Vanhemmuus
24/11/2017

”Pelkään entistä miestäni niin paljon, etten voi olla missään tekemisissä hänen kanssaan” – Henkensä puolesta pelännyt äiti kertoo elämästään

Väkivaltainen vanhempi voi saada Suomessa jopa yhteishuoltajuuden. Näin kävi Carlan perheessä, ja nyt asiaa puidaan oikeudessa.

Väkivaltainen puoliso voi saada yhteishuoltajuuden lapseen, vaikka vaino ja väkivalta jatkuisi.

”Pelkään entistä miestäni niin paljon, etten voi olla missään tekemisissä hänen kanssaan” – Henkensä puolesta pelännyt äiti kertoo elämästään

Väkivaltainen vanhempi voi saada Suomessa jopa yhteishuoltajuuden. Näin kävi Carlan perheessä, ja nyt asiaa puidaan oikeudessa.

Karla näyttää siltä kuin hän voisi purskahtaa itkuun milloin hyvänsä, kun hän ryhtyy kertomaan elämästään. Hän on ulkoisesti kuin kuka tahansa nuorehko nainen, mutta sisäisesti hän on kulkenut läpi vaikean tien.

Karlan mies oli väkivaltainen. Perheeseen syntyi kymmenen vuoden yhteiselämän aikana lapsia, mutta se ei miestä hillinnyt. Lopulta väkivalta johti eroon.

Karla toipuu edelleen kaikesta kokemastaan. Lapset näkivät ja kuulivat tilanteita, jotka jättivät heihin jälkensä.

– Lapset näkivät kotona paljon sellaista, mikä sai pelkäämään isää ja sitä, mitä isä tekee seuraavaksi äidille, Karla kertoo.

Turvakodissa neuvottiin muuttamaan kauas

Karla joutui lähtemään lasten kanssa turvakotiin jo ennen eroa, ja eron jälkeen hän meni sinne uudestaan vainon ja uhkailujen takia. Hän sai sieltä paljon tukea.

– Turvakodissa sain puhua niin paljon kuin halusin. Minua uskottiin ja kuunneltiin, Karla kertoo.

Erotilanteissa väkivaltaisen kuoleman riski kasvaa, joten Karla sai neuvon muuttaa lasten kanssa muualle, kauas entisestä kodista. Siinä yhteydessä hän joutui jättämään työnsä ja kotinsa.

Karla koki, että tilanteen ratkaiseminen oli hänen varassaan; hänen puolestaan ei tehty mitään.

– Muutin toiselle paikkakunnalle käytännössä salaa. Mietin, miten sellainen äiti olisi pärjännyt, joka ei olisi osannut tai jaksanut tehdä sitä kaikkea, mitä tähän liittyi, hän pohtii.

Valoa, ei väkivaltaa

Väkivaltaobservatorio järjestää syksyisin Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan, jossa puolustetaan naisten ihmisoikeuskia, ruumiillista koskemattomuutta ja oikeutta väkivallattomaan elämään.

Kampanja huipentuu YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivinä, lauantaina 25.11. Tämänvuotisen kampanjan teeman on Istanbulin sopimuksen artikla 31 §: väkivallan huomiointi erotilanteissa tapaamis- ja huoltopäätöksissä.

Valoa, ei väkivaltaa -kampanja on jo useana vuonna toteuttanut Silent Wittness -näyttelyn, jonka nostaa esiin puolison tai ex-puolison surmaamien naisten tarinat. Näyttely on esillä Helsingin Narikkatorilla lauantaina 25.11. kello 15-17.

Väkivaltainenkin huoltaja saa tavata lapsiaan

Karlalla ja hänen miehellään on meneillään oikeusprosessi lasten huoltajuudesta. Parilla on yhteishuoltajuus siitä huolimatta, että mies on väkivaltainen. Isä tapaa lapsiaan tuetusti tällaista palvelua järjestävän tahon tiloissa.

– Koen, että meillä nämä tapaamiset eivät kuitenkaan toimi, eikä meitä ole hirveästi kuultu tässä asiassa. Isä pystyy puhumaan aikuisten asioita lapsille, vaikka työntekijä onkin paikalla. Hän myös sanoo lapsille, että hänen puhumansa asiat ovat salaisuuksia. Vanhempi lapsista huomaa tämän ja on selvästi ahdistunut, Karla kuvaa.

Tapaamisiin meneminen on lapsille välillä vaikeaa.

– He pelkäävät sitä, jos isi suuttuu. Siksi he ovat superkilttejä, ettei isin tarvitse pahoittaa mistään mieltään, Karla kertoo.

Karla haluaisi lasten huoltajuuden kokonaan itselleen. Silloin lapset saisivat myös mahdollisuuden terapiaan. Nyt he eivät voi saada terapiaa, sillä siihen tarvittaisiin yhteishuoltajuuden takia isänkin suostumus, jota ei kuitenkaan saada.

Karla on aloittanut uuden elämän lasten kanssa uudella paikkakunnalla, mutta kesken oleva oikeusprosessi vie voimia.

– Koen, että oikeusprosessissa ei oteta huomioon kokemaani väkivaltaa, ei myöskään sen jälkeistä vainoa. Kyllä tämän taustan pitäisi minusta vaikuttaa ratkaisuun, hän sanoo.

Yhteishuoltajuus on Karlan mielestä kaunis ajatus, jos se toimii.

– Mutta kun minä pelkään entistä miestäni niin paljon, etten voi olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Myös lapset pelkäävät, vaikka väkivalta ei ole suoraan kohdistunut heihin.

Lapsi voi keskeyttää tapaamisen

Ensi- ja turvakotien liitto tukee väkivallan keskellä eläviä turvakotien avulla mutta myös ohjaamalla ja neuvomalla sekä järjestämällä tuettuja ja valvottuja tapaamisia. Tuetuissa tapaamisissa ulkopuolinen työntekijä on saatavilla, mutta ei välttämättä koko ajan samassa tilassa vanhemman ja lasten kanssa. Valvotuissa tapaamisissa työntekijä on läsnä koko ajan.

Näille tapaamisille on selvät säännöt, ja työntekijät tapaavat vanhemmat erikseen ennen tapaamista sekä kuulevat lasta tai lapsia. Keinoja on myös väkivallan uhkaan reagoimiseen.

– Valvotuissa tapaamisissa sovimme etukäteen lapsen kanssa, että hän voi vaikka näyttää jotakin esinettä tai sanoa avainsanan, jolla hän pääsee pois tilanteesta. Jos tilanne vaatii, niin meillä voi olla myös vartija paikalla. Yleensä valvotut tapaamiset menevät hyvin, ja vartijan läsnäoloa tarvitaan harvoin, kertoo avopalveluiden johtaja Jaana Vaittinen Tampereen Ensi- ja turvakotiyhdistyksestä.

Hänen mukaansa työntekijät lukevat lapsen elekielestä ja käytöksestä, miten tapaaminen menee. Lastaan tapaamaan tuleva vanhempi saapuu ja poistuu eri aikaan kuin lapsi. Jos tapaamiset ovat lapselle liian ahdistavia, työntekijät voivat suositella niiden lopettamista.

Tampereen keskustaan avataan ensi maaliskuussa uusi Ensi- ja turvakotien liiton turvakoti, josta toivotaan matalan kynnyksen paikkaa väkivaltaa kokeville.

Karlan nimi on muutettu.

Lue myös:

Uusi satukirja auttaa riitaisan eron kokeneita lapsia – ”Sadun voima kantaa”

”En jaksa enää tätä surua” – Lapset eivät löydä sanoja perheväkivallalle

”Odotusaikani olikin helvetti” – Lue Tiian järkyttävä tarina perheväkivallasta 

Väkivallan kokemusta ei oteta riittävästi huomioon huoltajuuspäätöksissä

Väkivaltaa käyttänyt vanhempi voi saada tavata lasta ilman tukea tai valvontaa tai jopa yhteishuoltajuuden toisen vanhemman kanssa. Oikeustieteen emeritaprofessorin Kevät Nousiaisen mielestä tilanne Suomessa olisi korjattava ja tehtävä työtä kaikkein turvattomimpien suojaamiseksi.

Kuluvana syksynä isä murhasi Porvoossa 3-vuotiaan tyttärensä. Tämä oli Nousiaisen mielestään tapaus, joka olisi ollut estettävissä, jos viranomaiset olisivat siihen puuttuneet.

– Ei tällainen väkivalta synny tyhjästä. Kaikki merkit olivat näkyvissä, hän sanoo.

Meneillään oli pitkittynyt huoltajuuskiista.

– Nykyisin oletetaan vahvasti, että yhteishuoltajuus on aina paras lapselle, mutta ei se ole. Suomessa on myös se ongelma, että katsotaan, että väkivallattoman vanhemman on suojeltava lasta väkivaltaiselta vanhemmalta. Ei se ole hänen tehtävänsä, vaan valtion, Nousiainen napauttaa.

Väkivallan katkaisuohjelmat ovat yksi keino tarttua tilanteeseen; lähestymiskieltoon pitäisikin asiantuntijoiden mielestä sisältyä velvollisuus ottaa apua vastaan.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.