Vauva Vauvan kehitys
23/12/2016

Mietityttääkö vauvan uni? Näistä ohjeista saat apua valvomiskierteeseen

Vauvan ja taaperon rikkonaiset yöt voivat uuvuttaa koko perheen. Uniongelmia voi onneksi hoitaa monenlaisin keinoin.

Mietityttääkö vauvan uni? Näistä ohjeista saat apua valvomiskierteeseen

Vauvan ja taaperon rikkonaiset yöt voivat uuvuttaa koko perheen. Uniongelmia voi onneksi hoitaa monenlaisin keinoin.

Joillekin vauvan uni ei ole mikään ongelma: lapsi nukkuu kuin unelma. Usein näin ei kuitenkaan ole. Vanhemmuuden raskainta antia on valvominen öisin.

Vauvat valvottavat, koska ihminen syntyy keskushermostoltaan erittäin keskeneräisenä. Vastasyntyneen uni ei vielä ole mitenkään sidoksissa vuorokausirytmiin.

Muutaman kuukauden ikäinen vauva voi jo nukkua melko pitkiä, yhtenäisiä jaksoja, jopa kokonaisia öitä. Yöhulinat voivat alkaa uudelleen, kun vauva opettelee uusia taitoja, kuten liikkumaan lähtemistä.

– On yksilöllistä ja perhekohtaista, koska rikkonaiset yöt muuttuvat ongelmaksi, sanoo uniohjauksesta kirjan kirjoittanut kansanterveystieteen apulaisprofessori, psykiatri Anna Keski-Rahkonen.

Yleensä voidaan sanoa, että perheellä on käsissään unipulma, kun aikuisia väsyttää niin, ettei normaalin arjen hoitaminen suju.

Keski-Rahkonen päätti kirjoittaa uniasioista kirjan, kun hän kuopuksen valvottaessa itse peruutti autonsa omakotitalon sähköporttiin.

– Suosittelen vähän ennakoivampaa asennetta muille. Ongelmien ei tarvitse antaa kärjistyä. Kun huomaa, että muisti pätkii, pinna palaa ja on vaikea keskittyä tavallisiin asioihin, unissa on vikaa.

Sulje pois terveyssyyt

Uniongelmien taustalla voi olla myös jokin terveydellinen syy. Jos oikein toteutettu unikoulutus ei auta lapsen heräilyyn, Anna Keski-Rahkonen suosittelee käymään lastenlääkärillä, jollei sitä jo ole tehty.

Esimerkiksi koliikista kärsii 5–15 prosenttia kaikista pikkuvauvoista. Koliikkia ei nykytiedon valossa pysty parantamaan, mutta oireilu loppuu itsekseen yleensä viimeistään neljän kuukauden iässä.

Refluksi tai maitoallergia voivat myös valvottaa jo pikkuvauvaa tai paljastua vasta taaperoiässä unipulmien syyksi. Noin 10 prosentilla lapsista, joiden vanhemmat hakevat apua unipulmiin erikoissairaanhoidosta, vaikeuksien taustalta löytyy hoidettavissa oleva sairaus.

Voi käydä myös niin, ettei selvää syytä heräilyyn löydy. Jos rutiinit ovat kunnossa, unikoulutus käyty ja terveyssyyt suljettu pois, vanhempien on parasta sopeutua tilanteeseen ja järjestää itselleen mahdollisimman paljon lepoa. Luonto tekee tehtävänsä ja lapsi oppii nukkumaan, vaikka joskus se vie vuosia.

Lähde: Anna Keski-Rahkonen ja Minna Nalbantoglu: Unihiekkaa etsimässä. Ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin (Duodecim 2011).

Varo uniassosiaatiota

Hyvän unen pohja syntyy jo pikkuvauvavaiheessa. Pimeän ja valon vaihtelu johdattaa vauvaa kohti vuorokausirytmiä. Onkin hyvä tehdä esimerkiksi pakolliset hoitotoimet öisin pimeässä tai hämärässä.

Kapalon avulla taas voi auttaa levottomasti nukkuvia vauvoja. Tutti on myös hyvä ja tutkimusten nykyisin puoltama uniapu alle puolivuotiaalle vauvalle. Kaikki vauvat eivät tosin huoli tuttia. Heille kelpaa vain äiti. Tässä piilee monen perheen uniongelman ydin.

Tiheät yöimetykset eivät yleensä häiritse liikaa aluksi, sillä uninen vauva on pehmeä ja ihana yökaveri. Rinnalle nukahtamisesta ja yösyömisestä tulee helposti tapa, jota on vaikea kitkeä myöhemmin. Viisikuisista vauvoista rinnalle nukahtaneet heräävät useammin ja valvovat pitempiä jaksoja kuin muut.

Uniassosiaatiolla tarkoitetaan sitä, että vauva ehdollistuu nukahtamaan tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi juuri imetykseen. Havahtuessaan hän kaipaa samoja olosuhteita voidakseen rauhoittua uudelleen uneen.

– Pitkään jatkuva yöimetys pitää yllä vahvaa uniassosiaatiota. Jos sen lopettaa, uniongelmat saattavat helpottaa, Keski-Rahkonen sanoo.

Imettämistä ei välttämättä kannatakaan jättää vauvan viimeiseksi iltatoimeksi, vaan sen jälkeen voi vaikka pukea vauvalle yöpuvun ja nostaa sänkyyn nukahtamaan.

Lue myös: Näin saat lapsen nukahtamaan itsekseen

10 merkkiä siitä, että olet valvonut vauvan kanssa liikaa

Unikouluja on monia

Ympäristö sanelee sen, mitä odotamme lapsen nukkumiselta. Aikoinaan metsästäjä-keräilijäkulttuurissa elämän pystyi sovittamaan lapsen rytmiin, mutta nykyään sängystä on noustava aamulla. Siksi tarvitaan unikoulua.

Unikoulun tarkoitus on opettaa lapsi rauhoittumaan ja nukahtamaan itsenäisesti. Keski-Rahkosen ja Minna Nalbantoglun Unihiekkaa etsimässä -kirja esittelee useita unikoulumalleja, joista kaikki tutkimusten mukaan toimivat.

Eniten tutkimustietoa on perinteisestä huudatusunikoulusta, koska se on menetelmistä vanhin. Se on myös tehokas eli toimii melko nopeasti eikä, toisin kuin usein pelätään, tutkimusten mukaan vahingoita kiintymyssuhdetta. Huudatusunikoulu saa silti kritiikkiä niin asiantuntijoilta kuin vanhemmilta. Se ei myöskään ole suosittu: Kaksplussan lukijapaneelin vastaajista vain yksi neljäsosa oli kokeillut sitä. Yleisin syy tähän oli se, että huudatus tuntuu pahalta.

– Huudatuksen huonoin puoli onkin sen rankkuus vanhemmalle. Lapsen huutoa on vaikea kestää, Keski-Rahkonen sanoo.

Vaihtoehtona voi olla tällöin huudatusunikoulun pehmeä muoto, pistäytymismenetelmä, jossa vanhempi käy välillä lapsen luona.

Paras unikoulu on Keski-Rahkosen mukaan se, joka sopii perheen arvoihin ja elämäntilanteeseen. Tassutustyyppiset unikoulut ovat lempeitä, mutta niiden toteuttaminen vie viikkoja; ne kannattaa siis aloittaa hyvissä ajoin ennen töiden ja päivähoidon alkua. Huudatusunikoulukin toki vie aikansa.

–Aikaa kannattaa varata kalenterista vähintään viikko. Vanhempien kannattaa sopia keskenään, kumpi pystyy olemaan johdonmukainen ja viemään unikoulutuksen läpi.

Tukihenkilöksi voi ottaa sukulaisen tai ystävän, joka voi vaikka viedä yövieroittavan äidin pois kotoa.

3 x näin onnistui unikoulussa

1. Pyydä apua. Rinnalle nukahtamisesta vieroittaa tehokkaasti se, ettei rinta ole paikalla.

”Olen yksinhuoltaja, mutta pyysin tuttavani nukuttamaan pojan parina ensimmäisenä iltana. Siinä meni puoli tuntia, kun minun kanssani nukahtaminen kesti jopa kolme tuntia.”

2. Ole sinnikäs.

”Muutin olohuoneen sohvalle nukkumaan ja menin pinnasängyn viereen istumaan, kun lapsi alkoi huutaa. Hän saattoi huutaa tunninkin. Nyt hän nukahtaa puolessa tunnissa, kun istun vieressä, ja herää ensimmäisen kerran aamuyöllä.”

3. Pakko tuo motivaatiota.

”Tajusin, ettei pääni enää kestä heräilyjä ja monen tunnin nukutusrumbaa.”

Vinkit antoi Nora Karlsson, yksivuotiaan pojan äiti.

Ei pakkoa kouluttaa

Unikoulua ei ole pakko käydä läpi. Keski-Rahkonen muistuttaa, että kysymys on valinnoista. Jos sietää yöheräilyä, ei lasta ole kiire saada nukkumaan isojen tavoin.

Unikouluja kevyemmilläkin kikoilla voi helpottaa elämää. Lapsen sisäistä kelloa voi koettaa lempeästi manipuloida. Pikkuvauvan herättäminen imemään juuri ennen kuin äiti menee nukkumaan saattaa pidentää äidin yhtenäistä unijaksoa jopa muutamaan tuntiin.

Parivuotias taas voi vastustaa koko nukkumaanmenon ajatusta. Silloin voi olla hyödyllistä viivyttää nukkumaanmenoa ja venyttää iltarutiineja hiukan, jotta lapsi on nukkumaan mennessään niin väsynyt, ettei jaksa taistella vastaan.

Suomessa lapset nukkuvat osan unentarpeestaan päivällä. Taaperon kolmen tunnin päikkärit saattavat Keski-Rahkosen mukaan saada aikaan sen, että illalla ja yöllä olo on virkeämpi. Päiväunesta nipistäminen voi eheyttää yötä.

Lue myös: Vuosien unettomuuskierre alkoi vauvan syntymästä

Unikoulu kaipaisi lisätukea

10–15 herätystä yössä, joskus enemmänkin. Sellaista on Niilo Hujasen, 1 v 1 kk, yöelämä tällä hetkellä.

– Ensimmäiset neljä kuukautta Niilo nukkui kahden tunnin pätkiä. Sitten herätykset alkoivat tihentyä, kertoo Niilon äiti Taina Männistö, 31.

– Aina, kun tuntuu, että hullummaksi ei voi mennä, tuleekin vielä hurjempi yö.

Tainan mukaan perhe on kokeillut kaikkea. Ihan pienenä Niilo nukkui perhepedissä, mutta viiden kuukauden iässä hän siirtyi heräilyn takia omaan sänkyynsä ja huoneeseensa.

Yösyötöt jäivät pois noin seitsemän kuukauden iässä, mutta se ei vaikuttanut yöheräilyihin. Tassuttelu sai pojan nukahtamaan tutin kanssa sänkyyn, mutta ensimmäinen herätys tuli silti tunnin kuluttua.

Niilo nukahtaa iltakahdeksalta ja nukkuu ensin noin puolentoista tunnin pätkän. Sitten alkaa heräily. Hän ei ole pitkiä jaksoja hereillä, mutta herätessään huutaa ja kaipaa aikuisen apua nukahtaakseen uudelleen.

Taina on se, joka herää, sillä perheen isä Jouni Hujanen, 35, on sikeäuninen. Isän vastuulla on toimia viisivuotiaan Olavin öisenä turvana – myös esikoinen herää yhä noin kerran yössä ja hipsii kainaloon.

Erikoislääkäri antoi lähetteen unikouluun

Niilo kärsi jo muutaman viikon iässä ummetuksesta ja on käynyt sen vuoksi vyöhyketerapiassa ja erikoislääkärillä. Erikoislääkäri antoi Liedossa asuvalle perheelle myös lähetteen Turun yliopistollisen keskussairaalan unikouluun, kun Niilo oli noin yhdeksän kuukauden ikäinen.

Unikoulussa Taina vei Niilon sairaalaan, hoiti iltatoimet ja lähti kotiin nukkumaan. Ensimmäisenä yönä Niilo oli huutanut viidentoista minuutin pätkiä ja heräillyt tavalliseen tapaan, mutta toinen ja kolmas yö olivat sujuneet noin viidellä herätyksellä.

Kotona tiuhaan heräileminen jatkui

Valitettavasti heti kotona vanha meno jatkui.

– Olisin kaivannut tarkempia ohjeita, miten jatkaa. Annoin Niilon huutaa vähän aikaa ennen kuin vastasin huutoon, kuten sairaalassa neuvottiin. Kun soitin jälkeenpäin ja kerroin, että vauvan heräily on siitä huolimatta jatkunut, toinen, eri hoitaja olikin sitä mieltä, ettei saa antaa huutaa monta minuuttia.

Kesää rasitti flunssakierre, josta perhe on nyt päässyt pois. Taina kuvailee, että nyt meneillään on pattitilanne. Jotain pitäisi tehdä, mutta hän ei tiedä, mihin keinoon seuraavaksi tarttuisi.

– Neuvolasta saimme listan asioista, joita kokeilla, mutta niissä ei ollut mitään uutta. Meillä on jo esimerkiksi tarkat rutiinit, ne pitävät arjen koossa.

Takana puolitoista vuotta unettomia öitä

Tainan oma heräily alkoi jo raskauden lopulla, joten takana on pian puolitoista vuotta unettomia öitä.

– Tuntuu, etteivät ihmiset usko, millaista vauvan kanssa valvominen voi olla. Kuitataan, että kyllähän vauvat heräilevät, Taina sanoo.

Hän on onnellinen siitä, että voi vielä jatkaa hoitovapaalla. Työnteko ei nyt onnistuisi.

Oman unensa maksimoimiseksi hän on muuttanut nukkumaan Niilon huoneeseen. Jos Niilon tiheä heräily alkaa jo alkuyöstä, uni ei silti tule. Sellaisina öinä Taina potee särkevää päätään ja etsii netistä lisää apua. Hän on etsinyt lapsen unen spesialistia Turun seudulta, mutta ei ole vielä löytänyt.

Isoäidin luo yöhoitoon

Niilo on päivisin virkeä, vilkas ja touhukas lapsi. Tainan arki on nyt täysin lasten rytmittämää, mutta perhe koettaa saada lastenhoitoapua yhdelle päivälle viikossa.

Tärkeä tuki on Tainan äiti, joka ottaa Niilon yöhoitoon noin kerran kuukaudessa. Silloinkin Taina saattaa heräillä, mutta nukkuu kuitenkin paremmin kuin Niilon kanssa. Se antaa valtavasti lisävoimia.

Parempaa unta odotellessaan Taina on pyrkinyt vähentämään yöheräilystä tulevaa stressiä.

– En enää laske yöherätyksiä, enkä lue juttuja siitä, mitä univaje voi aiheuttaa ihmiselle.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.