Vauva 01.10.2019 Päivitetty 29.05.2023

Lääkärilehti: Vauvoille tehtävä leikkaus yleistyi, lääkärit huolissaan – vanhempien tahto jyrää lääketieteelliset perustelut

Selvästi yleistyneisiin vauvojen kielijänneleikkauksiin liittyy eettinen ongelma, sanovat lääkärit.

Teksti
Tiina Torikka
Kuvat
iStock
39 kommenttia

Kireä kielijänne vauvalla voi haitata rinnalla imuotetta. Silloin se voi aiheuttaa äidille imetyskipua tai vauvalle vaikeita ilmavaivoja. Moni suomalaisäiti kokee saaneensa tilanteeseen apua, kun vauvan suuta on kirurgisesti leikattu.

Lääkärilehden mukaan esimerkiksi Oulun yliopistosairaalassa kireän kielijänteen leikkaukset ovat tuplaantuneet viidessä vuodessa. Neljän lääkärin yhteiskirjoituksessa tuodaan kuitenkin esiin heikko lääketieteellinen näyttö.

– Vauvan selvästi kireän ja kielen liikkuvuutta estävän kielijänteen leikkaamista voidaan pitää perusteltuna erityisesti silloin, kun se aiheuttaa äidille imetyskipua, kirjoittavat neljä Oulun yliopistosairaalan ja Helsingin yliopiston lääkäriä.

– Erikoislääkäreiden ja vastasyntyneiden kotiinlähtötarkastuksia tekevien lastenlääkäreiden arvioon kieli- ja huulijännetoimenpiteiden tarpeellisuudesta vaikuttavat kuitenkin enemmän muut seikat kuin lääketieteellinen näyttö toimenpiteiden tehosta ja turvallisuudesta.

Kirjoittajat kokevat, että kielijänneleikkausten rummutus somessa ja vanhempien toiveet voivat lisätä yksittäisten lääkäreiden paineita ”toimenpiteisiin, joiden lääketieteelliset perusteet ovat hatarat”.

Kireä kielijänne vauvalla: Paljonko imetysohjaus vaikuttaa?

Kireän kielijänteen leikkauksista on tehty monia tutkimuksia, ja niissä kielijänteen katkaisulla on ollut myönteinen vaikutus imuotteeseen ja imetyksen yleiseen onnistumiseen. Yksi kysymys jää silti yhä hämärään: kuinka suuri on leikkauksen todellinen vaikutus, ja kuinka suuri osa oletetusta vaikutuksesta aiheutuu imetysohjauksesta tai imetyskokemuksen lisääntymisestä?

Yhdessä tutkimuksessa verrattiin äidille annettavan imetysohjauksen ja vauvan kielijänneleikkauksen vaikutuksia. Imetyksen onnistumisessa ei havaittu eroa ryhmien välillä. Ainoa ero oli se, että leikattujen vauvojen äidit kokivat imetykseen liittyvän itseluottamuksen paremmaksi kuin pelkkää imetysohjausta saaneet äidit.

Tästä tutkimuksesta suljettiin pois vauvat, joilla oli vaikeasti kireä kielijänne. Heidät leikattiin välittömästi.

Yksi ongelma onkin diagnoosien tekemisessä. On hankalaa luotettavasti todeta, milloin kireän näköisestä kielijänteestä todella on toiminnallista haittaa. Erinäköisiä suita on yhtä paljon kuin erinäköisiä ihmisiäkin.

– Kyse on eettisestä ongelmasta. Kalvomaisen jänteen leikkaaminen ei ole mikään suuri operaatio, mutta onko oikein tehdä pientäkään toimenpidettä, jos lääketieteellinen näyttö sen hyödystä puuttuu?, lääkärit kysyvät.

Lue myös: Tunnista vauvan kireä kielijänne, voi vaikuttaa esimerkiksi imetykseen

Lue myös

Kommentit (39)

Synnytyksen ja vauvojen medikalisaatio mennyt sekopäiseksi. Itse raskaana ollessani lääkärit kieltäytyivät hoitamasta toista raskaana ollutta naista, joka oli koko ajan sairaalassa itsensä ja vauvan vuoksi, milloin minkäkin enemmän tai vähemmän oikean vaivan kanssa. He sanoivat, että raskaus ei ole sairaus. Minä sen sijaan en halunnut hoitoa, jolloin kimppuuni lähetettiin sosiaaliviranomaiset ja vauva kidnapattiin pakkohoitoon, haitaten imetystä ja traumatisoiden vauvaa, kaiken maailman palveluja tyrkyttäen. Koskahan suomalaiset naiset keksivät, etteivät lääkärit synnytä tai hoida vauvoja, vaan palaavat omaan voimaansa naisina ja äiteinä?

Meidän lapsella kireä kielijänne kiristi kielen kaksihaaraiseksi. Kun vauva oli saatu imetettyä niin kireä kieli aiheutti oksennusrefleksin. Vanha oksensi valtavalla paineella suurimman osan heti, kun oli nostettu pois rinnalta. Päiväunilla oksensi vaunuihin ja vaarana oli tukehtuminen. Kiinteää ruokaa opeteltaessa ei pystynyt sitä nielemään. Sitten kun kielijänneleikkaus oli tehty, loppui nämä ongelmat.

Voi olla ihan hyvä muistuttaa myös siitä, että kielijänne voi aiheuttaa ongelmia myöhemminkin elämässä: Jänne voi olla niin kireä, että kielen kärki ei ole teräväpäinen vaan sen huippu näyttää kaksijakoiselta, kun sen työntää ulos suusta. Silloin ei pysty sanomaan r-äännettä eikä vaivaan auta mikään muu kuin kielijänteen leikkaus. Jos se tehdään jo ennen, kuin lapsi oppii puhumaan, selviydytään yleensä ilman puheopetusta. Mitä vanhempana leikkaus tehdään, sitä isompi vaiva on oppia r:n tärisyttäminen, vaikka sen kyllä vielä aikuisenakin voi uutterasti harjoittelemalla oppia. Kysymyksessä on todella pieni leikkaus, jonka tekemistä ei kannata viivytellä.

Kysehän ei artikkelissa ole siitä etteikö kielijännettä, joka selvästi on kireä ja haittaa imuotetta ohjauksesta huolimatta, tulisi leikata. Artikkelissa kyseenalaistetaan se, että kireää kielijännettä pidetään somen palstoilla syynä kaiken maailman ongelmiin. Mitään näyttöä ei ole esimerkiksi kireän kielijänteen vaikutuksesta lihaskireyksiin tai vauvan tyytymättömyyteen. Aina se, että löytyy muutama spesialisti, jotka mukamas _ainoina_ Suomessa osaavat jonkin homman, tulisi herättää lähinnä huolta, ei luottamusta. Se on kuitenkin heille bisnestä.

Jokainen ymmärtää, että toimenpiteitä, joilla ei ole tutkimusnäyttöä, ei tule tehdä. Tutkimusnäyttöä ei ole jonkun subjektiivinen kokemus siitä, että toimenpide tai hoito x on auttanut omalla kohdalla. On minusta uskomatonta, että usein samat vanhemmat, jotka muitta mutkitta haluavat vauvalleen tehtävän turhan toimenpiteen, ovat niitä jotka esimerkiksi vastustavat rokotuksia tai muita oikeasti tarpeellisia ja välttämättömiä toimenpiteitä. Todella hyvä, että tämä asia otetaan nyt puheeksi.

Oulussa imetysohjaus on synnärillä muuten kurjalla tasolla. Että ongelma on oikeasti siinä, että normivauvan kanssa et saa riittävästi apua.

Eikö tuohon leikkaukseen kuulu vielä sen jälkeen kotona tehtäviä toimenpiteitä? Olen kuullut että vauvan jännettä piti monta kertaa vuorokaudessa, myös yöllä, lapsen kannalta kivuliaasti hieroa/venyttää tms., jotta se ei arpeutuisi. Luulisi että emme olisi lajina selvinneet, jos vauvojen ruokinnan onnistuminen olisi usein kiinni toimenpitesestä, jota todennäk. ennen 1900-luvun loppua ei edes ole keksitty tehdä. Voisipa äitien luottmusta imetykseen vahvistaa tarpeeksi tietoon perustuvalla ohjauksella ja tuella!

Se on ihme, jos sitä ei lasketa mihinkään, kun vaatasyntyneen kielen motoriikka ei riitä hengityksen rytmitykseen, imemiseen ja nielemiseen, joita kielen kuuluu pystyä tehdä hyvässä rytmissä imetyksen aikana, vaan pieni meinaa tukehtua jokaisella imetyksellä, ellei äiti rytmitä imetystä irrottamalla vauvan välillä rinnalta… Omalta lapseltani leikattiin kielijänteen kalvoista osaa vajaan kolmen viikon ikäisenä. Se helpotti hieman. Oireet eivät kuitenkaan poistuneet. 8kk iässä kävimme spesialistilla, joka leikkasi kireää kielijännettä. Vasta sen jälkeen alkoi onnistua kiinteiden ruokien syöminen yökkimättä. Kun kieli ei takaosastaan noussut, kaikki kielen takaosalle menneet ruoat aiheuttiva yökkimistä ja oksentamista, kun niitä ei pieni saanut siirrettyä kielellään suun etuosaan tai posken puolelle. Kolme päivää kielijänteen leikkauksesta lapsi söi hyvällä halulla perunan ja porkkanan palasia, ja sai työstettyä niitä kielen avulla. Ja kielijänne ei ollut spesialistille mennessä enää ”erityisen kireä”, kiitos tuon kalvoisen osan nipsasun, vaan enää suhteellisen kireä…

Vastasyntyneen kielijänteen leikkaus on aivan ympärileikkakseen tai tyytöjen sukuelinten silppmiseen verrattava toimenpide. Näyttö hyödyistä on vähäinen, mutta onneksi
haittojakin on ollut vähän, nekin periaatteessa voivat olla hankalia. Niinkuin jutussa mainittiin imetysnevonnalla on päästy yhtähyviin, jopa parempiin tuloksiin. Ongelma näyttääkin saaneen alkunsa synnyttäjien lyhentyneistä hoitoajoista. Äidit kotiutetaan ennenkuin imetys on päässyt käyntiin. Ainoa syy kielijänteen katkaisulle on myöhemmin ilmenevät ongelmat sanojen muodostamisessa. Puheen kehitykseenhän jänne ei vaikuta miteenkään. Tällöinkin vain puheterapeutin lähetteellä, useimmat kireäkielet puhuvat ihan normaalisti. Englanninkielisissä tutkimuksissa kireällä kielijänteellä ei ole todettu yhteyttä puheongelmiin., suomenkielessä on asiasta näyttöä saatu.
Pirjo, korvalääkäri.

Olisipa vaan ollut kivempi että olisi tehty jo laitoksella kun vasta 6-vuotiaana kun R-kirjain ei meinannut millään ottaa tullakseen. Oli sitten pakko tehdä yksityisellä (maksaen toista tonnia) että saatiin homma kuosiin ennen koulun alkua. Tyttö muuttui kahdessa viikossa ujosta neidistä varsinaiseksi esiintyjäksi – ennen arasteli muiden kuullen puhumista. Ja mikä arpominen koko hommassa, että löytyi edes ymmärrys siihen mistä tämä johtui – todella vaikeaa oli ensin edes saada lähetettä puheterapiaan.
-3lapsen äiti

Meillä yhdellä vauvalla on synnärillä jo leikattu kun imeminen ei onnistunut. Toisella ei leikattu. Leikattiin vasta kaksi vuotiaana kun lapsi ei saanut kieltä ulos suusta ollenkaan kuin just alahampaiden kohdalle, puheen kehitys jäi jälkeen ja kieli alkoi haaroittua kuin käärmeellä. Paikallispuudutuksessa operoitiin eikä 2v tietenkään osannut olla purematta kieleensä vaan puri niin pahasti että verta vaan valui suupielistä. Kumpihan oli inhimillisempi tapa kireän kielijänteen leikkaukseen: tehdä se pienenä nipsaisuna vauvalle joka ei sitä edes huomannut vai aiheuttaa ensin selvää haittaa ja sen jälkeen kipua isommalle lapselle?

samat lääkärit sekä yksityisellä että julkisella

Eipä ole ainakaan meillä päin.

” Yksi kysymys jää silti yhä hämärään: kuinka suuri on leikkauksen todellinen vaikutus, ja kuinka suuri osa oletetusta vaikutuksesta aiheutuu imetysohjauksesta tai imetyskokemuksen lisääntymisestä? ”

Ei meillä mitään imetysohjausta edes saa!

Kireä kielijänne vaikuttaa muuhunkin kuin imetykseen!

Liian kireä kieli ja huulijänne leikattu pojalta 7viikon ikäisenä yksityisellä, julkinen puoli ei tätä osaa.
Isoveljeltään leikattu 5vuotiaana kielijänne kun haittasi puhetta.
Sama kohtalo olisi ollut todennäkösesti myös pikkuveljellä

Meidän keskimmäisellä huomattiin kireä kielijänne heti synnytyssalissa. Kätilö sanoi että pitää leikata ja minä aluksi kauhistuin kun mietin toimenpidettä niin pienelle ihmiselle. Suostuin kuitenkin koska kätilö perusteli hyvin leikkauksen syyn. Se olikin helppo toimenpide ja näköjään vastasyntynyt toipuu siitä hyvin. Vuoden imetin vauvaa hyvin ja mitään ongelmia ei ole ollut ruokailun suhteen kiinteitäkään syödessä. Puhua pälpättää lapsi kahta kotikieltään nyt 2,5 vuotiaana. Mietinkin että jos en olisi leikkaukseen suostunut niin mikä olisi tänään tämän pojan laita?

3 ihanan pikkulapsen äiti

Meillä esikoisella mainittiin, että on kireä huulijänne, mutta asialle ei silloin tehty mitään. Esikoisella myös esim silent refluksi, jota myöhemmin yhdistetty kireisiin jänteisiin. Koko imetystaival oli hyvin takkuinen ja jouduin pumppaamaan paljon, koska imu oli niin heikko, että esimerkiksi herutin maidon jo valmiiksi ja tehostin maidontuotantoa pumpulla. Nyt kakkosella todettiin sama kireys ja jänne poikkaistiin, kun imetyksessä oli taas samaa ongelmaa. Ja kappas, ongelmat poistui ja täysimetys onnistui hyvin vuoden ikään asti. Kyse ei siis ollut minun kivuista, vaan siitä että vaikka kuinka tissiä suuhun asetellaan, imu ei luonnistu, maidon tulo heikkenee ja ongelmia seuraa, jos tähtää täyimetykseen. Varmasti voi olla turhiakin leikkauksia, mutta joskus ne on tarpeen ja mielummin tehtävä etupeltoon, jos ongelmia ilmenee, kuin että vauvataival saa mutkia kun vain seuraillaan…

No mitä jos lääkärit sättimisen sijaan ottaisivat äitien huolet todesta ja esittäisivät jonkin mielestään paremman avun kuin jänteiden leikkaus josta siis yleensä ei haittaakaan ja jonka monet vanhemmat kokevat helpottaneen imetystä? Ainakin minun pojalla on ihan varmasti kireä huulijänne, joka haittasi imuotetta niin pahasti, että imetys oli vähällä tyssätä alkuunsa. Ongelma helpotti ajan kanssa ja lopulta riittävän hyvä imuotekin onnistui kun vauvan suukin vähän kasvoi. Nyt noin vuoden vanhalla on etuhampaiden välissä iso rako. Lääkärit eivät missään vaiheessa ottaneet kuuleviin korviinsa vaikka yritin neuvolassa asiaa tuoda esiin. Todettiin vain että, ”no aina ei vaan onnistu. Anna pullosta. ” Siitä ohjeesta ei varsinaisesti ollut mitään iloa kellekään.

Olen kätilö ja imetysasiat melko hyvin ammatin kautta hallussa. Kuopukselleni alkoi pian syntymän jälkeen ilmaantua huononevaa imuotetta, runsaita ilmavaivoja ja pulauttelua. Julkisella puolella lääkärin mielestä kielijänne oli normaali ja lähetettiin imetysohjaukseen. Sain hyvää ohjausta, mutta siinä ei ollut minulle mitään uutta ja vaivat jatkuivat. Imetysohjaaja oli vastaanotolls sitä mieltä, että kielijänne saattaisi sittenkin olla kireä. Varasin ajan yksityiselle spesialistille, joka on perehtynyt jänneasiaan. Kielijänne todettiin kireäksi ja napsaistiin saman tien vastaanotolla. Parin viikon kuluessa imuote oli parantunut ja vaivat lähes hävinneet. Minun kokemukseni on siis se, että kielijänneoperaatio toi avun eikä imetysohjaus. Lisäksi ihmettelen, miten vauvan vatsavaivat ja vaikeudet saada ravintoa hänelle luontaisella tavalla eivät lääkäreiden mielestä olisi lääketieteellisiä perusteita operaatiolle?

Meillä kummallakin pojalla on hammaslääkärin mukaan kireät kielijänteet. Olemme kieltäytyneet leikkauksesta koska emme ole kokeneet sitä tarpeelliseksi. Varsinkin esikoisen kohdalla peloteltiin puhevioista jne mutta niin hän vaan puhuu hyvin ja vaadittavat kirjaimet tulee. Meillä auttoi kielijumppa kummallakin. Nuoremmalla on lisäksi kireä huulijänne mutta sille ei lääkärit tee mitään kun ei kuulemma haittaa… Etuhampaiden välissä on komea rako, mikä kuulemma voidaan tarvittaessa korjata hammasraudoilla… Sekö on sitten kunnalle halvempaa?

Kaksosistani toisella todettiin jo synnärillä kireä kielijänne, mutta ei katsottu tarpeelliseksi leikata. Lapsi ei saanut kunnolla imettyä rintaa eikä paino lähtenyt kunnolla nousuun. Puoli kiloa kevyempänä syntynyt toinen vauva sai sisaruksensa kiinni painossa. Jouduimme käymään useita kertoja sairaalassa/neuvolassa punnituksella tiukkajänteisen kanssa. Lopulta isä ”lypsi” tuttipullon tutista hänelle maitoa pari päivää ja vauva selvästi vahvistui. Tämän jälkeen hän oppi imemään rintaa ja imetys jatkui 1,5 vuoteen asti. Myöhemmin r ja s eivät tulleet kunnolla ja olisiko hän ollut 4-5 vanha, kun jänne vihdoin leikattiin. Paljon helpommalla olisi päästy, jos se olisi leikattu heti synnärillä. Minulla oli imetyskokemusta jo aiemmilta lapsilta ja luotin itseeni imettäjänä.

Esikoisella oli tosi kireä kielijänne (kieli ei tullut ulos suusta), ei kuitenkaan vauvana leikattu, kun sai imuotteen tissistä. Mulla oli kuitenkin tuolloin jatkuvasti tiehyttukoksia imetysaikana ja vauvalle täytyi antaa myös korviketta, kun ei saanut tarpeeksi rinnasta. Toisen lapsen kanssa ei ollut ainuttakaan tiehyttukosta, eikä lisämaitoakaan tarvittu. Kakkosella on ihan normaali kielijänne. Näin jälkeenpäin uskon että johtui juuri tuosta kireydestä, että ei sitten kuitenkaan esikoinen saanut kunnolla imettyä. Esikoisen kielijänne leikattiin sitten viisi vuotiaana, ja kirurgi sanoi, ettei ollut ennen noin kireää tuon ikäisellä tavannut.

Mielenkiintoista kommentteja, näemmä menee monilla tunteisiin kyseinen aihe. Hyvä ja herättävä kirjoitus

Lääkärit kysyvät ”onko oikein tehdä pientäkään toimenpidettä, jos lääketieteellinen näyttö sen hyödystä puuttuu?”

Taitaa kyllä olla vaan nykylääkäreiden erikoistumisen puute.

Kireitä kielijänteitä on operoitu jo kautta aikojen, mutta nyky osaamisesta tämä taito jäänyt taka-alalle.

Ja niinkuin Ansku tuolla myös mainitsi, kireä kielijänne voi todellakin haitata myöhäisempää puheenkehitystä ja ihan tavallistakin syömistä. Useimmiten myös vauvat kenellä on kireä kielijänne löytyy tämä sama myös jommata kummalta vanhemmalta.

On hyvä että äidit pitävät omiensa puolta.

Saattaisiko muuttuneilla käytännöillä olla vaikutusta leikkausten lisääntymiseen? Jorvi 2008: pari päivää vanhalle vauvalle pari sokeritippaa ja jänteen napsaisu auki veitsellä. Ei komplikaatioita, parani saman tien. Tays 2010, siskolla sama tilanne ja oireet. Ei tehty mitään, imetys vaikeata. Yksityisen lääkärin kautta lähete kolmekuiselle nukutuksessa tehtävään leikkaukseen nenä- ja kurkkupolilla äidin vahvan vääntämisen jälkeen. Jos palattaisiin vanhaan käytäntöön niin varmasti leikkausten määrä vähenisi huomattavasti!

Hus : sissa myös leikattiin parin päivän ikäisenä pojalta kielijönne kireyden takia. Ja nyt 7 vko nii herttamainen kielen kärki edelleen. Katsotaan mitä neuvolassa sanovat ens kerralla

Mikähän tämän artikkelin tarkoitus on? Kielijänteen nipsaisu on nimenomaan nipsaisu – pieni päiväkirurginen toimenpide, josta vauva toipuu nopeasti. Tämä toimenpide on todennäköisesti joka tapauksessa edessä viimeistään esikouluiässä, kun äänteet eivät muodostu oikein, siksi ettei lapsi saa kieltä kitalakeen. Todellakin helpommalla päästään, kun toimenpide tehdään ihan vauvana. Eskari-ikäinen ymmärtää jo ja jännittää ihan eri tavalla. Tutkimusta ja käytännön kautta saatuja kokemuksia operaation toimivuudesta on jo riittämiin. Tutkimusta tutkimuksen takiako?

Meillä kireä kielijänne huomattiin mielestäni aivan liian myöhään. Olin jo väsynyt tappelemaan imetysongelmien kanssa ja kun jänne napsastiin tytön ollessa 3kk, alkoi imetys hiipua vaikeuksien myötä eikä enää onnistunut operaatiosta huolimatta. Synnytyssairaalassa asiaan ei puututtu vaikka imetysongelmat alkoivat heti. Neuvolan th hoksasi ongelman jossain vaiheessa. Itsellä ei ollut mitään käsitystä että kielijänne olisi ollut imetysongelmien takana.

Lääketieteellistä näyttöä ei puutu, suomalaiset lääkärit eivät vain ole saaneet koulutusta asiaan. Onneksi Suomesta löytyy muutama kouluttautunut spesialisti, jolla on taito diagnosoida kireät jänteet. En tiedä millainen lääkäri leikkelee huvikseen vauvoja, ei oo vielä yhtäkään tullut vastaan. Täysin turha ja vailla faktoja oleva artikkeli, kiitos tästä oikean vaivan hysterisoinnista ja onnea journalistiuralle kirjoittajalle.

Täällä 6 v. poika, jolla vaikeat äännevirheet ja epäselvä puhe nyt ongelmana, kun kielijänne vasta 4 v leikattiin. Paljon aiemmin imettäneenä, imetysongelmia (hillitön kipu, nännin muoto) ei otettu kuuleviin korviin. Vauvana itkuinen, vatsavaivainen, jatkuvasti rinnalla, tutti ei pysynyt suussa… imetystaival jäi lyhyeksi. Myös kiinteiden ruokien syöminen oli vaikeaa. Kiitos sen koulukunnan lääkäreiden, joiden mielestä jännettä ei kannata leikata. Todellisuudessa kieltä jouduttiin operoimaan laajemmin kuin pelkkä jänne….

Mulla ainoa onnistunut imetys on ollut lapsen kanssa jolla myöhemmin todettiin ja leikattiin kireä kielijänne..

Lapsellani oli jo syntyessään herttamainen kieli, mutta tarvetta kielijänteen katkaisuun ei nähty koska imuote oli hyvä (ja minulla maitoa tuli helposti eikä lapsen juurikaan tarvinnut tehdä töitä) neuvolassa joka kerta otin esille kireän kielijänteen, mutta aina sain vastaukseksi:”kyllä se venyy kun lapsi syö rintaa.”
Vaan eipä venynyt(koska se ei veny vaan kudokset vieressä saattavat hieman antaa periksi) ja 4-vuotiaana lapsi itse harmistui koska muut eivät ymmärtäneet epäselvää puhetta. Jonotimme puheterapeutille joka ensimmäisellä käynnillä totesi, että mikäli jännettä ei leikata ei lapseni pysty ikinä sanomaan r-kirjainta.
Jänne leikattiin ja puoli vuotta tästä r-pärähtelee mahtavasti jo lauseidenkin sisällä.
Kunpa kielijänne olisi leikattu jo aiemmin niin jälkihoito eikä leikkaus olisi ollut niin hankalaa. Kireä kielijänne ei todellakaan estä ihmetyksen onnistumista, mutta sillä voi olla myöhemmässä vaiheessa suuria vaikutuksia puheenkehitykseen ja lapsen itsetuntoon.

Omalla lapsella todettiin synnytyksen jälkeen että on siinä ja siinä tarviiko leikata. No imetys ei sujunu, ei halunnu imeä niin paljoa maitoa kun olisi tarvinnu. Tuttipullon kanssa sama juttu. Yöt heräiltiin n. 15min välein kun toisella oli nälkä, sama homma päivällä. Neuvolassa mainitsin asiasta ja oli jo neuvolatäti huolissaan kun paino ei nouse. Tulimme siihen päätökseen että pakko katkaista niin johan rupesi lapsi syömään ja kasvamaan. Ilmoitin huolen jo synnytyksen jälkeen mutta ei huoliani otettu tosissaan. Neuvolatäti mietti myös miksei sitä voinu jo siellä katkaista kerta vauva ei saa riittävästi ravintoa.

Mun lasta kätilö katto jo salissa että kireä on kun vauva karjui. Imetysote oli huono ja pieni turhautui kun ei saanut imettyä kunnolla ohjauksista huolimatta. Lääkäri katsoi ja nipsaisi jänteen. Auttoi heti saamaan kunnolla kiinni ja syömään. Isällään nipsaistiin 4v puheongelman takia ja hän olisi päässyt paljon vähemmällä jos napsaisu olisi tehty silloin varhain.

Hyvin kirjoitettu, kiitos ❤️

Samaa mieltä oikein hyvä ja tärkeä kirjoitus!

Öö, niin mikä tässä artikkelissa oli hyvin kirjoitettu? Ei ainakaan oleellista asiaa. Pisteet ja pilkut nyt jotakuinkin paikoillaan.

Artikkelissa puhutaan vain kireän kielijänteen vaikutuksesta imetykseen koska haastateltava lääkäri ei ymmärrä sen vaikutuksia muualle kehoon. Haastatelkaa niitä jotka asiasta jotain tietävät. Ei hammaslääketieteellisistäkään asioista neurokirurgia haastatella.

Minulta leikattiin kielijänne, koska ajateltiin auttavan r- vikaan. Ei auttanut, turhaan leikattiin ja puhevika edelleen aikuisena. Jännä sinänsä, itseäni, vanhempia ja ystäviä ei asia koskaan häirinnyt, mutta koulu ja päiväkoti olivat asiasta huolestuneita. Tässähän puhuttiin nimenomaan niistä, joilla kireys ei ole vaaraksi.

Karariin, sinulta varmaankin leikattiin kielijänteestä vain kalvo? Silloin kielijänteen posteriorinen osa on edelleen kireä.

Onpa hurja kokemus sinulla. Voimia! ❤
Todellakin sairaalasta tulee kaikenmaailman pelottelut ja uhkailut. Koin sen nuorimmaiseni (7.lapsi) kanssa. Hän sai syntyä suunnitellusti kotona, mutta vihreän lapsiveden takia lähdettiin näytille sairaalaan. Lasten teholle piti jättää, ja todellakaan äitiä ja äidin toiveita ei kuunneltu kuin osittain. Kotiinlähtiissä pyysin lääkäriä tarkistamaan kielijänteen, ku tunsin jonkin olevan pielessä imetessä. Ei kuulemma kireä. Kotona seuraavana pvnä alkoi jäätävä kipu imettäessä. Itkin ja imetin. Ja pelkäsin joka kerta alkaa imettää. Kolme pv kestin, jonka jälkeen menin asiantuntijalääkärille yksityiselle vauvan kanssa. Kielijänne leikattiin, ja imetys helpottui. Nyt nautin siitä taas. ❤ Vauva kohta 3kk.
Ihanasti sanoitit viimeisessä lauseessa, että naisten ja äitien pitäisi palata omaan voimaansa naisina ja äiteinä. Juuri niin. Kuuden radi-raskauden jälkeen viimeisimmässä ei sitä ollut, kun päätin ettei ole. Helpoin raskaus, synnytys rv42+3 luonnollisesti kotona. ❤

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X