Vanhemmuus Minä vanhempana
09/08/2017

Voiko äiti rakastaa lasta liikaa? Psykologi vastaa

Äidinrakkaus saa suojelemaan lasta leijonaemon lailla, hoitamaan ja hellimään, torumaan ja kasvattamaan. Mutta voiko lasta rakastaa liikaa?

Voiko äiti rakastaa lasta liikaa? Psykologi vastaa

Äidinrakkaus saa suojelemaan lasta leijonaemon lailla, hoitamaan ja hellimään, torumaan ja kasvattamaan. Mutta voiko lasta rakastaa liikaa?

Ikkunasta näen, kun esikoinen nujakoi kaverinsa kanssa lähipuistossa. Pala nousee kurkkuun, ja säntään kohti puistoa. Jo kaukaa näen, kuinka hiekka pöllyää ja poikaani retuutetaan.

Työnnän tappelupukarit eroon toisistaan ja alan sormi ojossa nuhdella toista poikaa. Posket punehtuvat tuohtumuksesta, kun päässä jyllää huoli omasta lapsesta. Mielessä ei edes käväise, että riitaan tarvitaan kaksi. Entä jos lapseni olikin se, joka tönäisi ensin?

Tätäkö on äidinrakkaus? Kuristava tunne kurkussa. Pojalla on päivän aikana jo omat touhunsa ja nujakkansa. Silti tarvittaessa sisältäni nousee edelleen äitileijona, joka suojelee poikastaan viimeiseen asti.

– Rakkaus lasta kohtaan ei hänen kasvaessaan muutu. Sen ilmenemismuodot vain muuttuvat, sillä lapsen tarpeetkin muuttuvat. Lasta pitää suojella, mutta toisaalta rohkaista ja luottaa häneen. Samaan aikaan pitää kiinni ja päästää irti. Se on yksi vanhemmuuden suurimpia pulmia, tietää Hämeenlinnan perheneuvolan johtava psykologi Sirpa Seppänen.

Rakkaus lapseen ei aina syty heti syntymän hetkellä

On klisee, että rakkaus syttyisi samaisella hetkellä, kun vauva asetetaan äidin rinnalle. Se voi leimahtaa paljon aiemmin tai vasta reippaasti myöhemmin.

– Usein jo raskausaikana äidille herää mielikuvia vauvasta ja siitä, millainen uusi tulokas mahtaa olla. Mielikuvat vahvistuvat entisestään, kun äiti alkaa tuntea vauvan liikkeitä ja hänen vatsansa kasvaa.

Myös hormonitoiminta vaikuttaa rakkauden heräämiseen.

– Meidät on biologisesti ohjelmoitu kiintymään vauvoihin, heidän suloisen pulleaan ja pehmeään olemukseensa. Vauvat hakevat kiintymystä meiltä, sillä aikuisten hoiva on vauvojen elinehto, Seppänen muistuttaa.

Rakkauden syttymiseen vaikuttavat myös äidin elämäntilanne, suhde vauvan toiseen vanhempaan ja se, millainen kokemus synnytys on ollut. Kiintyminen lapseen voi olla hankalampaa, jos synnytys on ollut vaikea.

Joskus lapsessa on jotain sellaista, minkä vuoksi rakkauden herääminen ottaa aikaa. Saattaa olla, että lapsi ei ole toivottu tai hänessä on erityispiirteitä, jotka vaikuttavat rakkauden syttymiseen.

Hän saattaa muistuttaa jotakuta, johon suhde on ollut vaikea. Myös toiveet lapsen sukupuolesta voivat sotkea tutustumista vauvaan.

Rakkaus lapseen ilmenee arkisena huolenpitona

Ei silti ole syytä huoleen, vaikka rakkaus lasta kohtaan ei leimahtaisikaan heti synnytyksen jälkeen. Tuoreen äidin kannattaa kypsytellä rakkauden tunnetta tutustumalla vauvaan rauhassa.

– Äiti syntyy äidiksi ja isä isäksi samalla, kun vauva syntyy. On hyvä antaa tunteilleen aikaa ja miettiä rauhassa, mitä minussa juuri nyt tapahtuu. Rakkauden syttyminen on aina yksilöllistä, Seppänen toteaa.

Yleensä rakkaus ilmenee arkisena huolenpitona: hoivaamisena, hellyytenä vaikka vaipanvaidossa, vauvalle juttelemisena ja hänen tarpeidensa pohtimisena.

– Lapsen kasvaessa rakkaus tuntuu ylpeytenä ja ilona hänen saavutuksistaan. Hei, se osaa jo kääntyä selältä vatsalleen! Kannustamisen ohella rajojen asettaminen on tärkeää ja kuuluu rakkauteen.

Rakkauden kokeminen on välttämätöntä, jotta lapsi voi kasvaa ehyeksi ihmiseksi.

– Rakkaus on hyvinvoinnin perusedellytys. Ihmisestä ei tule ihmistä, jos hän ei saa huolenpitoa ja hoivaa. Jos rakkautta tai voimia huolenpitoon ei löydy, on tärkeää, että äiti pyytää apua, vaikkapa muilta äideiltä, sukulaisilta, naapureilta tai neuvolasta, Seppänen muistuttaa.

Rakkaudesta voi tulla liian takertuvaa

Lasta ei voi koskaan rakastaa liikaa, mutta rakkaudella on varjopuolensa. Joskus vanhemmat ovat ylisuojelevia ja varjelevat lasta mahdollisilta pettymyksiltä viimeiseen asti. Lapsen kehitykselle ei kuitenkaan tee hyvää, jos hänen tieltään silotellaan kaikki esteet tai hänelle annetaan aina periksi.

Rakkaudesta tulee helposti liian takertuvaa, jos vanhemman elämässä ei ole muuta kuin lapsi ja hän elää vain tämän kautta.

– Vauva on tietysti hyvin tarvitseva ja symbioosissa vanhempiinsa, mutta hänen kasvaessaan suhteen pitää hiljalleen muuttua. Vauva ja hänen vanhempansa ovat erillisiä ihmisiä, joten vanhemman pitää vähitellen höllentää otettaan.

Isä jää joskus ulkopuoliseksi

Äidin ja lapsen välinen suhde on joskus niin symbioottinen, että isä jää täysin sen ulkopuolelle. Äiti ja lapsi saattavat nukkua samassa sängyssä, kun taas isä ajetaan yöksi sohvalle.

– Vauvan synnyttyä parisuhde unohtuu helposti. Vanhempien pitäisi etsiä uudelleen tie toistensa luo sen lisäksi, että he ovat äiti ja isä. Äidin pitää oppia antamaan isälle vastuuta ja luottamaan tähän. Isä tekee ehkä asioita omalla tavallaan, mutta vauva ei siitä hajoa. Jos potkuhousut ovat eriväriset kuin äidin valitsemat, niin onko sillä lopulta mitään väliä, Seppänen kysyy.

Vanhemmilla saattaa olla uuden lapsen kohdalla huolena sekin, riittääkö rakkautta vielä toiselle lapselle. Seppäsen mielestä pelko on sinänsä turha, koska rakkaus ei kulu eikä sitä ole olemassa vain tiettyä määrää.

– Voimia ja aikaa on toki vain tietty määrä. Riittämättömyyden tunne on varmasti jokaisen vanhemman seuralainen. Rakkautta riittää useammallekin lapselle, mutta jos vanhemman omassa taustassa on työstämätöntä sisaruskateutta, toisen lapsen hankkimisesta voi tulla iso kysymys.

Vanhemman pitää muistaa myös omat tarpeensa

Vauvan synnyttyä vanhempien on laitettava omat tarpeensa hetkeksi syrjään. Biologia pitääkin usein huolen siitä, että vanhempien mielessä ei silloin juuri muuta olekaan. Lapsen varttuessa omasta hyvinvoinnista pitäisi muistaa taas huolehtia.

Seppäsen mielestä suurinta rakkautta on nähdä lapsi omana yksilönään ja vastata hänen tarpeisiinsa parhaalla mahdollisella tavalla omista tarpeistaan kuitenkaan luopumatta.

– Lentokoneen turvaohjeessakin käsketään laittamaan maski ensin omille kasvoille ja vasta sen jälkeen auttamaan lasta. Et voi auttaa ketään, jos pyörryt ensin itse. Vanhemman pitää muistaa huolehtia itsestään ja omasta jaksamisestaan, jotta hänellä on voimia huolehtia lapsesta, Seppänen muistuttaa.

Isän rakkaus lapseen on yhtä tärkeää

Sanotaan, että mikään rakkaus ei ole suurempaa kuin äidin rakkaus lasta kohtaan. Se pitää varmasti paikkansa. Monesti kuitenkin unohdetaan, että isän rakkaus on yhtä tärkeää, psykologi Sirpa Seppänen sanoo.

– Isän rakkaus on erilaista ja hänellä on oma siteensä vauvaan. Äidillä on yhdeksän kuukauden etumatka, jonka hän on ollut kosketuksissa vauvaan ennen tämän syntymää. Imettäminenkin voimistaa äidin suhdetta lapseen.

Vanhempien erilaisista lähtökohdista huolimatta isän rakkaus lasta kohtaan on usein hyvin syvää ja voimakasta. Aivan kuten äidinrakkaus, myös isän rakkaus salpaa hengityksen yhtäkkiä.

Arjessa tunne näkyy sitoutumisena. Isällä on usein voimakas halu pitää huolta lapsestaan ja perheestään. Lapselle isän rohkaisu ja kannustus on erityisen tärkeää.

Jutun lähteenä on käytetty myös Juha Jämsän ja Susa Kalliomaan toimittamaa teosta Isyyden kielletyt tunteet (Väestöliitto).

Juttu on julkaistu Kaksplussassa 5/2017.

Lue myös:

Oletko turvallinen, välttelevä vai ristiriitainen vanhempi? – Lue, millainen kiintymyssuhde taustallasi vaikuttaa

Kehu ja ihaile lastasi – se parantaa hänen itsetuntoaan

10 pientä tapaa, joilla vahvistat perheenne läheisyyttä

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.