Vanhemmuus
13/12/2017

”Vertaistuki on ihanaa” – Samanhenkinen ystävä pelastaa päivän

Olipa sitten kotiäiti, uraäiti tai vaikka yksinhuoltaja, arjen ja elämän pelastus tai vähintäänkin piristys on lähellä oleva samanhenkisten vanhempien verkosto.

”Vertaistuki on ihanaa” – Samanhenkinen ystävä pelastaa päivän

Olipa sitten kotiäiti, uraäiti tai vaikka yksinhuoltaja, arjen ja elämän pelastus tai vähintäänkin piristys on lähellä oleva samanhenkisten vanhempien verkosto.

Hanna Shkurov ja Einar, 11 kk (vas.), sekä Elina Makkonen ja Mila, 8 kk, osallistuivat Mothers in Business -verkoston aamutilaisuuteen.

Hanna Shkurov ja Einar, 11 kk (vas.), sekä Elina Makkonen ja Mila, 8 kk, osallistuivat Mothers in Business -verkoston aamutilaisuuteen.

Lasten kanssa tulleet kerääntyvät Rikhardinkadun kirjaston seminaarisalin takaosaan. Ilman lapsia tulleet asettautuvat etuosaan. Alkamassa on Mothers in Business -verkoston Morning club, jossa äitiyslomalla olevat tai töihin palanneet äidit pääsevät kuulemaan digitaalisen markkinoinnin näkymistä nyt ja lähitulevaisuudessa. Vertaistukea tämäkin!

Tilaisuutta emännöivä Taru Suoranta on melko tuore jäsen, mutta hän on jo kiinni järjestelyissä.

– Kuulin verkostosta sosiaalisesta mediasta ja nyt olen käynyt muutamassa tapahtumassa.

Tarulla on kolme- ja yksivuotiaat lapset ja tällä hetkellä omiensa sanojensa mukaan unelmatyö kotiäitinä.

– Lasten hoitaminen on juuri nyt ykkösfokukseni ja tärkein prioriteettini, mutta lapset ovat myös tärkein motivaattorini elämässä. Haluan, että aika, jonka vietän muualla kuin perheeni parissa, on mielekästä. On motivoivaa saada koulutusta ja pysyä ajan hermolla, vaikka vietänkin suurimman osan ajasta lasteni kanssa.

MiB toimii eri puolilla maata

MiB toimii tällä hetkellä seitsemällä paikkakunnilla ja järjestää tapahtumia vapaamuotoisista aamumingleistä eli kahvitteluista erilaisiin koulutustilaisuuksiin. Helsingissä on tänä syksynä järjestetty esimerkiksi CV-kuvien kuvaussessio ja Jyväskylässä on pohdittu naisten kesken menestystä ja rahaa. Oulussa on kahviteltu kätilön kanssa ja juteltu muun muassa siitä, miten imetys jatkuu onnistuneesti, kun äiti palaa töihin.

Vaikka yhdistyksen nimessä puhutaan business-äideistä, toiminta on suunnattu kaikille odottajille ja pienten lasten äideille, joita kiinnostaa työelämä.

– Ei tarvitse olla johtaja tai uraohjus, riittää, että on kiinnostunut työn ja perheen yhdistämisestä ja itsensä kehittämisestä. Vaikka nautin hiekkalaatikkokeskusteluista todella paljon ja viihdyn siellä oikein hyvin, on inspiroivaa verkostoitua ja kehittää omaa osaamistaan äitiyslomalla.

Taru kertoo jo auttaneensa erästä naisverkoston jäsentä ja jakaneensa omaa, media-alan yrityksen avainasiakaspäällikkönä kertynyttä osaamistaan.

– Toisaalta jonain päivänä saattaa käydä vaikka niin, että olen työhaastattelussa ja palkkaamassa onkin nainen, johon olen tutustunut tässä verkostossa.

Tarun järjestämän tilaisuuden 25 paikkaa varattiin täyteen hetkessä. Mukaan mahtui kymmenen äitiä lapsensa kanssa ja viisitoista ilman lasta. Jonoon jäi liki seitsemänkymmentä halukasta. Kun ensimmäinen puhuja, DNA:n kuluttajaliiketoiminnan markkinointijohtaja Riikka Järvinen aloittaa oman esityksensä, salin takaosassa vähän alle yksivuotiaat opettelevat erilaisilla puuleluilla jakamista ja vuorottelua. Jollekin vauvalle on tullut jo nälkä, ja äiti saa kuunnella esitystä imettäessään.

– Lapset ja lasten äänet ovat tervetulleita meidän tilaisuuksiimme. Kenenkään ei tarvitse kokea paineita siitä, osaako oma lapsi varmasti istua kaksi tuntia hiljaa paikallaan. Kaikki osallistujat tietävät kyllä, minkälaista se on, kun lapsella menee kuppi nurin, Taru sanoo.

Lisätietoja: mothersinbusiness.fi

Helsinki Mission olohuoneesta löytyy juttuseuraa

Kuin tuttavaperheen olohuoneeseen astuisi. Lelut ovat levällään pehmoisella matolla. Sohvaryhmään kuuluu myös kutsuva keinutuoli. Syöttötuoleja tosin on pinossa enemmän kuin perusperheessä.

Vertaus ei ole kovin omaperäinen, koska Helsingin keskustassa Albertinkatu 33:ssa sijaitsevaa paikkaa kutsutaan ihan virallisestikin Albertin olohuoneeksi. Maria Laitala on käynyt yksivuotiaan Vilhonsa kanssa Helsinki Mission ylläpitämässä kohtaamispaikassa jo vuoden ajan.

– Aloitimme sylivauvojen ryhmässä, jossa oli alle yksivuotiaita vauvoja vanhempineen. Vilho oli ensimmäiset kuukaudet todella itkuinen. Oli ihanaa saada vertaistukea ja kuulla vanhempien vauvojen äideiltä, että kyseessä on vain vaihe, joka menee kyllä ohi. Heidänkin lapsensa olivat itkeneet aluksi ja olivat nyt hyväntuulisia.

Maria kuuli olohuoneesta isyysvapaalla olleelta kollegaltaan, ja nyt hän on jakanut paikan ilosanomaa niin puistotutuille kuin muillekin kavereilleen.

– En usko, että jaksaisin leikittää lasta yksikseni viitenä päivänä viikossa koko sen ajan, kun mieheni on töissä. Täällä on minulle juttuseuraa ja Vilholle leikkikavereita.

Viime vuonna Maria ja Vilho kävivät paikan suositussa, ilmaisessa muskarissa, joka oli tarkoitettu alle yksivuotiaille. Nyt he käyvät Albertin olohuoneessa yleensä keskiviikko- ja torstaiaamupäivisin. Lounas on kätevä syödä porukalla ison pöydän ääressä ennen kuin on aika lähteä kotiin päiväunille.

Kohtauspaikka myös senioreille

Albertin olohuone ei ole kohtaamispaikka pelkästään pikkulapsiperheille vaan myös senioreille, jotka toimivat paikalla vapaaehtoisina emäntinä ja isäntinä. Tällä hetkellä paikalla on neljä senioria, neljä vanhempaa ja neljä naperoa.

– Helsingissä on paljon lapsiperheitä ja seniori-ikäisiä, joiden verkostot eivät ole lähellä. Täällä he voivat tavata toisiaan ja viettää aikaa yhdessä arjen keskellä, sanoo Helsinki Mission Albertin olohuoneen vapaaehtoistoimintaa koordinoiva Lilli Öhberg.

– Me olemme halunneet tuoda ihmisiä yhteen ja luoda kohtaamispaikan kaikille.

Vapaaehtoiset keittävät vanhemmille kahvia ja teetä, mutta ovat myös auliita käsipareja ja leikittäjiä, jos vanhemmat haluavat hieman kahvinjuontirauhaa – tai vaikka piipahtaa vessassa.

– Välitämme tietoa toiminnastamme Helsingin neuvoloissa. Terveydenhoitajien mukaan paras mainosvaltti on, että täällä äiti tai isä saa käydä rauhassa vessassa, Lilli sanoo.

Maria Laitala yllättyi siitä, kuinka raskasta ja yksinäistä vauvan hoitaminen voikaan olla. Hänkin oli tottunut siihen, että töissä oli seuraa, illalla sai viettää aikaa joko kaksin miehen kanssa tai nähdä ystäviä, jotka hän on tuntenut jo ala-asteelta saakka. Vilhon synnyttyä hän oli yhtäkkiä päivät kaksin itkuisen vauvan kanssa.

– Puistossakin tulee juteltua muiden vanhempien kanssa, mutta täällä on ollut kivaa se, että samat vanhemmat käyvät viikosta toiseen. Meistä on tullut läheisiä ystäviä.

Vilho näkee isovanhempiaan viikoittain, eikä Maria ole ihan varma, erottaako pieni lapsi sen, että olohuoneen vapaaehtoiset ovat pääosin eläkeläisiä. Mutta hänen äidistään on hauskaa jutella seniorien kanssa.

– Olen ymmärtänyt, että monella vapaaehtoisella ei ole omia lapsenlapsia tai he asuvat kaukana. Näistä ihmisistä näkee, että he nauttivat saadessaan olla lasten kanssa. Se on ihanaa. Välillä tulee vertailtua esimerkiksi sitä, miten ruokasuositukset ovat muuttuneet. Kuulin täällä, että joskus alle puolivuotiaille suositeltiin appelsiinimehua C-vitamiinin saannin takaamiseksi.

Mutta hei, nyt lounasaika on jo kaukana takana, on aika mennä päiväunille. Maria ja Vilho asuvat melkein naapurissa. Ensi viikolla nähdään taas.

Lisätietoja: helsinkimissio.fi/perhetyo

Simalla, 8 kk, on paljon leikkiseuraa.

Kahvia ja vertaistukea yksinhuoltajille

On jo ilta, mutta helsinkiläispäiväkodin eteisessä singahtelee pieniä kiharapäitä. He leikkivät lastenhoitajan suojissa omassa huoneessaan sillä aikaa, kun heidän äitinsä istuvat toisessa huoneessa kahvikuppiensa kanssa ja purkavat viime aikojen tapahtumia ja tuntemuksia. Päiväkoti muuntuu kerran kuussa olohuoneeksi Pääkaupunkiseudun yksin- ja yhteishuoltajat ry:n monikulttuuriselle vertaistukiryhmälle.

Tänään paikalla on seitsemän naista, joilla kaikilla on takana monikulttuurinen rakkaustarina. Ja ero. (Melkeinpä aina paikalla on naisia, vaikka miehet olisivat vallan hyvin tervetulleita.) Tarinoiden yksityiskohdat vaihtelevat. Osa on säännöllisissä ja hyvissä väleissä eksiensä kanssa. Jotkut soittelevat silloin tällöin Skype-puheluita. Ja sitten on tapauksia, joissa yhteisiä asioita hoidetaan käräjäoikeuden välityksellä. Vertaistuen lisäksi ryhmässä tärkeintä on luottamus. Koska kaikesta pitää saada puhua, mitään ei saa kertoa ulospäin. Toiminnalle antaa kasvot vertaisohjaaja Eija Tuominen, muut äidit pysyvät nimettöminä ja heidän äänensä on yhteinen.

– Aika paljon täällä puhutaan miehistä. Tai niiden puutteesta ja siitä, minkä verran isät osallistuvat lastensa elämään.

Viidellä seitsemästä paikalla olevasta naisesta on afrikkalaistaustainen ex-mies. Niinpä ryhmässä puhutaan myös siitä, miten ihmeessä tyttöjen tummia kiharoita oikein pitäisi hoitaa. Ja siitä, mitä sanoa tytölle, joka pohtii, kuinka saisi sileät vaaleat hiukset niin kuin äidillä ja suurimmalla osalla kavereista.

Välillä myös itketään yhdessä.

– Puhumme siitä, miten lapsen ikävää käsitellään. Tai miten lapselle kannattaisi vastata, kun hän kyselee poissaolevan isänsä perään.

Kuinka lapsen itsetunto kestää rumat kommentit?

Kaikilla lapsilla, joiden isä on muuttanut toiseen maahaan, ei ole yhteistä kieltä isänsä kanssa.

– Englanninkielinen kerho olisi hyvä, mutta ne ovat usein niin kalliita, ettei yksinhuoltajalla ole sellaisiin varaa.

Vertaistuki antaa voimaa myös silloin, kun humalainen on huutanut kadulla päin naamaa, että tuollaiset mustat pennut täytyisi pitää sisällä piilossa. Sellainen ei ole näille naisille tavatonta.

– Väkisinkin sitä tulee mietittyä, kuinka lapsen itsetunto säilyy hyvänä rumasta kommentoinnista huolimatta. Onneksi moni asia menee hyvään suuntaan. Olemme huomanneet, että esimerkiksi lastenvaatemainoksissa on yhä enemmän meidän lastemme näköisiä lapsia.

Kahvi kupeissa on haalentunut. Lapset käyneet väsyneiksi.

– Tämän jälkeen on aina voimaantunut olo siitä, että on saanut kertoa asioistaan ja tietää, että samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset ymmärtävät.

Lisätietoja: yvpl.fi

Lue myös:

Äiti, kärsitkö yksinäisyydestä? Perhejärjestöt ja vertaistuki auttavat

Yksinäisyys vaanii äitiyslomalla – mihin katosivat kaverit?

Lapset leikkivät lastenhoitajan kanssa sillä aikaa, kun äidit purkavat sydäntään.

Lapset leikkivät lastenhoitajan kanssa sillä aikaa, kun äidit purkavat sydäntään.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.