Esikoinen on elämäni keskipiste, voinko koskaan rakastaa uutta vauvaa yhtä paljon?

Esikoinen on se ihme, joka on mullistanut äidin koko elämän. Siksi rakkaus uutta vauvaa kohtaan voi mietityttää. Voinko koskaan rakastaa ketään toista yhtä paljon kuin ensimmäistä ihmettäni? Asiantuntija kehottaa tutustumaan tunteisiin rauhassa ja avoimin mielin.

Teksti Liisa Järvinen
Rakkaus esikoiseen saattaa aiheuttaa äidille pelontunteita siitä, voiko hän rakastaa kettään muuta yhtä paljon.

Pyyteetön vanhemman rakkaus. Sitä on varmasti jokainen äiti ja isä jollain tasolla pohtinut. Rakkautta omaa lasta kohtaan on helppo hehkuttaa, mutta harva uskaltaa pohtia ääneen sitä, miten rakkaus tosielämässä syntyy ja jakaantuu. Kurkistetaan siis erään äidin päiväkirjamerkintöihin.

Raskaustestissä on kaksi viivaa! Olen onnellinen, vaikka tulihan tämä vähän yllättäen. Pääni on ihan pyörällä ajatuksista. Olen alkanut pohtia sitä, voiko rakkautta riittää useammalle lapselle. Esikoinen on elämämme keskipiste. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Onko mahdollista rakastaa tätä toista lasta yhtä paljon?

Reilut puoli vuotta myöhemmin: Vauva on täydellinen, maailman suloisin pikkuinen. Voisin vain makoilla hänen vierellään ja tuijottaa hänen söpöä pientä nenäänsä. Tosin se ei onnistu, koska esikoistakin pitää hoitaa. Rehellisesti sanottuna esikoinen tuntuu usein ärsyttävältä. Nyt minua huvittaa raskaudenaikainen huoleni, voiko toista lasta rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä. Kyllä voi! Välillä tuntuu, että rakastan vauvaa jopa enemmän kuin esikoista…

Onko tuttua pohdintaa?

– Hyvin tyypillisiä ajatuksia, Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhempainryhmätoiminnan suunnittelija Eeva Oksanen kommentoi luettuaan päiväkirjamerkinnät.

Oksasen on helppo kuvitella, että monen odottavan äidin mielessä herää näitä samoja kysymyksiä: Voinko rakastaa uutta vauvaa yhtä paljon kuin esikoista? Miten ihmeessä rakkautta voi riittää?

– On ihan tavallista, että raskaus herättää ristiriitaisia tunteita, vaikka vauva olisikin suunniteltu ja toivottu, hän sanoo.

– Toisen lapsen syntymä on iso mullistus. Ovathan vanhemmat tottuneet toimimaan perheenä vain yhden lapsen kanssa.

Epävarmuus siitä, millaista elämä tulee olemaan kahden lapsen kanssa, on Oksasen mielestä ymmärrettävää. Usein tuntuu siltä, että rakkautta esikoista kohtaan ei voi mikään päihittää.

esikoinen ja vauva

Rakastanko vauvaa heti?

Päiväkirjamerkintöjen äiti on hullaantunut rakkaudesta uuteen vauvaan. Mutta meneekö se aina niin – syttyykö rakkaus lapseen heti syntymän jälkeen?

Oksasen mukaan suhde uuteen vauvaan alkaa rakentua pikku hiljaa jo odotusaikana. Rakkauden heräämistä ja suhteen syntymistä uuteen perheenjäseneen auttaa se, jos voi valmistautua raskauden aikana vauvan syntymään myös tunnetasolla.

– Olisi tärkeää, että vanhempi alkaisi tietoisesti ja aktiivisesti pohtia uutta vauvaa: Millainen tämä vauva mahtaa olla? Mitä hän tulee tarvitsemaan minulta?

Raskauden loppuvaiheessa, kun havainnot vauvasta tarkentuvat, Oksasen mukaan olisi hyvä, että vanhemman mieli muuttuisi avoimeksi, valmiiksi ottamaan lapsi vastaan juuri sellaisena kuin on. Esimerkiksi liikkeitä tuntiessaan äiti voi kuulostella vauvan luonnetta: onko hän vilkas vai rauhallinen?

– Vauvan pohtimisen lisäksi olisi tärkeää miettiä myös omaa roolia: millainen vanhempi minusta tulee tälle lapselle?

Jokaiseen lapseen rakentuu ihan oma suhde. Joskus rakkaus vauvaan herää jo odotusaikana, toisinaan sen syttyminen vie pari kuukautta vielä syntymän jälkeen. Oksasen mukaan tähän voi olla monia syitä.

– Raskauden aikainen stressi, kuormittava elämäntilanne tai esimerkiksi vaikea synnytyskokemus voivat hidastaa rakkauden syttymistä uuteen vauvaan. Myös vanhemman omat vaikeat lapsuudenkokemukset voivat aktivoitua ja vaikuttaa taustalla. Myös yleiset synnytyksen jälkeiset mielialanvaihtelut ja alakulo voivat vaikeuttaa suhteen syntymistä.

– Usein ne menevät ohi ajan kanssa, ja suhde uuteen vauvaan alkaa syntyä pikkuhiljaa, kun äiti saa tutustua vauvaan päivittäisten hoivahetkien kautta. Tarvittaessa asia on hyvä ottaa puheeksi neuvolassa, Oksanen sanoo.

esikoinen ja vauva

Rakkaus ei häviä

Toisen lapsen syntymä on Oksasen mukaan perheelle yleensä yhtä iso muutos kuin ensimmäisenkin lapsen syntymä. Koko perheen dynamiikka muuttuu – myös suhde isompaan lapseen, kuten äiti toteaa päiväkirjassaan.

– On yleistä, että vanhempi alkaa huomaamattaan pitää esikoista isompana ja taitavampana kuin hän oikeasti on, Oksanen sanoo.

Vauva todennäköisesti tarvitsee paljon välitöntä hoivaa, mikä voi herättää isosisaruksessa mustasukkaisuutta. Kateus vanhempien ja etenkin äidin huomiosta voi purkautua esimerkiksi kiukutteluna tai pahantekona.

– Jos esikoisella on tahtoikä, haastava käytös voi herättää vanhemmissa vahvojakin kielteisiä tunteita, kuten ärsyyntymistä tai suuttumusta, Oksanen sanoo.

Mutta tarkoittaako se sitä, että rakkaus esikoista kohtaan on kadonnut? Oksasen mukaan rakkaus lasta kohtaan ei häviä, vaikka ajoittain se tuntuisi jäävän muiden tunteiden varjoon.

– Tunteethan eivät ole koskaan vääriä, eikä niitä kannata säikähtää. Kielteiset tunteet ovat ymmärrettäviä, luonnollisia ja sallittuja. Usein jo niistä puhuminen auttaa, minkä jälkeen on helpompi löytää taas positiivinen yhteys lapseen. Jatkuvat kielteiset tunteet voivat olla merkki uupumuksesta, jolloin on tärkeää hakea apua vaikka neuvolasta.

esikoinen ja vauva

Tasapuolista rakkautta

Päiväkirjamerkinnöissään äiti pohtii myös rakkauden jakautumista lasten kesken. Voiko vauvaa rakastaa yhtä paljon kuin esikoista? Entä jos rakastaakin vauvaa enemmän kuin esikoista?

Oksanen ymmärtää äidin huolen rakkauden tasaisesta jakautumisesta.

– Uusi vauva saa vanhemmassa aikaan voimakkaan huolenpidon tunteen. Vauvan tarpeet ovat vahvat. Hän ei odota, hän tarvitsee hoivaa ja hellyyttä tässä ja nyt. Tällöin vanhempi saattaa tuntea riittämättömyyttä: rakkauteni ei enää riitäkään isommalle lapselle.

Pikkuvauvan äidin kannattaakin pitää mielessä, että vauvavaihe on ohimenevä poikkeustilanne. Kun vauva kasvaa isommaksi, vanhemman on todennäköisesti helpompi suhtautua lapsiinsa tasapuolisemmin. Oksasen mukaan suhdetta isompaan lapseen olisi hyvä kuitenkin vaalia myös vauva-aikana.

– Jos mahdollista, vauvanhoitoa kannattaa jakaa toisen aikuisen kanssa ja antaa kahdenkeskistä aikaa isommalle lapselle.

Isompikin lapsi tarvitsee rakkaudenosoituksia, hellyyttä ja syliä. Yleensä se helpottaa myös lapsen mustasukkaisuuden tunteita.

– Isosisarus kaipaa todella paljon sitä, että vanhempi voisi tuijotella häntä yhtä ihailevasti kuin vauvaa. Lapsi nauttii kehuista ja siitä, että hän saa olla vanhemman silmissä rakastettu.

esikoinen ja vauva

Lapsi vertailee

Oksasen näkemyksen mukaan useimmat vanhemmat pyrkivät osoittamaan rakkautta lapsilleen tasapuolisesti. Kuitenkin rakkaus, jota vanhempi tuntee, ei aina jakaudu tasaisesti.

– Joskus jostain lapsesta saattaa tulla vanhemmalle läheisempi kuin toisesta. Ehkä läheisemmältä tuntuvan lapsen kanssa on helpompi toimia, kun taas etäisemmän lapsen kanssa tulee enemmän yhteenottoja. Vaikutusta voi olla sillä, miten lapsen ja vanhemman temperamentit sopivat yhteen.

Oksanen muistuttaa, että vaikka rakkaudentunne ei aina jakautuisi tasaisesti, lapsen näkökulmasta tasapuolinen kohtelu on erittäin tärkeää.

– On tavallista, että lapset vertailevat itseään sisaruksiinsa. Usein lapset huomaavat herkästi, jos toinen saa enemmän huomiota. Jos lapsi sanoo ääneen, että miksi sä oot aina sen toisen kanssa, asiasta on hyvä keskustella: mikä saa lapsen tuntemaan niin? Oksanen sanoo.

Lapselle on Oksasen mukaan tärkeää, että vanhempi ottaa asian tosissaan. Jos ”se toinen” on pieni vauva, lapselle voi kertoa, että vauva tarvitsee paljon hoivaa.

– Lapselle kannattaa korostaa, että hän on vanhemmille ihan yhtä tärkeä ja rakas kuin vauvakin, vaikka vauva viekin aluksi huomattavan määrän aikaa ja huomiota.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä