Vauvan syntymäaika voi määrittää, tuleeko hänestä ilta- vai aamuvirkku – Mitä muuta se kertoo vauvan luonteesta?
Se, mihin aikaan vuorokaudesta vauva maailmaan syntyy, voi vaikuttaa vauvaan monin tavoin – aamulla syntyneet ovat useammin aamuvirkkuja ja toisinpäin. Entä voiko syntymäajankohta vaikuttaa jopa luonteeseen?
Kun vauva syntyy maailmaan, ei hänellä ole vuorokausirytmiä kuten muilla, vaan se pitää opetella.
Aivan kaikkeen ei ympäristö ja vanhempien kärsivällinen opastus voi kuitenkaan vaikuttaa. Vaikka rytmi vakiintuu pikku hiljaa, on vauvalla jo oma mieltymyksensä joko ilta- tai aamuaikaan.
Vaikuttaa nimittäin siltä, että se, mihin vuorokaudenaikaan vauva maailmaan syntyy, päättää pitkälti sen, tuleeko vauvasta aamu- vai iltavirkku.
Illan virkku, aamun torkku – vai toisinpäin?
Syntymäaika näyttää olevan suuresti yhteydessä siihen, onko henkilö aamu- vai iltaihminen, amerikkalaiset tutkijat Clevelandin osavaltion yliopistosta ovat selvittäneet.
Tutkijat teettivät yliopisto-opiskelijoilla psyykkisen testin aamulla sekä myöhään iltapäivällä. Tämän jälkeen he vertasivat opiskelijoiden testituloksia heidän syntymäajankohtaansa.
Tulokset kävivät yhteen: Ne opiskelijat, jotka olivat syntyneet aamulla, saivat paremmat tulokset aamun testissä, kun taas ne, jotka olivat syntyneet myöhempään, olivat vireimmillään myöhemmin ja saivat näin ollen paremmat tulokset iltapäivän testissä.
Vuonna 2010 saadut tutkimustulokset viittasivat vahvasti siihen, että ihmisen vireyden biologinen kello asettuukin uomiinsa juuri syntymän hetkellä.
Ensimmäisen valonpilkahduksen hetki on merkityksellinen
Useat muut tutkimukset ovat myöhemmin saaneet viitteitä siitä, että ihmisen sisäinen kello virittäytyy siitä hetkestä, jolloin vastasyntynyt altistuu ensimmäisen kerran maailman valolle.
Se valon määrä, jonka vastasyntynyt vastaanottaa ensimmäisinä hetkinään, auttaa vauvaa koko eliniän kestävän sisäisen kellon muodostamisessa: Jos vastasyntynyt syntyy valoisaan aamuaikaan ja altistuu kirkkaalle valolle, hänestä tulee todennäköisemmin aamuvirkku, joka heräilee aikaisin ja on aamulla energisimmillään, mutta jonka puhti loppuu iltaa kohden.
Jos vauva puolestaan syntyy hämärän aikaan, on todennäköistä, että hänestä kasvaa yökyöpeli, jonka on hankalaa nousta aamuisin ylös, mutta joka ei malttaisi mennä iltaisin nukkumaan, sillä erilaiset ideat ja ajatukset hyrräävät päässä juuri silloin kaikkien voimakkaimmin.
Onko lasta vaikeaa saada aamuisin hereille? Hän voi olla illalla syntynyt iltavirkku.
Iltavirkut ovatkin aamuihmisiä luovempia, kokeilunhaluisempia ja joidenkin älykkyystestien mukaan myös älykkäämpiä. Toisaalta illan virkut ovat aamuvirkkuja todennäköisemmin varsinkin nuoruusiässä aggressiivisia ja antisosiaalisia, ja heillä on suurempi riski niin masennukseen kuin ADHD:hen.
Aamuihmiset ovat sen sijaan keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä sekä kokevat vähemmän ahdistusta. Heidät koetaan usein tunnollisiksi sekä järjestelmällisiksi. Lisäksi aamuvirkut kokevat vähemmän turhautumista sekä – yllätys, yllätys – väsymystä. Aamuihmiset hyötyvätkin sisäisestä kellostaan terveydellisesti paljon iltavirkkuja enemmän.
Aikuisen on tasapainoteltava lapsen rytmin kanssa
Pienten lasten rytmi on useimmiten luonnostaan aamupainotteinen, mutta teini-iässä rytmi muuttuu alkaa siirtyä ilta-aikaan.
Se, minkä verran vanhemman olisi tuettava lapsen omaa, luonnollista rytmiä ja minkä verran taas totutettava yhteiskunnan elämänrytmiin, on vaikeaa sanoa yksioikoisesti.
Aamuihmisille yhteiskunnan normeihin ja aikatauluihin sopeutuminen ei aiheuta ongelmaa, mutta iltavirkku voi kärsiä aikaisista herätyksistä ja päiväkodin, koulun ja myöhemmin myös työelämän arkirytmistä paljonkin.
Sosiaalisesti hyväksyttyihin aikatauluihin mukautuminen on aivoille raskasta, mikä voi selittää iltaihmisten suurempia riskejä sairastua ja kärsiä ahdistuksesta. Sisäisen kellon vastaiseen rytmiin pakottaminen on yhdistetty aikuisilla jopa kakkostyypin diabetekseen.
Aamuvirkku sopeutuu helpommin ympäröivän maailman aikatauluihin.
Vanhempien työt tai koulunkäynti määräävät kuitenkin myös iltavirkun lapsen elämänrytmin, eikä vanhempi voi loputtomasti venyä lapsen iltakukkumisen suhteen: Tärkeintä olisi pyrkiä pitämään huolta siitä, että lapsi saa sisäisestä rytmistään riippumatta tarpeeksi lepoa. Iltavirkkujen monet terveysriskit kun johtuvat nimenomaan kroonisesta väsymyksestä.
Vanhemman voi olla kuitenkin hyvä miettiä, voisiko selvästi iltavirkun lapsen tai nuoren keskittymistä vaativat harrasteet tai kerhot siirtää ainakin pois aamupäivistä. Samalla tavalla varsinkin aamuisin energisen lapsen harrastuksia ei kannata sijoittaa arki-iltoihin, sillä voimat voivat siinä vaiheessa olla jo aika lopussa.
Myös muuten tarkkuutta vaativien askareiden ajoittaminen lapsen virkeimpään aikaan voi olla tulosten ja kehittymisen kannalta paras sekä näin myös lapselle innostavin vaihtoehto.
Lähteet: Daily mail, Terveyskirjasto
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 6.9.2018.
Kommentit (3)
Clevelandin yliopiston tutkijoille tiedoksi: Olen syntynyt aamulla, mutta aina ollut täysin iltavirkku ja yökukkuja. Joten lienen sitten poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Tude 2 täällä sama juttu.
Sit mietin et monillla on ollut käynnistetty synnytys yms.
Minä myös!