Vastasyntyneen pienokaisen äiti Jasmin Hamid: ”Olisi tragedia, ellemme olisi saaneet lasta”
Näyttelijä Jasmin Hamid uskoi, että kävisi raskausaikana neuvolassa joka viikko ja kuuntelisi maanisesti vauvan sydänääniä. Kun hän alkoi odottaa vauvaa, häntä ei yllättäen huolettanutkaan mikään.
Ensimmäinen yö oli kamala. Näyttelijä Jasmin Hamid, 34, oli juuri synnyttänyt esikoisvauvansa. Oli lokakuinen maanantai, ja pääkaupungissa satoi ensilumi. Tuore äiti oli päivällä ihastellut ikkunasta valkoista maata miehensä Santtu Hulkkosen ja vastasyntyneen poikavauvansa kanssa. Hoitajat olivat tasaisin väliajoin tulleet kyselemään vauvan ja vanhempien vointia. Pieni perhe oli kuin pumpulissa: kaikki oli ihanasti. Että sattui vielä satamaan luntakin.
Mutta illalla sairaala hiljeni. Tuli yö. Ja vauva puklasi.
Totta kai vanhemmat tiesivät, että vauvat puklaavat, mutta he olivat hämillään. Oliko vauva myös vähän harmaa? Voisiko se tukehtua ja kuolla?
Tuoreet vanhemmat painoivat soittokelloa. Hoitaja tuli paikalle ja kertoi kaiken olevan hyvin. Se oli vain puklua.
Alkupaniikki huvittaa
Nyt reilun parin viikon takainen tapahtuma huvittaa jo Jasminia, mutta siinä hetkessä hän ymmärsi, miten tärkeä tehtävä vanhemmuus on.
– Tuolloin tajusin sen vastuun kunnolla: meidän olisi pidettävä vauva hengissä ja kasvatettava hänet itse. Sillä kohta koittaisi se päivä, jolloin meidät lähetettäisiin kotiin. En nukkunut koko yönä, ja mieheni tarkkaili jatkuvasti vauvan hengitystä. Parin päivän kuluessa tilanne onneksi järkevöityi.
Nyt vauva-arkea on takana jo muutama viikko, ja Jasmin kokee olevansa onnellisempi kuin koskaan. Valvotuista öistä huolimatta äitiys on tuntunut luontevalta. Luontevammalta kuin hän osasi kuvitellakaan. Aika moni muukin ennakko-oletus on tullut lyhyen äitiyden aikana kumottua.
Raskauteni oli helppo ja sujui hyvin, Jasmin Hamid sanoo.
Ennakko-oletus 1: Stressaan itseni kipeäksi
Jasmin on aina tiennyt, että hän haluaisi lapsia. Ihan nuorena hän ei ollut siihen valmis, sillä hänellä oli muita intressejä. Lisäksi oli mietittävä uraa ja taloudellista tasapainoa.
– Viime aikoina on puhuttu paljon syntyvyyden laskusta ja siitä, että naiset odottavat liian pitkään. Mielestäni sitä ei voi ihan niin ajatella. Jos olisin itse vain tuijottanut sopivaa hedelmällisyysikää, olisin saanut vauvan väärän puolison kanssa, väärässä elämäntilanteessa. Ei olisi ollut sitten kiva olla huoltajuuskiistassa tai huonossa liitossa lapsen vuoksi.
Kun Jasmin löysi nykyisen kumppaninsa, hän ei silloinkaan halunnut heti lapsia, sillä muutaman vuoden mittainen kaksinelo houkutteli. Vauvaa voisi odottaa vielä. Lopulta pari sai odottaa hetken ennen kuin vauva ilmoitti tulostaan.
– Olisi ollut tragedia, jos emme olisi saaneet lasta. Pystyn jollain tasolla samaistumaan niihin, jotka ovat tahattomasti lapsettomia.
Kun raskaustesti sitten lopulta näytti plussaa, Jasmin ajatteli, että jaahas, edessä olisi yhdeksän kuukauden mittainen sairausloma vaivoineen ja kramppeineen, sillä hän oli nähnyt ympärillään monta hankalaa raskautta. Koska hän oli kova huolestumaan, hän oli myös etukäteen miettinyt, että olisi joka viikko jonottamassa neuvolan aulassa, jotta voisi tarkistuttaa, että kaikki on hyvin. Ehkäpä hän ostaisi myös kotiin dopplerin, jolla voisi kuunnella päivittäin sydänääniä.
– Kuvittelin, että stressaisin niin paljon, että lapsella olisi syntyessään niin korkeat stressitasot, että hänellä diagnosoitaisiin vähintään vatsahaava saman tien, Jasmin sanoo ja nauraa.
Kuvitelma ei toteutunut.
Huoleton raskaus ihmetytti
– Äitiyshormonit ovat ihmeellisiä. Vaikka olin ajatellut, että tulen hulluksi lapsen hyvinvoinnin vuoksi, oloni olikin seesteinen ja tasapainoinen. Mikään ei huolettanut. Se oli mystistä. Toki loppuraskaudessa saatoin itkeskellä, jos vauva ei vaikka heti aamulla liikkunut, mutta muuten mieleni oli todella zen.
Pelkoa eivät lisänneet edes useat keskusteluhetket synnytyslääkärinä työskentelevän ystävän kanssa. Hänen kanssaan Jasmin pohti sitä, miten vaarallista aikaa raskaus on muun muassa kohonneen veritulppariskin ja raskausmyrkytysvaaran vuoksi.
Yksi Jasmiin ystävistä sai salaatista bakteerin, joka johti hätäsektioon ja tehohoitoon. Toinen tuttava koki kohtukuoleman.
– Kaiken tuon tiedon vuoksi olin hämmentynyt, kun raskauteni meni hyvin. Minulla oli isosta mahasta huolimatta ketterä olo, hieman iltapahoinvointia ja vähän väsymystä.
Kommentit (3)
Joulutonttu, kiitos ihanan vähättelevästä kommentista meitä lapsettomia kohtaan. Kyllä se vaan on niin iso suru ja tragedia, että siihen ei pelkkä asennoituminen auta.
Ei sitä surua voi edes sanoin kuvailla.
Varmaan se tuntuu tuossa kohtaa kun vauva on jo sylissä että olisi tragedia jos ei olisi saanut. Mutta jos ei lasta saa niin ei edes tiedä miltä se oikeasti tuntuu ja elämään halutessaan pystyy sopeutumaan ja olemaan kiitollinen siitä mitä on saanut esim.hyvä mies tms. Ei se mikään tragedia kaikille ainakaan ole, toki siitä tragedian saa tehtyä itselleen jos asiaan oikein uhriutuu eikä kykene nauttimaan elämästä. Joka tapauksessa, onnittelut Jasminille ja hänen perheelleen!
Niin, osa ei saa koskaan lapsia. Sitten täällä joku puhuu miten puhuu, kun on saanut lapsen. Olisi ollut…. niin osalla on.