Auta vauvaa nukkumaan: 4 tärkeää kysymystä koko perheelle

Perheen arkiset tavat voivat joko edistää tai hidastaa lapsen unirytmin kehitystä. Kun perusasiat ovat kunnossa, varsinaisiin unikouluihin on harvoin tarvetta, sanoo lasten unihäiriöitä hoitava erikoislääkäri Juulia Paavonen.

Teksti Leeni Peltonen
iStock-595157554
Shhh, vauva nukkuu.

On hyvin harvinaista, että vauva nukkuu pitkän, yhtenäisen yöunen. Yöheräily siis kuuluu pikkulapsen luonnolliseen kehitykseen, ja jonkinlaiset univaikeudet jatkuvat usein 2–3-vuotiaaksi saakka.

Vanhempien on toisaalta hyvä pohtia, millaista apua lapsi tarvitsee nukkuakseen hyvin. Usein lasten uniongelmien takana on pieniä arkisia tekijöitä, jotka haittaavat lapsen nukkumista ja hidastavat unirytmin kehitystä.

– Oikeastaan vauvojen unenhuollon ydin on ihan sama kuin aikuisilla: siivotaan pois nukkumista haittaavia ja lisätään nukkumista helpottavia asioita, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri, dosentti Juulia Paavonen HUS:n lastenpsykiatrian klinikalta.

Hänen mielestään keskustelu vauvojen unesta on mennyt liikaa unikouluvetoiseksi: oikeastaan niitä tarvitaan hyvin harvoin, ja lisäksi unikoulut sopivat vain tiettyihin unihäiriöihin. Toisaalta monet vanhemmat myös kokevat, ettei unikoulusta ole apua. Mikä siis auttaisi vauvaa – ja koko perhettä – nukkumaan paremmin?

Valvottava vauva käy raskaaksi koko perheelle. Onneksi tilanne ei ole ikuinen, vauvan voi opettaa nukkumaan.

Unihäiriöt ovat yleisiä vauvaperheissä

Jos vauvasi nukkuu levottomasti, et ole yksin. Unihäiriöistä kärsii noin 20–30 prosenttia lapsista iästä riippumatta. Erityisesti vauvaperheissä lasten uneen liittyvät ongelmat aiheuttavat paljon huolta ja saavat aikaan uupumista.

Uusien suomalaisten tutkimusten mukaan noin 20 prosenttia kolmikuisten vauvojen vanhemmista raportoi univaikeuksista. Kahdeksankuisten lasten perheissä lieviä vaikeuksia on kolmasosalla, ja sama koskee puolitoistavuotiaita lapsia.

On tavallista, että vielä parivuotias nukkuu levottomasti. Toisaalta vaikeat nukkumisongelmat koskettavat vain pientä joukkoa, noin muutamaa prosenttia.

– Lohdullista on myös, että suurin osa lasten unihäiriöistä on helppohoitoisia, Paavonen sanoo.

Vuorokausirytmi vakiintuu vähitellen

Vastasyntyneellä ei ole vuorokausirytmiä. Hän nukkuu 2–4 tunnin pätkiä ihan mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Unen tarve on pitkälti perimän säätelemä ominaisuus.

Keskimäärin vastasyntynyt nukkuu reilut 14 tuntia vuorokaudessa, mutta pitkäunisimmat nukkuvat 18 ja lyhytunisimmat vain 9 tuntia.

Vauvan kasvaessa vuorokausirytmi alkaa pikkuhiljaa vakiintua. Lapsen kehitysvaihe, perimä ja perheen tavat vaikuttavat siihen, milloin yhtenäisempi univaihe alkaa painottua yöhön – usein kehitys alkaa näkyä vauvan täytettyä noin kolme kuukautta. Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin melko suurta.

Melatoniinia eli pimeähormonia alkaa erittyä vauvan elimistössä noin 2–3 kuukauden iässä. Melatoniini auttaa nukahtamaan, ja sitä erittyy pimeänä vuorokauden aikana.

Tämä tahdistaa elimistön sisäistä kelloa ja vakiinnuttaa vuorokausirytmiä sitä kohti, että yöllä nukutaan ja päivällä valvotaan.

– Vauva ei vastasyntyneenä pysty nukkumaan koko unentarvettaan yöllä. Mutta iän karttuessa päiväunet vähenevät ja uni painottuu yhä enemmän yöhön. Jo kahdeksan kuukauden iässä päiväunien tarve on yleensä enää pari tuntia, Paavonen sanoo.

Vuorokausirytmin vakiintuminen on ensimmäinen tavoite vauvan nukkumisessa. Jos vauva nukkuu liikaa päivällä, unipainetta eli tarvetta nukkua ei yksinkertaisesti riitä yöhön. Tämä on yleinen syy vauvan levottomiin öihin: uni kevenee ja katkeilee yöllä, jos unipainetta ei ole riittävästi. Ja jos perheen rytmit vaihtelevat kovasti päivästä toiseen, vauvakaan ei opi säännöllisyyttä.

Vauvan uni on muutenkin erilaista kuin aikuisen. Se sisältää enemmän niin sanottua REM-unta, jolloin nähdään unia ja heräillään helpommin. Vauvan unisykli (eri univaiheiden kierto) on lyhyempi kuin isommilla lapsilla, joten havahtumisia unisyklien välillä tulee luonnostaan paljon useammin.

– Iän myötä vauvan nukkumisrytmi muuttuu koko ajan, ja aina sitä ei ole helppo huomata. Juuri kun perheessä on totuttu siihen, että vauva nukkuu kellon ympäri, pian ei enää olekaan niin, itsekin kolmen lapsen äiti Paavonen sanoo.

Neljä kysymystä valvottavan lapsen vanhemmille

1. Onko päivä- ja yöunien suhde kohdallaan?

2. Onko päivärytmissä tarpeeksi säännöllisyyttä?

3. Onko ilta kotona riittävän rauhallinen nukahtamiseen?

4. Millainen iltarutiini rauhoittaa parhaiten juuri tätä lasta?

Opeta vauvaa tyyntymään

Iän ja kypsymisen myötä vauvan itsesäätelykyky kehittyy. Tämä moniulotteinen kyky vaikuttaa moneen asiaan ja liittyy muun muassa siihen, miten vauva oppii rauhoittumaan itsekin nukahtaakseen unille.

Tämä on monissa perheissä haaste. Lapsi ei yöllä herättyään tyynnykään ilman aikuista, ja heräilyrumba toistuu yö yön jälkeen. Mikä avuksi tähän tavalliseen pulmaan?

– Aikuisen tehtävä on opettaa lasta pikkuhiljaa luottamaan, että nukahtaminen on turvallista ja että yöllä ei aleta jutella tai leikkiä. Turvalliset ja johdonmukaiset rutiinit auttavat, Paavonen sanoo.

Lapsi tarvitsee tukea myös siihen, että oppisi nukahtamaan yksinkin. Niin sanotusta tassu-unikoulusta voi tällaisessa tilanteessa olla apua. Vanhemman taputtelu ja paijaaminen luovat turvallisuutta, mutta lapselle annetaan tilaa jäädä nukahtamaan itsekseen. Niin sanotussa tuolimenetelmässä aikuinen istuu lapsen lähellä tuolilla ja siten luo turvallisuudentunnetta, ja pikkuhiljaa tuolia siirretään kauemmaksi.

– Mutta unikoulusta ei ole hyötyä, jos lapsen vuorokausirytmi on vinksallaan, Paavonen muistuttaa.

Myös lapsen unta haittaavat fyysiset sairaudet, kuten refluksitauti tai korvatulehdukset, on syytä sulkea pois ennen unikoulua.

Ruoka-aineallergiatkin voivat tehdä öistä rikkonaisia.

Rauhoita iltaa, vältä ylivireyttä

Yksi tavallinen syy lasten unihäiriöihin on ylivireys. Jos illasta puuttuvat rauhoittavat rutiinit, lapsi on liian ylikierroksilla nukahtaakseen. Myös koko päivän kiireinen tahti voi herkillä lapsilla häiritä rauhoittumista.

– Jos perheen arki on hyvin menevää ja vaihtelevaa, se voi herkällä lapsella heijastua univaikeuksina. Päivän rauhoittaminen on silloin ensisijainen hoitokeino, Paavonen sanoo.

Nyt tutkitaan paljon myös valon vaikutusta unen laatuun. Niin sanottu valosaaste eli kaupunkiympäristön kirkkaat, yötä päivää loistavat valot, voivat lisätä nukkumisen vaikeuksia. Lapsellekin on tärkeää turvata riittävän pimeä ja hiljainen nukkumistila ilman television tai tietokoneen ääniä ja valoja.

Kommentit

1 kommenttia

Ei koske minua juttu Yksinhuoltajana ku olen ja lähimmäisillä arkisin työ kiireet ja viikonloppuisin ei aina saa hoitajaakaan lapselleni

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä