Vauva Imetys ja ruoka
18/03/2017
Turun Piltti-tehtaalla valmistetaan 80 miljoonaa lastenruokapurkkia vuodessa. Inga Korkeamäen tiimi kehittelee uusia makuyhdistelmiä pikkulapsille. Jos Marika Kovasen taskulampun valossa kimaltelee yksikin lasinsiru, purkituslinja pysähtyy välittömästi. Porkkana- ja omenasoseet odottelevat kylmässä pääsyä purkkeihin. Sorttaaja Kristiina Iironen katsoo, ettei porkkanoiden joukossa ole mitään ylimääräistä. Purkit ovat aina uusia, sillä turvallisuussyistä niitä ei voida kierrättää. Kun Mio oli pieni, Riikka Heinonen soseutti vihannekset itse. Myöhemmin Mio silti tykkäsi enemmän valmissoseista.

Miten vauvan purkkiruoka syntyy? – kävimme Piltin tehtaalla

Vauvan valmisruoka on syyllisyyden aiheuttaja monille vanhemmille. Silti purkkeja ostetaan ahkerasti. Toimittaja, jolle syyllisyys on tuttua, tutustui Piltin tehtaaseen Turussa. Hän halusi selvittää, mistä valmissoseet koostuvat ja miten niitä valmistetaan.

Ei vauvan purkkiruokaa meidän perheessä. Se oli yksi tärkeimpiä periaatteitani, kun olin ensimmäistä kertaa raskaana. Ajattelin, että hyvän äidin kriteereihin kuuluu ruokkia jälkikasvu itsetehdyllä ruoalla.

Päätin tuolloin, että ostan vain luomuvihanneksia, höyrytän ne omassa keittiössäni isoäidiltä perityssä höyrytyspadassa ja purkitan ne sieviin purkkeihin. Söpöjä nettikaupasta tilattuja etikettejä unohtamatta.

Olin saanut päähäni, että valmiit purkkiruuat ovat teollista kuraa.

Parin vuoden kuluttua syntyi toinen lapseni, ja pian koitti aika, kun hänellekään ei riittänyt enää pelkkä maito. Oli taas aika höyryttää.

Laskin vauvan sitteriin ja otin kuorimaveitsen käteeni. Vauva hermostui. Kun otin hänet syliini, uhmaikäinen esikoinen napsautti kaikki keittolevyt päälle, kaatoi porkkanat lattialle, jyrsi jokaista ja rummutti kauhalla kattilanpohjia.

Kasviskeittokirja sopii perhearkeenkin

Huomionkipeä vauva sylissä höyrytin, purkitin ja luin esikoiselle Pipsa Possua. Kaupassa vilkuilin kaihoisasti valmispurkkeja. Olisinko valmis luopumaan periaatteestani?

Kun ladoin purkkeja kassahihnalle, minua hävetti. En tiedä hävettikö minua ostokseni vai se, että minua hävetti.

En ole ajatusteni kanssa yksin.

– Suomessa ollaan usein sitä mieltä, että kaikki pitäisi tehdä itse. Vanhemmat ajattelevat, että teollinen ruoka ei ole yhtä hyvää kuin kotona tehty, lastenruokia valmistavan Piltin tuotekehityspäällikkö Inga Korkeamäki kertoo.

Suomalaiset vanhemmat kuuluvat kuitenkin valmisruokapurkkien ostajissa Euroopassa kolmen kärkeen. Miksi?

Purkkiruuasta on turha kokea syyllisyyttä

– He ehkä arvostavat helppoutta. Moni myös sekoittaa valmisruokaa ja kotiruokaa, Piltin tuotepäällikkö Nea Mertsalmi arvelee.

Haalari päälle ja sisään

Mutta millaista purkkiruoka oikeasti on kotiruokaan verrattuna?

Jotta tämän saa selville, pitää vetää koko vartalon peittävä suojahaalari päälle, sukeltaa sisään Piltin tehtaalle Turussa ja mennä katsomaan, mitä purkkeihin laitetaan.

– Stop, huikkaa tehdaspäällikkö Sari Miettinen-Rantala tehdashallin ovella ja ojentaa tarrarullaa.

Vaikka yllä on jo burkhaa muistuttava suoja-asu, mahdolliset hiukset on harjattava vielä olkapäiltä. Mikä olisikaan ällöttävämpää kuin löytää hius ruokapurkista.

Porkkanat röntgenissä

Sisällä tehtaassa tuoksuu porkkanalaatikolle. Tuotantolinjan alkupäässä pakastetut porkkanakuutiot putoilevat liukuhihnalle. Porkkanat ovat tulleet Turkuun tehtaan sopimusviljelijöiden pelloilta.

Viljelijöiden on sitouduttava noudattamaan tiettyä, säädeltyä viljelemistapaa, joten heitä on vähän. Siksi kotimainen lapselle sopiva porkkana loppuu jossain vaiheessa vuotta, ja jotta vauvat eivät jäisi ilman porkkanamössöään, täydennystä on ostettava Euroopasta. Yli puolet raaka-aineista tulee kuitenkin Suomesta.

Mieto porkkana on yksi ensimmäisiä makuja, joita vauvat maistelevat. Sorttaaja Kristiina Iironen seisoo linjan vierellä ja nyppii hihnalta huonolaatuiset ja tummentuneet kuutiot pois ja tarkistaa, ettei porkkanoiden joukossa ole esimerkiksi kiviä tai puun palasia.

Näin totutat lapsen syömään kasviksia

Vierasesineitä linjalla valvovat myös tehokkaat magneetit ja metallinpaljastimet. Metallinpaljastimet ovat tänä aamuna hiljaa. Porkkanoiden joukossa ei ole ylimääräistä.

Käsin sortteeratut porkkanakuutiot napsahtelevat teräskaukaloon, jonka jälkeen ne keitetään ja soseutetaan. Ennen kuin sose purkitetaan, se valuu linjalla vielä siivilöiden läpi ja kulkee röntgenin kautta. Soseutetut raaka-aineet odottelevat teräsvaunuissa, että ne pursotetaan lasipurkkeihin.

Vauvat söivät punajuurta

Se, mitä makuja purkkeihin päätyy, riippuu vauvojen ja taaperoiden makunystyröistä.

– Meillä on vauvoista koottu makuraati. Vauvat maistelevat kehitteillä olevia makuyhdistelmiä, ja parhaat pääsevät jatkoon. Raadissa myös vanhemmat tutkivat ruoan koostumusta ja sitä, onko sosetta helppo syöttää ja miten se käyttäytyy lämmitettäessä, tuotepäällikkö Nea Mertsalmi kertoo.

Viime vuonna tehdyssä tuotekehityksessä oli aluksi mukana 54 variaatiota, joista vain kuusi pääsi jatkoon ja niistä viisi lanseerattiin. Makuraati hyllytti muun muassa bataattisoseen, jota tuotekehittelijät veikkasivat menestykseksi. Uutta versiota bataattisoseesta tutkitaan parhaillaan.

Ihan mitä tahansa ruoka-aineita ei tuotekehittelyyn voi ottaa mukaan. Toisin oli ennen. Kun ensimmäiset valmisruokatehtaat tulivat Suomeen 1950-luvulla, purkkeihin päätyi muun muassa soseutettua punajuurta, pinaattia ja maksaa – ruokia, joista tänä päivänä neuvolan terveydenhoitajat varoittelevat korkean nitraattipitoisuuden ja A-vitamiinin vuoksi. Tuolloin tutkimus oli vielä vähäistä, eikä lainsäädännöllä valvottu lastenruokateollisuutta.

Nämä lait äidin on tunnettava

Eksotiikkaa ei kaivata

Piltin omistaa nykyään Nestlé, joka aloitti lastenruoan valmistuksen jo 1800-luvulla. Tuolloin saksalaissyntyinen farmaseutti Henri Nestlé teki vedestä, vehnäjauhosta ja lehmänmaidosta juomaa vauvoille.

Noista ajoista reseptit ovat onneksi kehittyneet. Suosikit pitävät silti pintansa vuodesta toiseen. Mango, luumu ja päärynä ovat vauvoilla kolmen kärki. Taaperoiden ruoissa puolestaan kalaruoat ja pasta bolognese päätyvät ruokapöytään vuodesta toiseen. Eksoottiset uutuusmaut eivät ole kysyttyjä.

Suomalaisille lapsille tehdään poroaterioita, jotka muualla maailmassa ovat liian eksoottisia. Myöskään marjoja ei tuotekehityspäällikkö Inga Korkeamäen mukaan käytetä muissa maissa lastenruoassa samalla tavalla kuin meillä.

– Vanhemmat haluavat syöttää lapsilleen sellaista ruokaa, joka on lähellä kotiruokaa. He valitsevat itselleen tuttuja raaka-aineita.

Poikkeuksia tosin sattuu. Kun couscous muutamia vuosia sitten otettiin uutena raaka-aineena kokeiluun, se osoittautui menestykseksi.

– Siinä on hyvä rakenne ja sen maku on neutraali, Inga toteaa.

Viime vuosina erilaiset aikuisten ruokavaliot ovat olleet tapetilla: yksi ei syö gluteiinia, toinen välttelee hiilihydraatteja ja kolmas maitotuotteita. Näkyykö tämä lasten ruoassa?

Näin syntyy lapsen terveellinen kasvisruokavalio

– Kyllä niistä tulee aina kyselyitä, mutta me tuotekehittelijät lähdemme siitä, että lapsille tarjotaan monipuolinen ateria. Ravitsemuksen pitää olla taattu. Toki meiltä löytyy kasvissoseita ja maidottomia ruokia sekä allergikot huomioivia vaihtoehtoja, Inga kertoo.

Valmisruokateollisuutta valvoo laki, mutta myös lasten vanhemmilla on sanansa sanottavanaan. Piltin teettämän kyselyn mukaan vanhemmat vaativat, että ruoan tulee olla monipuolista ja ravitsevaa sekä vastata ikäkauden kehitystarpeita.

Vanhemmat toivovat, että ruoka sekä maistuu että näyttää hyvältä. He eivät halua, että ruokaan on lisätty sokeria tai tärkkelystä. He ovat tarkkoja siitä, mistä ruoka on peräisin ja mistä se koostuu.

Sirpaleet eivät tuo onnea

Purkit vilistävät pehmeästi hihnalla. Vaikka kyseessä on lasipurkkiruoka, kolinaa ei kuulu. Tehtaan työntekijä Marika Kovanen kiertää purkituslinjaa taskulampun kanssa. Mitä hän etsii? Lasinsiruja. Jos lattialla valokeilassa kimaltelee yksikin lasinsiru, koko erä täytyy vetää pois, sillä silloin linjalle on todennäköisesti hajonnut purkki.

– Lasirikkoja sattuu yksi kuukaudessa, tehdaspäällikkö Sari Miettinen-Rantala kertoo.

Ruoka pakataan lasipurkkeihin siksi, että niissä tuoteturvallisuutta on helpompi seurata. Purkit muun muassa läpivalaistaan röntgenissä ennen kuin niihin lyödään etiketit.

Tarrakone lätkäisee lopulta etiketit purkkeihin. Tuoteselosteet ovat lyhyitä, eikä niissä vilise epämääräisiä E-koodeja. Soseisiin ei lisätä väri- ja säilöntäaineita lainkaan, ja lisäaineita käytetään muutenkin hillitysti: marja- ja hedelmäsoseisiin lisätään luonnollista askorbiinihappoa eli C-vitamiinia, jotta soseiden maku ja väri säilyisivät hyvinä.

Aina uudet purkit

Maallikko voisi kuvitella, että samat purkit kiertävät hihnalla vuodesta toiseen, sillä miksipä lasi kuluisi käytössä. Totuus on toinen: lastenruokapurkit ovat aina uusia.

– Emme käytä kierrätettyjä purkkeja, koska silloin emme tietäisi, mitä purkeissa on säilytetty ja onko niihin tullut säröjä tai naarmuja, Inga Korkeamäki painottaa.

Vanhoihin purkkeihin on kotona kätevä pakata joulusinappia tai käyttää ne askarteluihin. Jos purkeille ei ole omaa jatkokäyttöä, ne kannattaa kiikuttaa lasinkeräyspisteeseen, koska niistä tehdään uutta lasia.

Linja jatkuu. Höyrysulkija napsauttaa tutun ruutukuvioisen korkin kiinni purkkeihin. Kun ruokapurkki joskus avataan, pitäisi kuulua napsahtava ääni. Se kertoo, ettei purkkiin ole päässyt ilmaa.

Mieleen tulee heti se tuoksu, joka lastenruokapurkeista avattaessa tulvahtaa. Se ei ole herkullinen. Miksi purkkiruoka haisee oudolle?

– Kyseessä on säilyke, joka on käynyt läpi tietyn prosessin. Jäähtyneenä ruoan maku ja haju eivät ole elementissään. Lämmitettäessä tuoksu muuttuu täällä leijailevan kaltaiseksi, tuotekehityspäällikkö Inga selventää.

Tehokkaan linjan loppupää häämöttää. Purkit kerääntyvät jonoiksi. Turun tehtaan läpi kulkee vuodessa 80 miljoonaa lastenruokapurkkia. Kaikki soseet eivät päädy suomalaislasten suihin, sillä osa menee Venäjälle ja Eurooppaan.

Kelmutuskone järjestelee valmiit purkit kahdentoista setteihin. Kiireisten vanhempien pelastukset ovat valmiita kauppoihin.

Soseet maistuivat Miolle

Riikka Heinonen kulkee ostoskorin kanssa Helsingin Kallion K-marketissa ja valitsee vuoden ja kymmenen kuukauden ikäiselle Mio-pojalleen hedelmäsosetta.

– Purkkiruoat ovat mielestäni ihan näppärä vaihtoehto lapsen ruokkimiseen. Miolle tuntuivat yhdessä vaiheessa maistuvan purkkiruoat välillä jopa paremmin kuin äidin muussaamat soseet.

Valmisruoista Riikka on ostanut eniten hedelmäsoseita sekä puuroja.

Kun Mio oli pienempi, Riikka halusi muussata vihannekset itse.

– Pakastin pieniin jääpalamuotteihin valtavat määrät itse tekemiäni soseita. Vähitellen kuitenkin aloin myös ostaa valmiita purkkeja.

Syyllisyyttä hän ei kokenut.

Oma syyllisyytenikin onneksi helpotti ajan myötä, ja rohkenin naksauttaa purkin auki myös julkisilla paikoilla. Ymmärsin, ettei kaikessa tarvitse pingottaa.

Tehdaskierros antoi viimeisen synninpäästön. Sieltä ei löytynyt pilaantuneita hedelmiä, joiden makua olisi peitelty lisäaineilla, kuten yksi valmisruokien vastustaja minulle aikoinaan väitti.

Lue myös:

Lapsiystävälliset ravintolat Helsingissä

Lapsiystävälliset ravintolat Tampereella

Lapsiystävälliset ravintolat Turussa

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.