Lapsi jää kastamatta, jos toinen vanhempi kieltää – kompromissina voi olla lapsen siunaus

Lapsia kastetaan kirkon jäseneksi harvemmin kuin ainakaan 50 vuoteen. Pastori Jaana Partti arvelee, että syynä on ihmisten vieraantuminen kirkosta ja sen arvoista.

Teksti Elina Hovinen
kaste
Lasta ei voi kastaa, jos toinen vanhemmista on sitä vastaan.

Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan lapsia kastetaan evankelisluterilaiseen kirkkoon nyt vähemmän kuin kertaakaan aiemmin tilastohistoriassa, eli vuoden 1965 jälkeen.

Ennen vuosituhannen vaihdetta kastettujen määrä oli noin 90 prosenttia. Määrä on laskenut tuosta yli 20 prosenttiyksikköä, uutisoi Savon Sanomat aiemmin kesäkuussa.

– Syitä voimme vain arvailla, mutta jos toinen vanhemmista kieltää lapsen kastamisen, silloin lapsi jää uuden lainsäädännön mukaan kastamatta, sanoo Kallion seurakunnan pastori Jaana Partti Helsingistä.

Joskus kastetta toivonut vanhempi jää yksin tahtonsa kanssa. Asia saattaa jäädä vaivaamaan varsinkin, jos vanhempi on itse tapakristitystä perheestä.

Tällöin kompromissi ja rauhaa tuova ratkaisu voi olla siunaaminen. Vauvan kanssa voi vierailla kirkossa tapaamassa pastoria siunausta varten.

– Siunata voi vaikka joka päivä, mutta kaste tehdään vain kerran elämässä, sanoo Jaana Partti.

Vauvalle lahjaksi koru tai valokuvaus – 9 lahjavinkkiä ristiäisiin tai nimenantojuhlaan

Kirkko siunaa jäseniään merkittävissä elämäntilanteissa: paitsi kastettavan, vihittävän tai haudattavan, myös esimerkiksi pieniä koululaisia luvuvuoden alussa, kodin siunaamisia, ja työntekijöitään kirkon virkoihin. Kirkko haluaa siunata myös lapsia, kuuluivatpa he kirkkoon tai eivät. Siunauksessa rukoillaan, että Jumalan hyvä tahto toteutuisi ihmisen elämässä.

Kirkko ei ole halunnut tehdä siunaamisesta kuitenkaan kasteen kevytversiota. Se on linjannut, että pappi voi siunata pikkulapsen, mutta sitä ei tehdä nimijuhlissa.

Monet antavat lapsen päättää

Lapsi liittyy kasteessa seurakunnan jäseneksi. Ennen lapsi kastettiin automaattisesti siihen seurakuntaan, johon lapsen äiti kuului. Nykyään kuullaan molempia vanhempia.

Monet vanhemmat haluavat kuulla itse lasta. Usein he antavat lapsen itsensä päättää kasvettuaan, haluaako kuulua kirkkoon vai ei.

– Vanhemmat kuitenkin päättävät lapsen päivähoitopaikasta ja monesta muusta häneen liittyvästä asiasta lapsen puolesta. Miksi tällaista päätöstä ei enää haluta tehdä? pohtii Jaana Partti.

Tutkija Veli-Matti Salminen kommentoi Savon Sanomille, että kasteiden vähenemisellä on suora yhteys ihmisten kirkkosuhteen ohenemiseen ja siihen, että kirkon jäsenyyden katsotaan olevan puhtaasti henkilökohtainen ratkaisu.

– Kaste on pyhä sakramentti, jolla liitetään myös maailmanlaajuiseen kirkkoon. Kasteessa tullaan Kristuksen opetuslapsiksi. En kasta lasta Matiksi tai Maijaksi, vaan Matti tai Maija kastetaan kristityksi.

Kastamattomuuteen voi myös vaikuttaa se, että on vaikea löytää seurakuntaan kuuluvia kummeja. Kirkko päätti toukokuussa muuttaa käytäntöään niin, että yksikin kummi riittää.

Koskettava tositarina: Hertta-vauvan ristiäisistä tulikin hautajaiset – kätkytkuolema todennäköinen

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Lapsen kastaminen ei ole suomalaista perinnettä, vaan luterilaista ”perinnettä”, joka juontaa satojen vuosien taakse aikaan, jolloin kastaminen oli pakollista. Voisi kysyä mitä ”perinnettä” se sellainen on, joka pakottamalla on aikanaan luotu? Se on pakottamisen perinnettä, luterilaista pakottamisen perinnettä, jolla ei ole mitään tekemistä suomalaisen perinteen kanssa. Se siitä luterilaisesta ”sivistyneen” yhteisön ”perinteestä”.

Avatar

Lapsen kastaminen tai siunaaminen on lapsen uskonnollista esineellistämistä ja täten erittäin ruma tapa, joka loukkaa lapsen ihmisoikeuksia.

Avatar

lapsen kastaminen on osa suomalaista kulttuuriperinnettä joka kantaa vuosisatojen taa ja eteenkinpäin, yli sukupolvien. on sivistyneen yhteisön perinnettä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä