Vanhemmuus Parisuhde ja seksi
30/06/2017

”Kenellä on oikeasti hyvä parisuhde, jos on lapsi?” – äidit avautuvat parisuhteistaan

Vauva- ja pikkulapsiarki muuttavat myös parisuhdetta. Kaksplussan keskustelupalstalla käyttäjät kertovat kokemuksiaan ja jakavat vinkkejä parisuhteen hoitamiseen lapsiperheen arjessa.

Lapsi tuo mukanaan suuren muutoksen myös parisuhteeseen.

”Kenellä on oikeasti hyvä parisuhde, jos on lapsi?” – äidit avautuvat parisuhteistaan

Vauva- ja pikkulapsiarki muuttavat myös parisuhdetta. Kaksplussan keskustelupalstalla käyttäjät kertovat kokemuksiaan ja jakavat vinkkejä parisuhteen hoitamiseen lapsiperheen arjessa.

”Meillä kävi niin, että parisuhde lähti alamäkeen vauvavuoden jälkeen, eikä paluuta enää ole. Arki ei toimi, parisuhde ei toimi, haluja ei ole, olemme vain lapsen vanhempia. Kerro siis, jos sinulla on perhe, ja hyvä onnellinen parisuhde: miten ylläpidätte sitä?”

Näin kirjoittaa vierailija Kaksplussan keskustelupalstalla. Eikä kirjoittaja ole tunteensa kanssa yksin, vaan moni tunnistaa aloittajan kuvailemat tuntemukset.

Kahdenkeskinen aika kiven alla

Lapsen syntymän jälkeen pariskunnan yhteinen elämä muuttuu helposti ruoanlaiton, syöttämisen, nukkumisen ja nukuttamisen sekä vauvan hoitamisen aikatauluttamiseksi ja suorittamiseksi. Kun soppaan lisätään vielä puolison tai molempien vanhempien työt, voi arki tuntua melkoiselta pyristelyltä, ja oma puoliso saamattomalta laiskurilta tai tiukkapipoiselta nalkuttajalta.

Pienen lapsen vanhemmat kaipaavat kahdenkeskistä aikaa siinä missä muutkin pariskunnat. Vauvan myötä vanhat harrastukset jäävät kuitenkin tavallisesti syrjään, kun perheen uusi jäsen tekee itselleen tilan kahden aikuisen väliin. Perheen aikuisten tehtävä onkin mahdollistaa lapselle tämä tila. Mikäli läpi vauva-ajan haikailee menetetyn oman tai kahdenkeskisen ajan perään, katoaa elämästä ilo ja nautinto.

Kriisejä ja riittämättömyyttä

Myös Kaksplussan lukijoista moni on havainnut parisuhteen kärsineen pikkulapsiarjen tiimellyksessä:

”Meillä on vielä lapsen toisen ikävuoden jälkeenkin ollut pahoja ongelmia, ja vasta nyt, kun lapsi on 2,5-vuotias, alkaa valon pilkkeitä näkyä. Tosin itsestä välillä tuntuu, että onko oikeastaan edes tunteita jäljellä, mutta kyllähän niitä on, ovat vain hautautuneet pois kaiken arjen tieltä.”

”Esikoisen (5 v.) aikana yritettiin ’hoitaa’ suhdetta, mutta se meni vain siihen, että koko ajan oli riittämätön olo, mikä hajotti lisää henkisesti. Suhde koheni, kun lapsi oli 1,5-vuotias. Kuopuksen kanssa päätettiin, että antaa arjen mennä omalla painollaan, ja keskitytään parisuhteeseen enemmän, kun on aikaa. Ja se aika on alkanut nyt tulla. Meillä mennään arjen pienillä hetkillä, ja sillä, että jaksaa taas nauttia toisenkin läsnäolosta.”

”Ehkä tässä on liian suuri ongelmien vyyhti purettavaksi. Tällä hetkellä tilanne on vain se, että en siedä miehen läsnäoloa ollenkaan. Välillä iltaisin toivon, että hän ei tulisi kotiin ollenkaan. Tuntuu, että poikakin aistii sen, että kun ollaan kaikki kotona, niin ilmapiiri on kireä, ja minä äitinä erilainen, kun olen niin ärsyyntynyt miehestäni. Näin ei saisi olla.”

”Parisuhde ei ole onnellinen, mutta ei se siitä johdu, että on lapsia. Ja tuskin se siitä johtuu monella muullakaan, jos avio-onni ei kukoista. Se on vaan helppo vierittää se sen syyksi, että lapsi tuhoaa.”

”En ole minäkään nähnyt vielä yhtään parisuhdetta, jonka laatu olisi parantunut lasten syntymän jälkeen. Isot kriisit on kaikilla ollut kulissien takana. Mikäli vauva- ja pikkulapsivaiheesta selvitään kunnialla, niin sen jälkeen alkaa helpottamaan.”

Vanhemmuuden myötä myös parisuhde muuttaa muotoaan.

Parhaassa tapauksessa pikkulapsiaika muovaa pariskunnasta entistä vahvemman yksikön.

Pikkulapsiaika hitsaa pariskunnasta yksikön

Vaikka vauva- ja pikkulapsiaika tuovat mukanaan haasteita, kokevat monet Kaksplussan lukijat sen myös lujittaneen suhdetta sekä hitsanneen paria entistä tiiviimmäksi yksiköksi:

”Meillä on omasta mielestä hyvä ja onnellinen parisuhde. Lapset ovat 3- ja 1-vuotiaat, ja mahassa tulossa kolmas. Molemmat toivoivat lapsia useamman vuoden ajan, ennen kuin esikoinen ilmoitti tulostaan, joten lapset ovat vain kruunanneet kaiken. Joka päivä kysellään toistemme kuulumiset ja kuunnellaan myös, mitä toisella on sanottavana. Kiitetään toisiamme arjen pikku asioista.”

”Meidän parisuhde on vielä parempi kuin ennen lapsia, ja seksielämä parempaa kuin koskaan. Lapset ovat nyt 3- ja 6-vuotiaita. Vauvavuodet kieltämättä koettelivat, ja seksielämä oli välillä kokonaankin tauolla, mutta koskaan ei ajateltu muuta, kuin että se olisi ohimenevä vaihe. Ja niin se olikin. Arvostus ja kunnioitus toista kohtaan ovat kasvaneet potenssiin kymmenen, ja kun on lasten kanssa tullut vastaan se oma riittämättömyys ja keskeneräisyys, niin hyväksyy sen saman vaivatta toisessakin ja osaa olla kiitollinen siitä, että se toinen tahtoo kulkea siinä vierellä.”

”Meillä, vaikka 11 vuotta ehditiinkin olla onnellisesti yhdessä ennen lapsia, pikkulapsiaika oli se, joka laski ne viimeiset henkilökohtaiset kulissit ja liimasi kaksi ihmistä yhteen saumattomaksi yksiköksi. Sen myötä tuli mukaan erilaista hellyyttä, syvempää yhteyttä ja vapautuneempaa intohimoa, kunhan siitä pahimmasta pikkulapsiajasta selvittiin. Meillä on myös molemminpuolista kunnioitusta ja ihailua, jonka seurauksena ne toisen pienet ärsyttävyydet tai omat epävarmuudet muuttuvat merkityksettömiksi.”

Lue myös: ”Miten saan takaisin mieheni huomion?” Asiantuntijan vinkit pikkulapsivaiheen parisuhteeseen

Parisuhdetta on hyvä vaalia myös vauva-aikana.

Keskustelemisen ja toisen huomioimisen koetaan olevan parhaita tapoja huolehtia parisuhteesta myös pikkulapsiaikana.

Parisuhde kuntoon puhumalla ja toista huomioimalla

Vertaistuki on monelle äidille kullanarvoista. Myös Kaksplussan palstalla keskustelun aloittaja sai tilanteeseensa neuvoja ja vinkkejä samassa tilanteessa räpiköineiltä. Avoimuutta ja toisen huomiointia pidetään tärkeänä, mutta moni myös muistuttaa, että pikkulapsiaika on vain yksi jakso elämässä, jonka jälkeen myös parisuhteella on mahdollisuus palata raiteilleen.

”Pikkulapsiajasta selviää parhaiten, kun ajattelee sitä kriisiaikana. Silloin keskitytään olennaiseen. Siihen, että saa edes joskus nukkua, siihen että on edes jotain ruokaa ja siihen, että kaikki pakolliset saadaan tehtyä. Muuhun ehtii myöhemminkin. Uni ja ruoka ensin, sitten läheisyys, hellyys ja huumori, jos kummankin väsymystila antaa myöten. Sitten vasta kaukana sen jälkeen kaikki, mikä ei ole pakollista.”

”Niin äiti kuin isäkin on edelleen ihminen, vaikka vauva syntyy, ja tarvitsee huomiota. Toki vauvan asiat hoidetaan etunenässä, mutta kyllä sitä aikaa pitää löytyä toisen huomioimiselle. Ei se tarkoita mitään yberhienoa, vaan ihan arjessa huomioimista. Pusun moiskauttamista, kainaloon ottamista… Jotain, mikä kertoo toiselle, että olet edelleen yhtä tärkeä kuin ennen lasta, vaikka nyt energiat onkin vähän vähissä.”

”Minä ylläpidän suhdetta puhumalla. Jos nyppii tiskit tai se, että toinen saa ’aina’ nukkua paremmin kuin itse, niin sanon. En nalkuta, vaan puhun, esimerkiksi näin: ’Minulla on tällä hetkellä sellainen olo, että tiskit ovat lähinnä minun vastuullani, ja se harmittaa. En tiedä onko todella näin, mutta siltä se tuntuu. Mitä mieltä olet?’ Ja sitten kuuntelen.

Tällä tavalla on monta tilannetta ratkaistu. Joko minä ymmärrän, että hei juu, tosiaan, se mieshän teki sitä ja tätä ja tota, mitä minä en vain ole rekisteröinyt, joten ehkä annetaan nyt niiden tiskien olla ja lösähdetään molemmat sohvalle hetkeksi. Tai sitten mies huomaa, että ai juu, ei ne tiskit tosiaan itse mene koneeseen ja pois, vaan vaimo sen tekee. Eli voisipa oikeastaan muistaa taas senkin homman.”

Lähteet: Kaksplussan keskustelupalsta ja Väestöliitto

Lue myös:

Avioeroa hakenut Marita Taavitsainen: Täydellinen rakkaustarina päättyi pikkulapsiarkeen
Onnea vai eripuraa– vanhempien välinen puhetapa vaikuttaa lapseenkin
Ruuhkavuodet uhkaavat parisuhdetta – 9 keinoa välttää ero

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.