Vanhemmuus Minä vanhempana
22/09/2015

Vanhemmuus on varastettuja minuutteja

Vanhemmuus on varastettuja minuutteja

Kun taapero vielä roikkui lahkeessa ja vauva rinnassa, varastin itselleni aikaa. Minuutteja ilman syliin nostamista, kantamista, imettämistä tai pyllyn pyyhkimistä.

Tulin ryöstelyssäni taitavaksi ja täsmälliseksi. Vessakäynti, viisi minuuttia. Suihku, kymmenen. Pikku Kakkonen, ehkä jopa 60 minuuttia. Minuutteja, joista en suostunut luopumaan.

Viime aikoina olen havahtunut tilaan ja aikaan ympärilläni. Töiden jälkeen saatan istua sohvalla vain kirja tai netti seuranani tuntikausia. Koululaisista muistuttavat lähinnä keskelle olohuonetta unohtuneet koulu- ja treenireput ja WhatsAppiin kilahtavat viestit: oonrannallafutiksessaislallajulialla. Ok. Viideltä syömään, kahdeksalta kotiin. Hymiö lähettää puolestani lentosuukon.

Kun illalla saan lapset hikisinä, hiekkaisina ja päivän juttuja pulppuavina ruokapöydän kautta suihkuun ja sänkyyn, muutun taas aikavarkaaksi. Saanko hieroa jalkoja, viisi minuuttia. Ranskalainen letti, kymmenen minuuttia. Iltasatu, ehkä jopa 30 minuuttia. Minuutteja, joista en suostu luopumaan.

Lasten kanssa päivät ovat pitkät ja vuodet lyhyet. Mutta minuutit jäävät mieleen.

Pääkirjoitus Kaksplussassa 9/2015

Lue myös:

Kaisa PyykköJoskus hyvä äiti toimii toisin kuin kaikki muut

Lue myös Elina Tanskasen kolumnit:

Muista rajoittamisen lisäksi rakastaa lasta

Ovatko lapset muovailuvahaa?

 

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.