Minun tarinani 03.10.2017 Päivitetty 14.08.2023

Suurperheen äiti Marika opiskeli ja perusti yrityksen lasten vauva-aikana: ”Vasta nyt olen pysähtynyt”

Marika Mustosen esikoisen ja kuopuksen välissä kului 17 vuotta. Välissä kumppani on vaihtunut kaksi kertaa, ja äitiyskin on toisenlaista kuin ennen.

Teksti
Else Turunen
Kuvat
Sara Pihlaja

”Esikoiseni syntyi 1998. Tampereen keskussairaalassa oli vauvala, jonne vauvat kärrättiin yöksi nukkumaan. Vierihoitoon ei kannustettu eikä imetysneuvontaa juuri ollut. Imetin neljä kuukautta.

Koska maidontulo loppui, annoin vauvalle korviketta.

Julia nukkui puolitoistakuisesta täydet yöunet, ja kolmikuisena hän muutti omaan sänkyyn. Päiväunia tyttö otti tuntitolkulla parvekkeella. Yksi kaverini sanoi silloin: ”Sä et tiedä lastenhoidosta mitään.” Muilla kavereillani ei ollut vielä lapsia, mutta näin heitä välillä kaupungilla Juliankin kanssa.
Silloin en osannut pelätä erilaisia uhkia, kuten kätkytkuolemaa tai sairauksia, niistä ei tulvinut netistä tietoa.

Opiskelin iltalukiossa ja jatkoin opintoja, kun Julia oli vielä vauva. Äitini oli kullanarvoinen apu, hän hoiti Juliaa. Näin myöhemmin en ymmärrä, missä välissä sain opiskeltua. Kirjoitin kuitenkin ylioppilaaksi, kun Julia oli 11-kuinen.”

”Pidin äitiyslomaa kuukauden”

”Opiskelin myöhemmin myös kampaajaksi, sillä tekemäni ravintola-alan työt eivät kiinnostaneet.

Myös silloinen mieheni opiskeli ja teki töitä. Elämä oli kiireistä.

Avasin oman kampaamon 2004 ja pian syntyi Patrick uuden kumppanini kanssa. Kampaamo sijaitsi onneksi äitini asunnon alakerrassa. Pidin äitiyslomaa kuukauden, mutta imetin yhdeksän ja puoli kuukautta. Äitini toi vauvan ruokailemaan sillä aikaa, kun väri vaikutti asiakkaan päässä.

Patrick oli haasteellinen vauva. Hänellä oli allergioita, ja hän nukkui lyhyissä pätkissä. Olin itsekin tiukalla ruokavaliolla. Onneksi allergiat menivät ohi vuoden iässä.

Hoidin kotityöt, lastenhoidon ja omat työni.

Kun kymmenen aikaan illalla aloin tehdä ruokaa seuraavaksi päiväksi, mietin, kuinka kauan enää jaksan. Patrickin aurinkoisuus auttoi jaksamaan.
Parisuhteessani rakkaus myöhemmin loppui.”

Teiniajan rakkaus syttyi uudelleen

”Tunsimme nykyisen mieheni Arimon kanssa jo teini-iässä, mutta suhde jäi silloin tauolle. Olimme raakileita. Nelisen vuotta sitten aloimme seurustella uudelleen. Huomasimme toisemme Facebookissa, ja lopulta vanha suola janotti. Menimme kihloihin vuonna 2012 ja naimisiin seuraavana vuonna.

Julia on nyt 16-vuotias ja Patrick 10-vuotias, Arimolla on kolme lasta. Emme tienneet, saisimmeko enää tällä iällä yhteisiä lapsia. Ilo oli suuri, kun Alexia syntyi 2013 ja Ronnie viime marraskuussa. Joulukuussa täytin 40 vuotta. Arimo järjesti yllätysjuhlat, vaikka täytyy sanoa, että arki on meillä muutenkin nykyisin yhtä juhlaa.”

Ex-mies on lapsen kummi

”Olen hyvissä väleissä ex-miesteni kanssa. Sekä Julian että Patrickin isät asuvat tässä lähellä. Julian isä on Alexian kummi. Lasten tapaamiset hoituvat helposti. Vasta nyt elämässäni on tilanne, että olen pysähtynyt. Luovuin kampaamosta viime syksynä. Haluan olla rauhassa lasten kanssa kotona.

Koululaiseni Patrick tuntuu palvovan pikkusisaruksiaan. Julia on välillä kuin teiniäiti, ja hänen apunsa on kullanarvoista.

Tällä hetkellä on vaikea järjestää yhteistä aikaa isojen lasten kanssa kaksin. Käyn välillä höpöttelemässä Julian huoneessa. Hänen teini-ikänsä on onneksi ollut melko rauhallinen.

Arimon kanssa kahdenkeskinen aika illalla on tärkeää. Juttelemme niitä näitä tai katsomme elokuvaa DVD:ltä.

Sain tekonivelen viime vuonna. Minulla oli synnynnäinen vika lonkassa, ja se alkoi vuosien aikana vaivata. Menin lääkäriin, kun odotin Alexiaa. Sairaalassa ja neuvolassa oltiin ihmeissään raskaana olevasta lonkkaleikkauspotilaasta.

Alexia syntyi elokuussa, ja lonkkani leikattiin helmikuussa. Toipuessani en voinut kantaa tai nostella mitään. Arimo, äitini ja ystävät auttoivat. Leikkaus paransi elämänlaatuani sataprosenttisesti.”

”Saan tukea nykyään netistä”

”Kun Julia oli pieni, nettisivusto latautui niin kauan, että sitä ei jaksanut odottaa. Kun Patrick oli vauva, neuvola järjesti tukiryhmän. Nyt tukea saa netistä, ja kännykässä on kamera.

Olen saanut äitikavereita netin kautta. Olen mukana parissa äitiryhmässä, ja yhden nettitutun kanssa meistä tuli niin hyviä kavereita, että näemme säännöllisesti ja laitamme WhatsApp-viestejä melkein joka päivä.

Koen, että lasten lapsuus on kuitenkin aika samanlaista. On muskarit ja vauvauinnit. Julia monesti sanoo, että on kiva, kun hänellä on nuori äiti. Mietin joskus, millaisia vanhuksia me olemme, kun pienet ovat isoja. Häpeävätkö he meitä?”

Juttu on julkaistu Kaksplus-lehdessä 3/2015.

Lue myös:

Irti kiireestä: 5 vinkkiä rennompaan arkeen

Näin opetat vauvalle vuorokausirytmin

15 vinkkiä: näin teet arjesta helpompaa

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X