Minna luuli vauvansa saavan kohtauksia ja vei lääkäriin – jäykistely olikin itsetyydytystä

Se vaikutti aivohäiriöltä, mutta olikin unnutusta. Lääkäri kertoo, että äidin tarina ei ole mitenkään harvinainen. Miten unnutukseen on luontevinta suhtautua?

Teksti Anna Ferrante
Kuvat iStock
Moni lapsi unnuttaa kuin ajankuluksi tai rauhoittaakseen itseään.

Unnuttaminen on kehoon tutustumista. Joskus se alkaa jo vauvana.

Lapsi makaa mahallaan lattialla, koko ruumis on jäykkä kuin rautakanki. Hiusrajasta puskee hikeä, silmät tuijottavat keskittyneesti yhteen pisteeseen, lapsi on kuin toisissa maailmoissa.

Ei, taasko hän jäykistelee, ajatteli Minna, 29, katsoessaan tuolloin yhdeksän kuukauden ikäistä vauvaansa. Kohtauksia oli ollut jo useamman viikon ajan. Niiden aikana lapseen oli vaikea saada yhteyttä, ja vasta kevyt ravistelu herätti hänet jäykkyydestään.

Minna otti kohtauksesta videon ja marssi sen ja lapsen kanssa lastenlääkärille päässään pelot autismista aivokasvaimiin.

– Ei mitään syytä huoleen, tämä on ihan normaalia. Kyse on itsetyydytyksestä, lääkäri sanoi videon nähtyään.

Minnan ällistys oli melkoinen. Voiko jo noin pieni lapsi tehdä sellaista?

Kyllä voi. Väestöliiton vuonna 2013 toteuttamassa kyselyssä 46 prosenttia vanhemmista kertoi lapsensa tyydyttävän itseään eli unnuttavan joko usein, joskus tai harvoin. Unnutus voi alkaa jo vauvaiässä ja olla pippelin koskettelua, itsensä hyväilyä, lelulla hieromista, jalkovälin hinkkaamista sohvankulmaan tai tuolinjalkaan.

Minnan tytär sai mielihyvää puristamalla jalkojaan tiukasti yhteen, jolloin koko keho jännittyi ja hikikin tuli. Se on yksi unnutuksen muoto.

Lapsen unnuttaminen on kehoon tutustumista

Monesti aikuisista on kiusallista ajatella, että oma lapsi tyydyttää itseään. Kyse ei ole kuitenkaan aikuisten itsetyydytyksen kaltaisesta, fantasioita sisältävästä ja tavoitteellisesta mielihyvän hakemisesta.

Lapselle unnutus on toiminto muiden joukossa, kuten vaikkapa nenän kaivaminen, potalla istuminen tai hiusten harjaaminen. Lapsikin nauttii mielihyvästä, ja huomattuaan että jokin ruumiin osa voi sitä tuottaa, unnutuksesta voi tulla jopa tapa.

Moni lapsi unnuttaa esimerkiksi nukahtamistilanteessa tai televisiota katsellessaan, kuin ajankuluksi tai rauhoittaakseen itseään.

unnuttaminen

Unnuttaminen ei millään tavalla uhkaa lapsen viattomuutta,

Minnan lapsi jatkoi unnuttamistaan koko varhaislapsuuden. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Joskus meni kuukausia ilman, sitten seurasi parin viikon intensiivisempi kausi.

Lääkärin neuvojen mukaan Minna pyrki ohjaamaan lapsen huomion muihin asioihin, kun hän huomasi lapsen jäykistelevän. Se toimikin hyvin.

Kieltäminen, suuttumisesta puhumattakaan, ei ole hyvä tapa suhtautua asiaan, koska silloin lapsi vain oppii häpeämään omaa seksuaalisuuttaan.

Lue myös: Kiellänkö vai olenko kuin en huomaisikaan? Näin puhut lapselle unnutuksesta

Omia ristiriitaisia tunteitaan lapsen itsetyydytyksestä voi tyynnyttää muistamalla, että lapsen unnutus ja seksuaalisuus on erilaista kuin aikuisen, eikä siihen liity mitään lapsen viattomuutta uhkaavaa. Lapsi unnuttaa uteliaisuudesta kaikkia kehon osiaan kohtaan; hänelle pimppi tai pippeli ei ole sen kummempi kuin käsi tai varpaat.

Aikuisten maailmaan kasvaessaan lapset oppivat arvottamaan kehonosiaan ja liittämään niihin merkityksiä. Toisaalta lapsen seksuaalikasvatukseen myös kuuluu, että lapselle kerrotaan sukupuolielinten erityisyydestä.

Puhutaankin usein uimapukusäännöstä: Kaikki kehonosat ovat yhtä hyviä, mutta uimapuvun alla olevat alueet erityisen arvokkaita ja yksityisiä, eikä niihin kukaan saa koskea ilman lupaa. Se että lapsi tuottaa itselleen mielihyvää omia uimapukualueitaan koskettelemalla on kuitenkin sallittua ja ihan normaalia.

Runsas unnutus voi kertoa stressistä

Kun lapsi kasvoi, Minna alkoi ohjata häntä unnuttamaan omassa rauhassaan, esimerkiksi omassa huoneessa. Hän kertoi lapselle, että ”jäykistely”, kuten he asiaa tuttavallisesti kutsuivat, on ihan okei, mutta sitä on kivempi tehdä yksityisesti.

Liiallisuuksiin tapa ei koskaan mennyt, pian koulun aloittamisen jälkeen unnuttamista ei enää esiintynyt – tai ainakaan äiti ei ole sitä enää huomannut.

– Toisinaan kyllä ajattelen, että lapselleni on kasvanut melkoiset jalkalihakset tämän takia. Pitää nimittäin puristaa aika kovaa, että saa sillä mielihyvää aikaan. Olen uteliaisuuttani kokeillut, Minna nauraa.

Joskus tyttären unnutus liittyi selkeästi stressaaviin tilanteisiin, kuten hoidon aloitukseen tai sisaruksen syntymään. Itsetyydytys voikin olla lapselle keino purkaa stressiä ja selvitä vaikeista tilanteista.

Erityislasten kohdalla yksinäisyyden tunteet, sosiaalisten tilanteiden jännittäminen ja tunne-elämän säätelyn vaikeudet voivat purkautua unnuttamisena. Jos unnutuksesta tulee pakonomaista ja jatkuvaa tai lapsi on selvästi ahdistunut unnuttaessaan, on hyvä miettiä mahdollisia syitä käyttäytymisen taustalla.

Jos unnuttaminen tuntuu kaipaavan rajanvetoa, voi tilannetta punnita näillä kysymyksillä:

  • Onko lapsen elämässä liikaa stressiä, ahdistavia tilanteita tai suoranaista kaltoinkohtelua?
  • Pystyykö lapsi olemaan unnuttamatta kun pyydetään, kun ohjataan muihin puuhiin, muiden seurassa tai hoitopaikassa?
  • Onko uhkana myöhästyä menoista, kun lapsi ei tahdo pukea vaan vain unnuttaa?

Lapsen tai perheen hyvinvointia häiritsevään tilanteeseen pitää puuttua tarkemmin, ja asian voi ottaa puheeksi vaikka neuvolassa.

Minnan nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi. 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä