Mies kiirehtii vauvan kehitystä – onko se haitaksi? Asiantuntija vastaa

Oma vauva ei osaa vielä seisoa, mutta serkkupoikapa osaa. Mitä tehdä? Vanhemmalle tulee helposti kiusaus avustaa vauvan kehitystä, mutta siihen ei ole tarvetta.

Teksti Toimitus
isa-kasvattaa
Vauvan kanssa voi opetella asioita rennosti ja vauvantahtisesti.

Kysymys: Meidän ainokaisemme on kohta puolivuotias pikkuherra. Hän istuu jo tukea vasten ja on muutenkin reipas kokeilemaan uusia liikkeitä. Minusta mieheni on silti turhan malttamaton vauvan kehityksen kanssa. Hänellä on aina joku testaus tai kehittävä jumppa sylissä menossa, että vauva alkaisi esimerkiksi hakeutua seisomisasentoon. Olen sanonut, että anna lapsen kehittyä omaa tahtia, mutta tuntuu jotenkin siltä, että miestä jännittää, että vauvamme lähes samanikäinen serkkupoika oppii jotain nopeammin kuin omamme. Miten saada vauvallemme kasvurauha?

Väestöliiton psykologi, pyskoterapeutti Suvi Laru vastaa: Lasten kehitysvaiheita ei voi kiirehtiä, vaan lapset kehittyvät omassa tahdissaan. Vauvojen liikkumiseen ja kehitykseen vaikuttavat monet asiat, kuten esim. temperamentti ja perimä. Vauvoille täytyy antaa mahdollisuus opetella liikkumista, mutta yleensä tähän riittää se, että antaa vauvalle tilaa ja aikaa liikkua vapaasti lattialla, tutkia ympäristöään ja olla sylissä.

Jumpasta ei ole mitään haittaa, jos vauva ja isä tästä nauttivat ja vauvaa ei pidetä hänelle hankalissa asennoissa.

Oma tausta vaikuttaa

Vanhempina me haluamme aina pääsääntöisesti lapsellemme kaikkea parasta ja hyvää. Voimme haluta auttaa ja edistää lapsemme kehitystä ja elämää myös tiedostamattomasti omista lähtökohdistamme johtuen.

On varsin tavallista, että aikuisella voi myös herätä epävarmuus ja monenlaiset muut tunteet ja tarve keskinäiseen vertailuun toisen aikuisen kanssa, kun tullaan itse vanhemmiksi. Serkuista voi tulla silloin toistensa vertailukohteet, kun aikuisten sisarusten kilpailuvaistot heräävät.

Voisiko tätä asiaa mahdollisesti nostaa keskusteluun vanhempien välille? Tunnistaako kumppani itsessään mahdollista tarvetta vertailla ja kilpailla oman sisaruksensa kanssa ja mistä tämä hänessä herännyt tarve voisi juontaa juurensa? Jos kumppani tunnistaa mahdollisen kilpailutilanteen, miten hän mahdollistaa jatkossa omalle lapselleen tilan kasvaa omassa tahdissaan, omanlaisekseen persoonaksi?

Kilpailutarpeelle hyvää vastalääkettä on vaan hupsutellen asettautua nauttimaan kiireettömän rauhallisesta läsnäolosta oman rakkaan vauvan kanssa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä