Vanhemmuus Minä vanhempana
08/12/2016

Sutta pakoon -bloggaajien kolumni: Mummona saa olla huolettomasti pihalla

Pikkulapsiperhehärdellin keskellä on mukava haaveilla ajasta, jolloin on itse mummo, eikä tarvitse piitata turhista sovinnaisuussäännöistä. Anna ja Minna Finstad pohtivat Kaksplussan kolumnissaan, miten he aikovat itse mummoina elää.

Sutta pakoon -bloggaajien kolumni: Mummona saa olla huolettomasti pihalla

Pikkulapsiperhehärdellin keskellä on mukava haaveilla ajasta, jolloin on itse mummo, eikä tarvitse piitata turhista sovinnaisuussäännöistä. Anna ja Minna Finstad pohtivat Kaksplussan kolumnissaan, miten he aikovat itse mummoina elää.

Pikkulapsiperheen pyörittäminen yhdistettynä töihin ja opintoihin vie välillä mehut verevämmästäkin vanhemmasta. Päästäksemme hetkeksi pakoon hektistä perhehärdelliä olemme alkaneet haaveilla ajasta, jolloin olemme itse isovanhempia: ajasta jolloin voisi vihdoin ottaa rennommin, mutta nauttia silti pikkulasten seurasta.

Haluamme vanhuksina ottaa vahvasti mallia omista mummoistamme, jotka omassa isovanhemmuudessaan näyttivät erinomaista esimerkkiä siitä, miten elää vailla huolta ja vapaana turhista sovinnaisuussäännöistä.

Kun me olemme mummoja, aiomme olla rehellisesti muistamattomia ja muutenkin aina ihan pihalla. Luovumme saman tien kaikista muka-hyödyllisistä ja kehittävistä ajanviettotavoista. Keskitymme omien mummojemme tavoin lähinnä neliapiloiden etsiskelyyn sekä tietysti sen päivittelyyn, onko naapurin kissalla ennen ollut noin monta raitaa tai onkohan kissoilla ylipäänsä nykyisin enemmän raitoja kuin aikaisemmin.

Mummona saa rupsahtaa rauhassa

Mummoina emme aio piitata enää pätkääkään pukeutumissäännöistä. Mikäli lapsenlapsemme lahjoittaa meille heavymetalbändin tulenlieskaisen t-paidan, käytämme sitä aina, tilanteesta riippumatta. Sukujuhlissa ja muissa virallisissa tilaisuuksissa paita yhdistetään tietysti pitsikauluksiin ja kultaiseen rintarossiin, aivan kuten oma mummomme teki aikanaan.

Kun me olemme mummoja, emme todellakaan pyri olemaan nuorekkaita vaan aiomme rupsahtaa niin pahasti, että oma naama alkaa pelottaa. Mutta silloin käännämme peilit kylmästi seinään päin, kuten toinen mummomme teki, todettuaan ettei peilissä enää tuijota edes mörkö, vaan vielä karmeampaa – mörönloukku!

Vanhan kansan kasvatuskeinot käyttöön!

Mummoina aiomme vihdoin luopua nykykulttuurin suosimasta hyssyttelevästä kasvatustyylistä ja ottaa käyttöön vanhan kansan keinot. Mikäli mummon pöperöt eivät sunnuntaipöydässä meinaa pikkupilteille maistua, ja heillö on muutenkin hankaluuksia olla aloillaan, niin mummo kyllä kehtaa karjua jos eivät muut. ”Perhanan kakarat! Kohta roikutte rehutornissa raajoistanne, jos ei ruoka maistu!” tapasi oma yleensä niin lempeä isoäitimme välillä meille maatalossaan uhitella.

Oi oma isovanhemmuus! Saavu jo ja vapauta meidät tästä kokoaikaisen kasvatusvastuun ikeestä. Päästä meidät vihdoinkin napsimaan rusinat pullista ja käärimään kermat kakun päältä. Oi isovanhemmuus, saavu jo ja laske yllemme tuo huolettomuuden herttainen huntusi.Sutta pakoon

Anna, 32, ja Minna Finstad, 35, ovat siskokset, jotka tykkäävät huutaa toistensa päälle puhuessaan, syttyvät soul-musiikista ja salaliittoteorioista ja satuilevat ihan mitä sattuu Sutta Pakoon -blogissaan.

Lue Annan ja Minnan edelliset kolumnit:
Meneekö vauvavarustelu jo överiksi?
Mörköjä on muuten olemassa
Mikä on ruma sana?
Tällaista on olla poikien äiti

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.