syömään tuttipullosta

”Olisi kannattanut ottaa tuttipullo käyttöön heti alussa. Siten isä olisi päässyt heti alussa täysivaltaisesti osallistumaan vauvan hoitoon ja minä olisin saanut nukkua välillä. Minä olin aloittanut äidin roolin omaksumisen jo raskausaikana, miehelläni isän rooliin kasvaminen alkoi vasta syntymästä. Ja siinä kesti kauan… Ainakin univelkaisesta ruokinta-automaatista siltä tuntui.”

Lue myös: Tätä kaikkea äidit tekevät imettäessään

”Jos olisi toinen lapsi tullut, olisin heti imetyksen lähdettyä sujumaan hyvin opettanut myös pullolle – tai ehkä tehnyt niin, että isä olisi opettanut vauvan pullolle, ja itse olisin ollut sen aikaa jossain poissa nukkumassa. Olisin ollut sinnikkäämpi opettamaan lasta syömään myös pullosta, jotta olisin saanut nukuttua joskus kokonaisia öitä ja joskus, ekan puolen vuoden aikana, päässyt johonkin ilman vauvaa kahta tuntia pidemmäksi aikaa. Vauva ei huolinut  pulloa, yritimme muutamia kertoja, ja kokeilu päättyi itkuun (sekä vauvan että äidin). Olin varma, että tässä on vauva, joka ei yksinkertaisesti vain suostu syömään pullosta. Joten siis imetin ja inhosin sitä, että olin niin kiinni vauvassa. No, kun lapsi oli 11 kk, lähdimme miehen kanssa ekaa kertaa yön yli reissuun, ja olin päättänyt lopettaa imettämisen siihen. Isovanhemmat, kaikki 4 kpl, jäivät meille hoitamaan lasta. Illalla tenava oli alkanut itkeä tissin ikävää. Mamma oli kaivanut kaapista pölyisen tuttipullon, lämmittänyt siihen maitoa, ottanut lapsen kainaloon tiukkaan imetysasennon tapaiseen otteeseen ja työntänyt pullon suuhun. Lapsi oli syönyt tyytyväisenä ja nukahtanut. Sen reissun jälkeen en enää imettänyt, ja lapsi söi pullosta.”

Lue myös: Unohdin imetyksen jälkeen tissin esille ja muut väsyneiden äitien pahimmat mokat

Lue myös: Tuore äiti, tämän tahdot tietää vastasyntyneestä

Kasvatus on pikkuasioiden hinkkaamista

”Kuvittelin, että kasvatus on isojen kysymysten käsittelyä, kuten ’Onko Jumalaa ja voiko siihen uskoa’? tai ’Miten pitää olla oikeudenmukainen toisia kohtaan?’ Kissan viikset, lasten kanssa (nyt 27 ja 22) jatketaan edelleen samaa pikkuasioiden hinkaamista: ’Miten sanotaan, kun ruoka on syöty? Ei pipo päässä ruokapöytään! Nosta astiasi tiskikoneeseen, ei vain tiskipöydälle! Älä jätä kenkiäsi keskelle eteisen lattiaa ja nosta takkisi naulaan! Missä olet ja koska tulet kotiin? Roskis on täynnä.’”

”Rutiinit ovat kaiken a ja o. Kaaos on kauhistus.”

”Lasten kanssa joutuu miettimään monia käytännön asioita ja etenkään pienten kanssa ei noin vaan lähdetä liikkeelle kun aina on joku, nälkä kakka, yms.”

Lue myös: Oletko virallinen valmentaja vai kaksisormilaiskiainen? Tee testi!

Lue myös: Miten opetat lapselle hyviä tapoja? Lue psykologin vinkit

Keskustele: Ovatko rutiinit tärkeitä teidän perheessänne?

Lapsia ei voi kasvattaa

”57-vuotiaana ihmettelen, miten mikään kasvatusperiaate voi ikinä mennä perille. Olisin toivonut, että minulle olisi tehty selväksi kasvatuksen hiuduttava, turhauttava olemus; että ei ole mitään mahdollisuutta kasvattaa. Ja jos jotenkin onnistut kaikesta huolimatta kasvattamaan, aikaansaannoksesi ovat surkean pikkuruisia ja ne unohtuvat saman tien. Ymmärrän, miksi Summerhill-aate tuntui hyvältä. Miksi edes yrittää kasvattaa, kun voisi yhtä hyvin antaa kakaroiden olla vain? Routaa porsaan pehvaan, se on ainoa, mikä toimii.”

Lue myös: 14 asiaa, joissa toisen lapsen kasvatus eroaa ensimmäisestä

Lapsia ei kannata vertailla toisiinsa

”Kliseinen sanonta siitä, että äiti on lapsensa paras asiantuntija, pitää hirvittävän hyvin paikkansa. Meidän kuopuksemme oli jo syntyessään lyhyt suhteessa mieheni ja minun pituuksiin. Tiesimme, että meidän molempien suvuissa on moniakin lyhyitä henkilöitä. Liian monilla kerroilla kuopuksemme pituudesta huomautettiin neuvolassa. Eräskin nuori lääkärinainen epäili, että tyttärellämme on Turnerin syndrooma. Hän väitti syndroomaa periytyväksi ja olisi halunnut laittaa tyttäremme tutkimuksiin, joissa olisi otettu selkäydinnestenäyte. Onneksi luotin kuopuksen kanssa jo intuitiooni ja järkeeni: kieltäydyin testeistä, koska tyttäremme oli kasvanut omilla käyrillään erittäin tasaisesti. Googlettelin myös tietoa Turnerin syndroomasta ja ymmärsin, että lääkärillä ei ollut harmainta aavistustakaan syndroomasta. Ja olin terveyskeskuksen ylilääkäriin yhteydessä ja pian ko. naislääkäri sai lähteä sopimattomana neuvolasta, koska hänellä oli myös muitakin töppäyksiä kontollaan. Nyt tyttäreni on 17-vuotias ja 162 cm pitkä. ”

Lue myös: Tunnista lapsesi temperamentti, ja ymmärrät häntä paremmin

”Esikoisemme ei halunnut leikkiä lapsuudessaan mielikuvitusleikkejä. Hän halusi tutkia tieteiskirjoja, iälleen sopivia tietenkin. Hän ihaili sääilmiötä, merta ja luontoa ylipäätään. Olin tästäkin huolissani, mutta onneksi äitini lohdutti minua, ja uskoinkin häneen, koska hän on lastentarhanopettaja. Esikoisestamme on sittemmin tullut teekkari, joka opiskelee teknistä fysiikkaa ja matematiikkaa Aalto-yliopistossa eli hän opiskelee juuri niitä asioita, joista hän oli jo pienenä kiinnostunut. Opetus on: lapset ovat yksilöitä!”

”Sisaruksen saaminen voi tehdä ennen niin helposta ja kiltistä lapsesta aivan jotain muuta – onneksi yleensä vain hetkellisesti. Ei kannata kuvitella, että toinenkin lapsi on helppo jos ensimmäinen on ollut. Ja jos onkin, niin ensimmäisestä voi kuoriutua esiin peto.”

”Ekan kanssa olisin rauhassa ollut kotona vauva-aikana enkä olisi juossut muskareissa ja kerhoissa niin pakonomaisesti. Tokan kanssa olen jo osannut nauttia vauva-ajasta.”

”Jokainen lapsi on erilainen. Stressitaso olisi ollut matalampi, jos olisi sanottu heti alkuun, että periaatteessa näin mutta lapsen oma tahti täytyy ottaa huomioon.”

Lue myös: Leikin merkitys: Tunnista leikin 5 lajia ja tue lastasi oikein

Äiti ei saa omaa elämäänsä koskaan takaisin

”Kuvittelin, että kun lapset ovat kouluiässä, saan taas ’oman elämäni’ takaisin, eli voin harrastaa jotain, jossa on kiinteät harrastusajat. Vähänpä tiesin. Nyt lapset ovat jo teinejä, mutta iltani kuluvat lasten kuljettamisessa harrastuksiin. Koska toivon, että harrastukset jatkuvat, voin vain odotella, että nuoret saavat ajokortin.”

Lue myös: Äidin kehitysvaiheet: tunnistatko itsesi?

Jokainen vaihe on lopultakin vain vaihe

”Jokainen vaihe on oikeasti vaihe eikä elämä tästä eteenpäin. Se kun ei tiedä, miten vauva puetaan ulos, se kun yöt valvotaan, vauvaa pitää syöttää, kylppärissä on kestovaippoja odottamassa pesua, uhmaikäisen kanssa riidellään… Kaikki menee ohi. Nopeasti.”

Lue myös: Näin tuet ujoa lasta

Synnytystä ei voi suunnitella etukäteen

”Synnytystä ei paljon kannata suunnitella etukäteen. Siinä missä toista pakerretaan tuntikausia, voi toinen puskea niin kovalla vauhdilla, että mennään ampparilla sairaalaan.”

Lue myös: Synnytys vaihe vaiheelta

Lue myös: Kakkaa, kirosanoja ja muita outoja asioita synnytyksessä

Ja vielä nämäkin olisi ollut hyvä tietää..

”Tutit ovat erittäin katoavaista tavaraa, usein iltaisin nukkumaan mennessä kaikki kymmenen tuttia ovat hukassa! Ja niitä etsitään kuumeisesti.”

”Kun vatsatauti yllättää, matot pois lattioilta! Varsinkin, jos on taaperoita.”

”Tietyssä iässä housuja ei säästy seuraavalle. Ne eivät pysy ehjänä.”

”Joskus tuntuu siltä, että aivan kuin työskentelisin pesulassa. Miltäköhän tuntuu äideistä, joilla on vaikka kymmenen lasta, kun minulla on vain neljä?”

”Äitiys saa naisesta esiin sellaisia puolia, joita tämä ei tiennyt itsessään olevankaan. Hyviä ja huonoja.”

”Äidit ovat julmia toisiaan kohtaan, jos ei päin naamaa niin selän takana.”

”Onneksi tein oman mieleni mukaan ja yleensä päinvastoin kun neuvolassa neuvottiin. Ei tarvitse jossitella. Ehkä kuitenkin yhden risteilyn olisi aiemmin voinut vaihtaa rantalomaan…”

Lue myös:

Hidas vanhemmuus: 4 vinkkiä arjen hidastamiseen

Oletko valmsi uuteen vauvaan? Tee testi!

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.