Vanhemmuus Minä vanhempana
09/03/2016

Työtön yksinhuoltajaäiti ryhtyi hyväntekijäksi: ”Toisten auttaminen mullisti elämäni”

Työtön yksinhuoltajaäiti Heidi ryhtyi järjestämään hyväntekeväisyystempauksia ensin Nepalin maanjäristyksen uhrien, sitten turvanpaikanhakijoiden ja nyt seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden naisten auttamiseksi. Toisten auttaminen muutti hänen oman elämänsä.

Kuvituskuva

Työtön yksinhuoltajaäiti ryhtyi hyväntekijäksi: ”Toisten auttaminen mullisti elämäni”

Työtön yksinhuoltajaäiti Heidi ryhtyi järjestämään hyväntekeväisyystempauksia ensin Nepalin maanjäristyksen uhrien, sitten turvanpaikanhakijoiden ja nyt seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden naisten auttamiseksi. Toisten auttaminen muutti hänen oman elämänsä.

Neljä vuotta sitten Heidi Melanin, 37, elämässä tapahtui yhtä aikaa monta raskasta asiaa. Hän erosi ja jäi yksin nyt seitsemänvuotiaan tyttärensä ja viisivuotiaan poikansa kanssa.

Työ päiväkodin lastenohjaajana piti lopettaa oikean käden vamman takia. Käsi ei muutaman epäonnistuneen leikkauksen jälkeen enää kuntoutunut toimivaksi. Koska käden hienomotoriikka ei enää toimi, Heidi ei voi esimerkiksi rakentaa legoja tai askarrella. Sairausloma muuttui työttömyydeksi.

Käden rikkoutumisen, avioeron, työttömyyden ja taloudellisen romahduksen myötä Heidin piti määritellä elämänsä ja identiteettinsä uudelleen.

– Olen viimeiset 7 vuotta ollut lähinnä äiti ja suorittanut arkea robottina. Työttömyys voi helposti passivoittaa ja masentaa, Heidi sanoo.

Hän tunsi tsensä hyödyttömäksi ja koki, että hänen pitäisi pyydellä anteeksi sosiaalitukien nostamista.

– Kelan kanssa kirjeenvaihtoon ei totu eikä turru, ja sossuun paperien vieminen on joka kerta yhtä nöyryyttävää.

Heidi päätti alkaa tehdä asioita, joista nauttii.

Lue myös: Sain perheen, koska terveyteni romahti
Keskustele: Sossun tukien nostaminen, mitä mieltä?

Avustustyö alkoi ystävän sanoista

HeidiHeidi luki viime keväänä uutisia Nepalin tuhoisista maanjäristyksistä.

– Uutiskuvat lapsista järistysalueella saivat minut kyyneliin. Mietin ääneen, että jonkun pitäisi Suomessa tehdä jotain asian hyväksi. Ystäväni sanoi ‘tee ite’. Silloin koin havahduksen.

Heidillä ei ollut rahaa lahjoitettavaksi, mutta hänellä oli aikaa. Hän päätti järjestää ystäviensä avustuksella hyväntekeväisyystapahtuman Nepal HELP TURKU, jossa kerättiin avustuksia Nepalin lapsille. Onnistunut tapahtuma toi Heidin kadottaman itseluottamuksen takaisin.

– Hyvän tuoton lisäksi iloa toi se, että minua kutsuttiin ensimmäistä kertaa vuosiin Heidiksi. En ollut enää pelkästään äiti. Ja olin myös parempi äiti, koska pääsin toteuttamaan itseäni ihmisenä.

Lue myös: Elina Tanskasen kolumni: ”Näitä neuvoja olisin kaivannut nuorena äitinä”
Keskustele: Vapaaehtoinen avustustyö kiinnostaisi

Vaatekeräys johti raiskaus- ja tappouhkauksiin

Syksyllä turvapaikanhakijoita alkoi saapua Suomeen. Turun juna-asemalle tuli ihmisiä etsimään poliisiasemaa.

– He olivat nälissään ja viluissaan. Yksi kyynelsilmäinen tyttö oli oman tyttäreni ikäinen. Se kosketti. En voinut jättää asiaa siihen.

Kotiin mentyään Heidi kävi lastensa kanssa vaatekaapit läpi, pakkasivat ylimääräiset vaatteet ja veivät ne suoraan kirkkoon, joka hätämajoitti tulijoita.

– Isoilla organisaatioilla kestää aina jonkun aikaa saada toimiva systeemi byrokratian takia, mutta yksityinen ihminen voi toimia heti. Siispä järjestin Facebookin kautta vaatekeräyksen turvapaikanhakijoille.

Heidi luuli saavansa keräyksellään muutaman nyssäkän, mutta ihmisten auttamisen halu yllätti hänet: lahjoittajia oli jonoksi asti. Heidin asunto täyttyi nopeasti lattiasta kattoon lahjoitusvaatteista.

Keräyspäivitys sai paljon jakoja Facebookissa, ja hän sai satoja ystävällisiä yhteydenottoja.

Tämä herätti myös maahanmuuton vastustajat.

– Tapahtuma jaettiin MV-lehden sivuilla. Salaiset yhteystietoni otettiin selville ja aloin saada sähköpostiini raiskaus- ja tappouhkauksia. Itse en pelkää enkä suostu pelottelulla hiljenemään, mutta siinä vaiheessa, kun luen monta sivua pitkiä raiskausfantasioita, joiden kohteena lapseni ovat, on raja ylitetty. Sellaista ei voi kukaan hyväksyä.

Sähköpostit ovat nyt poliisilla, jossa niitä tutkitaan laittomina uhkauksina.

– Olen saanut käännettyä nämä uhkailut voitoksi niin, että olen lähettänyt niitä eteenpäin kansanedustajille kysyäkseni, onko tälläistä ok saada, kun tekee vapaaehtoistyötä? Vihapuhe on kriminalisoitava kunnolla, eikä sitä saa hyväksyä, kuten nykyään tehdään, Heidi sanoo.

Lue myös: Katri Manninen: ”Perhearki oli kaaosta ennen adhd-lääkitystäni”
Keskustele: Hyväntekeväisyyskirppikset

Uusin tapahtuma seksuaalista väkivaltaa vastaan

Tapahtumien nostattamat suuret tunteet saivat Heidin aktivoitumaan entisestään. Turvapaikanhakijoiden auttamisen lisäksi hän avustaa nyt myös leipäjonossa. Ennen kaikkea hän on nyt kyllästynyt vihapuheeseen.

– Minua ällöttää kaikenlainen vastakkainasettelu ja ääripäistä puhuminen. Varsinkin tämä katupartioiden meininki on oksettavaa. Naisten pahoinpitelyistä tuomitut suomalaiset miehet ovat muka ottaneet asiakseen ”suojella” naisia. Olen henkilökohtaisesti saanut näiltä rasisteilta raiskausuhkailuja – siis samoilta miehiltä, jotka nyt mukamas suojelevat naisia raiskauksilta.

Ahdistavasta ilmapiiristä syntyi idea hänen tulevaan tapahtumaansa. 18. maaliskuuta järjestettävän V#TUN TURVALLISUUS -tapahtuman koko tuotto menee Tukinainen-raskauskriisikeskukselle, seksuaalista väkivaltaa vastaan.

Heidi painottaa, että tapahtuma on tarkoituksella ei-poliittinen, ja keskittyy siihen, että jokaisella on ikään tai vakaamukseensa katsomatta oikeus koskemattomuuteen.

– Haluan myös tehdä selväksi, että perheväkivalta on Suomessa maton alle lakaistu todellinen ongelma: tilastot puhuvat puolestaan. Lähisuhdeväkivalta on asia, jonka ei pitäisi ikinä olla perheen sisäinen asia. Ulkopuolisten pitäisi herkemmin uskaltaa puuttua siihen.

Raiskauskriisikeskus Tukinainen tarjoaa juristi- ja kriisipäivystyksen lisäksi apua seksuaalista väkivaltaa kokeneille.

– Sain itse heiltä aikoinani korvaamatonta apua, lähinnä pelkkää keskustelua ja neuvoja, mutta olen heille todella kiitollinen. V#TUN TURVALLISUUS -tapahtumaan on tulossa hienoja artisteja. Olen kiitollinen ihmisten ystävällisyydestä.

Lue myös: Yksikätisen äidin tarina: ”Sain sittenkin perheen!”
Keskustele: Perheväkivalta. Kokemuksia?

Hyväntekeväisyys käänsi elämänarvot ympäri

Heidin elämänarvot ovat muuttuivat täysin muutamassa vuodessa.

– Arvostan kokemuksia, läsnäoloa, ihmisyyttä, empatiaa, ystäviä, elämää ja lapsiani.

Heidi myi nettikirpputorilla design-kalusteensa, merkkivaatteensa ja Arabia-astiastonsa.

– En ymmärrä, miksi haalin aiemmin tavaraa ympärille. Ehkä luulin, että kaunis esine tai vaate täyttää tyhjän kohdan sisälläni. Nyt kun koen tekeväni muille hyvää, enkä tarvitse enää turhaa materiaa.

– Onnistumisen tunteiden myötä itseluottamukseni on kasvanut ja uskallan tehdä itse päätöksiä ja ottaa riskejä, joista yksin kannan vastuun. Siinä on paras palkinto minulle tästä työstä. Tulee myös hyvä olo, kun saa autettua ihmisiä ja järjestöjä, jotka tarvitsevat apua.

Lue myös: Koskettava tositarina: lapsi äidin mukana vankilassa
Keskustele: Miten saada itseluottamus takaisin?

Lapsetkin mukana hyväntekeväisyydessä

Myös Heidin lapset olivat mukana toiminnassa. Tytär ymmärtää jo vapaaehtoistyön idean ja pikkuveli auttaa pyydettäessä. Molemmat oppivat nopeasti auttamaan esimerkiksi lahjoitusten lajittelussa.

– He halusivat luopua itsekin leluistaan niin, että piti toppuutella, että älkää nyt kaikkea lahjoittako.

Lapset ovat Heidin mukaan oppineet pyytämään muovikrääsän sijaan lahjoiksi käyttötavaraa, leffalippuja tai yhteistä aikaa.

– Tyttö kertoi viime viikolla, että aikoo järjestää tapahtuman eläinten hyväksi ja kertoa ihmisille, että turkiseläinten käyttö on rääkkäystä. Koulussa oli myös tehtävä, jossa yhtenä kysymyksenä oli ”hartain toiveeni”. Hän vastasi: ”Että kaikilla olisi kivaa.” Olin niin ylpeä hänestä.

– Vaikkei minulla ole taloudellisen tilanteeni takia mahdollisuuksia antaa lapsilleni uusimpia tavaroita ja hoploppeja, koen, että nykyään annan heille paljon enemmän. Olen kiitollinen minulle tapahtuneista rankoista asioista, sillä muuten en ehkä olisi löytänyt nykyistä arvomaailmaani.

V*TUN TURVALLISUUS -tapahtuman Facebook-sivulle pääset täältä.

Lue myös: Odotusaikani olikin helvetti – lue järkyttävä tarina perheväkivallasta
Keskustele: Aina sanotaan, että lapsille ei saisi ostaa liikaa tavaraa…

Myös lomamatkalla voi tehdä hyväntekeväisyyttä: Äiti kerää lahjoituksia thaimaalaiselle orpokodille

Riikka ja Eemi

Hyväntekeväisyyttä voi tehdä myös kevyemmällä kädellä. Riikka Salonen, 22, päätti yhdistää lomailun ja auttamisen, ja aloitti orpokodin avustuskeräyksen tulevaa Thaimaan-reissuaan varten.

Hän matkustaa yksivuotiaan poikansa kanssa orpokotiin huhtikuussa. Silloin on tarkoitus jakaa yrityksiltä ja omista kaapeista saatuja vaatteita, leluja ja hoitotarvikkeita yli kahden sadan lapsen orpokotiin. Siellä yhden henkilön apu todella konkretisoituu.

Mistä on avustuskampanjassasi kyse?

– Minä ja siskoni Reetta olemme keränneet suomalaisilta yrityksiltä ja yksityisiltä ihmisiltä lahjoituksia thaimaalaisen orpokodin lapsille. Kyseisessä orpokodissa on noin 200 lasta, joista yli 60 on vauvoja. Aiomme viedä orpokotiin Eemin vanhoja vaatteita ja yrityksien lahjoittamia tavaroita.

Mistä sait idean tähän?

– Haluamme omien mahdollisuuksiemme mukaan tukea ja auttaa vähävaraisia lapsia. Matkustelemme paljon, joten haluamme lomamatkoillamme tehdä myös hyväntekeväisyyttä.

Mikä sai sinut ryhtymään hyväntekeväisyystoimintaan?

– Olemme aina haaveilleet lähtevämme vapaaehtoistyöhön ulkomaille, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä ole elämäntilanteen vuoksi mahdollista. Haluamme tällä tavoin auttaa ja tukea vähävaraisia orpolapsia yhdistäen lomamatkan hyväntekeväisyyteen.

Paljonko touhu vie aikaasi?

– Pari päivää meni yhteydenottoihin eri yrityksiin ja parina päivänä noudimme lahjoitustavaroita lähikunnista. Lomamatkastamme vietämme yhden päivän orpokodissa, mutta senkin voi ottaa hienona ja ikimuistoisena kokemuksena, ei niinkään työnä. Toiminta ei siis vie paljoa aikaa, mutta on suuri apu ja ilo paikallisille ihmisille. Jo pienillä teoilla on iso merkitys.

Millä rahalla järjestät toiminnan?

– Omilla rahoillamme sekä keräämillämme lahjoituksilla yrityksiltä ja yksityisiltä ihmisiltä. Lahjoitamme vaatteita, leluja, koulutarvikkeita ja haavanhoitovälineitä.

Mitä joudut huomioimaan erikseen, kun lapsi on mukana?

– Olemme varmistaneet etukäteen, että orpokoti on turvallinen paikka. Olemme tutustuneet orpokodin toimintaan nettisivujen kautta ja olleet yhteydessä johtajaan sähköpostin välityksellä.

Mitä lapsesi on sanonut tapahtumasta?

– Lapsi on niin pieni, ettei osaa sanoa mielipidettään. Haluan kuitenkin opettaa hänet pienestä pitäen siihen, että kaikilla maailman lapsilla ei ole asiat yhtä hyvin kun meillä Suomessa. Eemi myös vie omia vanhoja lelujaan thaimaalaisille lapsille.

Onko jokin sinussa muuttunut hyväntekeväisyystoiminnan vuoksi?

– Osaan arvostaa ja olla kiitollinen siitä, että pystyn tarjoamaan omalle lapselleni kodin, ruokaa ja leluja, ja että hän saa elää tasapainoista elämää. Haluan myös kasvattaa hänet niin, että hänkin oppisi ajattelemaan muita ja isompana haluaisi myös auttaa huonommissa oloissa eläviä.

Miksi juuri Thaimaa ja tämä orpokoti?

– Olemme käymeet ennenkin Thaimaassa, ja rakastuimme maan kulttuuriin. Ihmiset Thaimaassa ovat iloisia, auttavaisia ja hymyileviä. Huomasimme myös, että Thaimaassa on paljon vähävaraisia ja orpoja lapsia, ja haluamme auttaa heitä. Kyseinen orpokoti vaikutti luotettavalta ja sen pitäjät välittävät lapsista aidosti.

Mitä vastakaikua olet jo saanut toimintaasi?

– Olemme saaneet lahjoituksia esimerkiksi Gugguulta (lastenvaatemerkki) ja Tampereen seudun lasten aarreaitta -Facebook-kirpputorilta. Myös Yliopiston Apteekki on luvannut lahjoittaa haavanhoitotarvikkeita. Harmiksemme lentoyhtiömme ei ollut halukas tukemaan yksityisten hyväntekeväisyyttä lentolaukkujen lisäkilojen muodossa.

Miten aiot jatkaa hyväntekeväisyystoimintaa tämän jälkeen?

– Käymme ulkomailla useamman kerran vuodessa ja aiomme jatkossa jokaisella matkalla tukea paikallisia vähävaraisia.

Avainsanat