Vanhemmuus Minä vanhempana
07/09/2015

Viikon blogi: Odottavan aikaan

Viikon blogi: Odottavan aikaan

Henna, 19, on pian 1-vuotiaan pojan äiti, ja marraskuussa perhe täydentyy pikkusiskolla. Odottavan aikaan -blogissa jaetaan ilot, surut ja mielipiteet mitään säästelemättä.

Mistä blogin nimi tulee?

Perustin blogini alkaessani odottaa Leeviä ja halusin lyhyen ja ytimekkään nimen, joka kuvastaa sen hetkistä elämäntilannettani. Kuten varmasti moni arvaakin, tulee Odottavan aikaan sanonnasta ”odottavan aika on pitkä”. Raskausaikahan on jo itsessään sen olennaisimman eli vauvan syntymän odottelua, mutta itselleni ainakin oli kohokohtia saavuttaa tiettyjä viikkoja (rv 12 keskenmenoriskin pienentyminen, rv 24 vauvan pienet mahdollisuudet selvitä, jos jostain syystä synnytys alkaisi), päästä eri ultriin (on np-ultraa, rakenneultraa ja diabeteksestani aiheutuvat lisäultrat) ja milloin mitäkin. Loppujen lopuksi kyseinen sanonta kyllä pätee elämässä muutenkin todella hyvin.

Miksi bloggaat?

Alunperin perustin blogin siksi, että halusin kirjoittaa päiväkirjanomaisesti raskauden eri vaiheista. Monet asiat, kuten ensimmäiset vauvan potkut ovat ainutlaatuisia hetkiä, mutta raskauden edetessä ja varsinkin lapsen synnyttyä monet erityisetkin jutut voivat päästä unohtumaan. ”Milloin se tapahtui? Miltä se minusta tuntui?” Jälkikäteen on ollut hauskaa palata lueskelemaan ja muistelemaan näitä vanhempia kirjoituksia, joissa olen käsitellyt  itselleni silloin niin merkityksellisiä tapahtumia. Nykyäänkin kirjoitan Leevin kasvusta ja tämän uuden tulokkaan odottelusta juuri siksi, mutta bloggaaminen on kasvattanut merkitystään myös rentouttavana harrastuksena. Tuntuu hyvältä, että on paikka, johon purkaa niin ilot, surut kuin mielipiteetkin.

Miksi blogiasi kannattaa lukea?

Koen olevani aito. Blogista et ehkä löydä kuukausittain toinen toistaan hienompia arvontoja, merkkilastenvaatteiden esittelyjä ja muuta tuotehöpinää, mutta jos siitä huolimatta rehellisellä otteella kirjoitettu elämänmakuinen blogi kiinnostaa, kannattaa blogiani ehdottomasti vilkaista.

Pahin blogimokasi?

En sanoisi, että kyse on niinkään pahasta mokasta, mutta joskus aikoinaan tekstinkäsittelyohjelmani temppuillessa kopioin opintojani varten tekemäni esseen blogiin odottelemaan viimeistelyä ja lähettämistä kurssini ohjaajalle. Tekstin luonnoksiin tallentamisen sijaan julkaisinkin vahingossa työn kaikkien näkyville blogiin.

Blogisi tähtihetki?

Yksi tähtihetkistä oli se, kun pääsin mukaan tänne Kaksplussan blogiyhteisöön. Vaikka pääasiallinen tarkoitukseni onkin kirjoittaa blogia itseäni varten, tuntui hyvältä saada joukko mahtavia bloggaajia ympärilleen ja löytää sitä kautta samanhenkisiä tyyppejä. Tähtihetkiin on lukeutuneet myös ne hetket, kun olen saanut lukijoilta kiitosta teksteistä ja pystynyt mahdollisesti auttamaan niillä muita.

Mikä bloggaamisessa on haastavinta?

Minulla se on ajan järjestäminen postaamiselle . Haluaisin kirjoittaa paljon useammin, mutta tällä hetkellä arki on niin kiireistä, että harmittavan harvoin kerkeän kirjoittamaan.

Mitä kasvatusneuvoa et noudata?

Ei tule mieleen oikein mitään muuta kuin se, että joskus minua neuvottiin antamaan huutavan vauvan itkeä niin kauan, että hän nukahtaa – muuten lapsi tottuu siihen, että olen heti paikalla pienestäkin inahduksesta. Mielestäni on aika itsestäänselvää, että tällaista ei noudateta. Isompaa lasta nukuttaessa tietysti jo voi, ja kannattaakin odottaa hetki josko lapsi rauhoittuisi itse, mutta en kyllä pientä vauvaa pystyisi jättämään useiksi minuuteiksi itkeskelemään yksinään. Voin vain kuvitella, kuinka turvaton olo siitä lapselle tulisi. Noin muuten kuljen aika kultaista keskitietä neuvojen suhteen ja menen sen mukaan, mikä parhaiten lapsen luonteeseen sopii. Kaikkihan me kuitenkin olemme yksilöitä.

Mitä teet eri tavalla kuin muut äidit?

No, Leevin kohdalla varmaankin imettäminen. En olekaan aiheesta blogin puolella koskaan puhunut, mutta meillähän ei imetys onnistunut. Liekö sitten sektiolla ja hieman ennenaikaisella syntymällä osuutensa asiaan. Yritin aktiivisesti pumppailla, kun  homma ei onnistunut ”perinteisesti”, mutta vajaan kuukauden päästä maidontulo vain ehtyi. Harmitti ja harmittaa kovasti. Nyt olisin kyllä enemmän kuin iloinen, jos tällä toisella kertaa onnistuisi edes vähän pidempään.

Pelottavin hetki äitiydessä?

Äitiys itsessään on jo tosi pelottavaa. Vaikka olemmekin pärjänneet hyvin eikä sen vuoksi ole syytä pelätä, niin kyllähän se silti välillä ahdistaa paljonkin, että tekeekö sitä lapsensa kannalta oikeanlaisia ratkaisuja ja miten erilaiset päätökset vaikuttavat hänen elämäänsä.

Kestovaippa vai kertakäyttövaippa?

Meillä on ollut käytössä kertakäyttövaipat. Kestoja ei olla taidettu edes kokeilla. Nyt olisi tarkoitus kestoilla tulevan vauvan kanssa edes osittain. Muutamia eri malleja olen itseasiassa hankkinutkin kokeeksi, enkä näe mitään syytä, miksei meillä kestoilu ainakin kotioloissa voisi toimiakin. Hyvät ja huonot puolensa molemmissa.

Karkkipäivä vai ei?

Tämä riippuu pitkälti lapsesta. Itse esimerkiksi en ole oikeastaan koskaan ollut erityisemmin karkkien perään, joten tietylle päivälle ei ollut tarvetta silloin lapsenakaan. Toki jos lapsi on voimakkaasti herkutteluun taipuvainen, niin silloin täytyy olla selkeät säännöt. Monilapsisessa perheessä voi olla kumpaankin kategoriaan kuuluvia lapsia, jolloin on tietysti reilumpaa, että kaikilla on yksi tietty karkkipäivä.

Päivähoito vai kotihoito?

Ihan pienelle lapselle mielestäni parempi paikka on kotona, mutta myös päivähoidon edut lapsen kehitykselle ovat kiistattomat. Minulla olisi tarkoituksena olla kotona siihen asti, kun lapset ovat 2-3-vuotiaita. Aiemmin en raaski ”luovuttaa” lapsia hoitoon.  Suorittelen sinä aikana omat etäopintoni loppuun, ja jatko-opintojeni alkaessa lapset tulevat todennäköisesti aloittamaan päiväkodin. Tietysti eri perheissä on eri tilanteet, eikä näistä kumpikaan mitenkään väärä vaihtoehto ole missään iässä.

Lapsi omassa sängyssä vai perhepeti?

Meillä lapsi on ollut pääsääntöisesti omassa sängyssä, joskin muutamia poikkeuksiakin mahtuu mukaan. Perhepetiä vastaan ei ole mitään muuta kuin se, että tosi levottomana nukkujana pelkään liikaa vauvan jäävän esimerkiksi alleni tai tukehtuvan isoon peittoon tai tyynyyn.  Samassa huoneessa kuitenkin nukutaan vielä toistaiseksi, ja Leevin sänky on käytännössä katsoen kiinni omassa sängyssämme.

Lapsen kasvot blogissa näkyvillä vai ei?

Kasvot näkyvillä on ollut minun tapani. Kun blogini on niin suoranaisesti yhteydessä juuri lapsiini, tuntuisi hassulta, jos heistä olisi lainkaan kuvia. Olen kuitenkin todella tarkka siitä, minkälaista kuvamateriaalia blogiin tai ylipäätänsä someen päätyy. Kuvien täytyy olla ehdottomasti asiallisia, eivätkä ne muutenkaan saa aiheuttaa lapselle nolostumista. Tietysti lapsen esittäminen blogissa omilla kasvoillaan tiukentaa myös rajoja sille, minkälaista tekstiä voi ja kannattaa julkaista, kun jutut pystyy kuvien avulla yhdistämään suoraan tiettyyn henkilöön.

Lue ainakin nämä suositut postaukset:

Mitä ykköstyypin diabeetikko voi ja saa odottaa synnytykseltään?

Rakenneultrasta seurannutta piinaa

Ihana kamala synnytys

 

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.