Imetysvaikeudet sattuvat äitiin pahasti – selätä ongelmat rennolla otteella!
Imetys herättää äidissä suuria tunteita, ja vaikeudet satuttavat. Miten imetyspettymyksestä pääsee eteenpäin?
Vauva on syntynyt. Se on hurmaava, täydellinen, houkuttelee uppoamaan syvälle symbioosiin tuijottaessaan äitiä tutkimattomalla katseellaan. Paitsi kun äiti kaivaa rinnan esiin, se ei kelpaa. Vauva väistelee, ei tartu, huutaa nälissään ruoan äärellä. Miksi se tekee niin? Miksei äiti kelpaa?
Imetysvaikeudet sattuvat äitiin pahasti. Vastasyntyneen vauvan hengissä säilyminen on niin vahvasti kiinni ruokinnasta, että imettämistä suunnitellut ja ennalta odottanut äiti voi pettyä raskaasti, jos jokin imetystaipaleella meneekin vikaan.
– Äidinmaito edustaa usein kaikkea sitä hyvää, mitä äiti voi antaa lapselleen. Jos imetys ei onnistu, kelpaamattomuuden kokemus voi levitä koko äitiyden alueelle, sanoo psykologi, psykoterapeutti Riikka Toivanen.
Toivanen on työskennellyt paljon äitien ja äitiyskysymysten parissa. Hän tietää, että äideissä vaikuttavat vahvat psykologiset voimat.
– Pikkuvauva-aikana taustalla jylläävät alkukantaiset voimat, tarve pitää vauva hengissä ja siihen liittyvä stressi. Kaikki, mikä silloin rauhoittaa äidin oloa, on hyväksi äitiydelle, Toivanen sanoo.
Oman tilanteen vertaaminen toisten äitien kokemuksiin voi joko lisätä stressiä tai rauhoittaa oloa.
– Onnistuneiden imetystarinoiden kuuleminen voi herättää kateutta. Toisaalta imetys on haastavaa monelle äidille, ja voi helpottaa tietää, ettei ole yksin ongelmineen.
Imetyksen ensiviikot: näistä merkeistä tiedät, että imetys sujuu
Hormonit heittelevät äitiä
Eräs syy vastasynnyttäneiden äitien tunnemyrskyihin on hormonitoiminta. Estrogeenitaso romahtaa synnytyksen jälkeen, ja imetyksessä ja hoivaamisessa tärkeiden oksitosiinin ja prolaktiinin määrä nousee.
– Imetyshormonit rentouttavat ja saavat aikaan esimerkiksi sen, että äidin on yleensä helppo nukahtaa yöimetysten jälkeen. Ne myös herkistävät äidin mieltä niin, että hänen on helpompi asettua tunnistamaan vauvan tunteita. Tämä on kiintymyssuhteen kannalta tärkeää, Riikka Toivanen selittää.
Herkistymisen kääntöpuoli on, että äiti saattaa herätä vauvan jokaiseen pieneenkin inahdukseen.
Maidontuotannon käynnistävät hormonit aiheuttavat myös raskaat ”itkupäivät”, jotka monet äidit kokevat muutama päivä synnytyksen jälkeen.
Imetyksen alkuvaiheessa äidille voi olla hyvä, jos rinnalla on ihminen, joka auttaa kannattelemaan tunteita: puoliso, ystävä tai muu tukihenkilö. Myös imetystekniikkaan kannattaa hakea apua, jos alkuun pääseminen tuntuu vaikealta. Vertaistukea on sosiaalisen median kautta helposti ja nopeasti saatavilla.
Imetyksen alku voi yllättää sitovuudellaan. Tiheän imun kaudet ja iltaimetysmaratonit vievät paljon aikaa. Läheisen ihmisen läsnäolo on hyväksi jo käytännön avun takia – ja toki myös aikuinen seura on pitkinä iltoina mukavaa.
Katso video: oikea imetysasento ja -ote
Hae apua ahdistukseen
Useimmiten imetykseen liittyy positiivisia tunteita. Se luo yhteenkuuluvuutta äidin ja vauvan välille ja rauhoittaa molempia. Parhaimmillaan imetys on pitkä sarja palkitsevia, jaettuja hetkiä.
Toisinaan jo ajatus imetyksestä tuntuu ahdistavalta. Ahdistus saattaa herätä läheisyyden ja intiimiyden, jopa seksuaalisuuden alueelle leviävien tunteiden läsnäolosta imetystilanteessa.
– Jos äidillä on näillä elämänalueilla vaikeuksia, se saattaa heijastua imetykseen, Toivanen sanoo.
Myös syömishäiriötausta ja voimakas kontrollin tarve voivat aiheuttaa imetysahdistusta. Vauva on ahne ruoalle ja ahmii, mikä herättää äidissä ristiriitaisia tunteita.
Vastasyntynyt vauva on hyvin tarvitseva, ja imetyksessä äiti ja vauva konkreettisesti sulautuvat yhteen. Tälle voi olla vaikea antautua, jos äidin oman minuuden rajat ovat häilyvät. Äiti voi jopa kokea, että vauva haluaa viedä häneltä kaiken.
– Jos lapsen muotoutuvaa minuutta ei kunnioiteta tai siitä ei olla kiinnostuneita, voi olla, etteivät minuuden rajat muodostu selkeiksi ja niitä voi olla vaikea tunnistaa myöhemmin. Kunnioittavassa ja toisen kokemuksesta kiinnostuneessa suhteessa rajat ja minuus muodostuvat selkeiksi ja turvallisiksi. Jos omat rajat ovat epäselvät, voi olla pelottavaa antautua rajattomuuden tilaan vauvan kanssa. Äiti voi pelätä ikään kuin menettävänsä minuutensa, Riikka Toivanen selittää.
Äidin voi olla hyvin vaikea sanoittaa näitä tunteita, sillä ne ovat osin tiedostamattomia. Toivanen suosittelee, että kuormittavia ajatuksia purkaisi ammattilaisen avulla ja voisi saada niihin ymmärrystä.
Imetyksen lopettaminen ei vie pois ahdistusta, joka syntyy vauvan tarvitsevuudesta, sillä tarvitsevuus liittyy kaikkeen vauvan hoitoon.
– Mutta jos juuri imetys on se vaikein paikka, sen voi lopettaakin ja jatkaa asian käsittelyä muuten.
Ahdistavat tunteet voi ottaa puheeksi neuvolassa ja pyytää lähetettä neuvolapsykologille.
Äidin persoonallisuushäiriö johti vauvan huostaanottoon: ”Pelkäsin tekeväni itselleni jotain”
Surutyö vie pettymyksestä eteenpäin
Imetyspettymys on yleinen ilmiö, tietää Imetyksen tuki -yhdistyksen vertaistukikoordinaattori Anna Groundstroem.
– Imetyspettymys voi aiheuttaa kielteisiä tunteita omaa kehoa, omaa äitiyttä ja vauvaa kohtaan. Osa äideistä kokee voimakkaita huonommuuden ja epäonnistumisen tunteita, ja ympäristön korvikeruokintaa arvostelevat kommentit satuttavat. Imetystukiäidit ovat kohdanneet jopa isoäiti-ikäisiä naisia, jotka ovat kantaneet imetyspettymyksen taakkaa vuosikymmeniä, Groundstroem kertoo.
On tärkeää, että imetyspettymyksen kokenut äiti saa surra surunsa pois ja että hänen kokemuksensa otetaan todesta. Hyvää tarkoittavat ”pullo on ihan yhtä hyvä” -kommentit eivät auta, vaan surutyö vie oman aikansa.
– Äidille imetyksen epäonnistuminen voi olla syvä pettymys, hän voi olla vihainen ja katkerakin. Vasta surutyön kautta asiassa pääsee eteenpäin ja elämään tulee jotain uutta, Riikka Toivanen sanoo.
– Elämä lapsen kanssa on joka tapauksessa yhtä muutosta. Ajan mittaan tilalle tulee toisia yhteisen kivan kokemuksen muotoja.
Läheiset voivat tukea imetyspettymyksessä kuuntelemalla. Äidiltä voi varovasti kysyä, miltä hänestä tuntuu, ja samalla hänelle voi tarjota tilaisuuden purkaa tunteitaan.
Jokaisella naisella on oma tapansa käydä kokemustaan läpi: yhdelle sopii asiasta puhuminen ystävälle, toiselle tiedon etsiminen, kolmannelle oman imetystarinan kirjoittaminen.
– Imetyksen päättymistä voi käsitellä myös imetystukiäidin tai neuvolapsykologin kanssa, Anna Groundstroem ehdottaa.
Pullomaitoa vauvantahtisesti
Joskus imetyspettymys on kuin pilaantunut kirsikka kakun päällä. Riikka Toivanen mainitsee esimerkiksi synnytyksen jälkeisen masennuksen, jonka lääkehoito saattaa katkaista myös imetyksen. Osa masennuslääkkeistä sopii myös imettäjille, joten keskustele asiasta lääkärin kanssa.
– Pettymys voi olla moninkertainen ja siksi hyvin kipeä. Tällöin on erityisen tärkeää saada käsitellä vaikeita tunteita turvallisesti, jotta ainutlaatuiseen vauva-aikaan palautuvat mielihyvän ja tyydyttävän yhdessäolon sävyt, Toivanen sanoo.
Anna Groundstroem muistuttaa, että myös pulloruokinta voi olla hyvä, läheinen hetki vauvan kanssa.
– Jokainen vauvan saama pisara äidinmaitoa ja jokainen imetyskerta on arvokas. Vaikka imetys päättyy, äitiys jatkuu ja vauva tottuu pian uuteen tapaan syödä. Vauvantahtinen pulloruokinta, jossa vauva saa syödä omaan tahtiinsa aikuisen turvallisessa sylissä, on vauvalle imetystä muistuttava, stressitön tapa syödä, hän toteaa.
Lähteet: THL ja Duodecim.
Jaa oma kokemuksesi