Vauvakuume Lapsettomuus ja adoptio
06/03/2015

Sokea yksinhuoltaja sai kolme lasta hedelmöityshoidoilla

Kun sokea Meeri alkoi kaivata vauvaa lutusteltavaksi, hän otti yhteyttä hedelmöitysklinikkaan. Tänään hän on kahden pikkupojan ja yhden tyttövauvan äiti.

Sokea yksinhuoltaja sai kolme lasta hedelmöityshoidoilla

Kun sokea Meeri alkoi kaivata vauvaa lutusteltavaksi, hän otti yhteyttä hedelmöitysklinikkaan. Tänään hän on kahden pikkupojan ja yhden tyttövauvan äiti.

On uloslähdön aika. Neliviikkoinen vauva on jo vaunuissa. Äidilläkin on takki päällä. Kuusivuotias ei halua lähteä ollenkaan, nelivuotias pukee vahingossa isoveljen kuomat ja takin. Äiti etsii käsikopelolla naulakosta lisää vaatetta. Haminalaisen rivitaloasunnon eteinen raikuu lapsiperheen lähtöääniä. Äiti huseeraa kaikille riittävästi päälle, ottaa valkoisen kepin ja vetää vaunut perässään ulos. Veljekset juoksevat edeltä.

Tässä menee Kortteen perhe.

Suoraan mummovaiheeseen

Meeri Kortteella, 42, on ollut vauvakuume niin kauan kuin hän muistaa. Hän syntyi lokakuun ensimmäinen päivä vuonna 1972, kymmenen viikkoa etuajassa. Ensimmäiset viikot keskonen vietti happikaapissa. 1970-luvulla happikaapin pitoisuuksia ei osattu säädellä yhtä tarkasti kuin nykyään, ja liian suuri happipitoisuus sokeutti Meerin.

Isä työskenteli valtamerilaivoilla kokkina ja ­stuerttina ja otti usein perheen mukaan kuukausia kestäneille reissuille. Meeri muistaa, kuinka hän, äiti ja 2,5 vuotta nuorempi pikkusisko Maari etsivät Meksikon Vera Cruzissa uimarantaa paahtavassa helteessä ja uteliaat paikalliset koskettelivat vaaleita tyttöjä. Meeriä ei pidetty pumpulissa näkövamman vuoksi, eikä hän olisi siellä pysynytkään.

– Olen aina ollut päättäväinen ja periksiantamaton. Muistan yhdetkin naapurissa saadut raivarit, joiden jälkeen äidin piti kantaa minut kotiin. Sisko joutui kävelemään perässä minun kenkäni sylissään.

Lukion jälkeen hieronta- ja kudontalinjalla yksi seurustelukumppani olisi ollut oikein unelmavävy.

– Mutta ehkä se oli liian kiltti minulle. Olisi joutunut tossun alle.

Meeri suunnitteli siirtyvänsä perhe-elämän ja keski-iän yli suoraan mummovaiheeseen.

Sormi mukissa

– Äitii, mie haluun omppuu.

– No, mie kuorin.

Kohta neljävuotiaan Tuomaksen oli tarkoitus mennä aamulla tukihenkilö Kristan kanssa talleille hevosia katsomaan, mutta poika oksensi aamupalan jälkeen, ja Krista lähetettiinkin hakemaan kaupasta keltaista limsaa, piimää ja kaksi suklaakalenteria.

Meeri pyörittää kuorimaveistä oman pihan puusta poimitun omenan ympärillä. Omenaan ei jää yhtään punaista kuorta.

– Kai tämä on ihan kunnossa vielä. Ainakin tuntuu siltä. Tuomas, nyt täällä on tätä omppendaalia.

– Äiti, mie haluun limpparii.

– Anna muki tänne, niin kaadan.

Meeri laittaa vasemman käden etusormen mukin reunan sisäpuolelle.

– Tutuille kehtaa tehdä näin. Vieraammilta pyydän, että sano sitten kun riittää. Muuten on juomat pitkin pöytiä.

Kaikki rahat meni

Kahdeksan vuotta sitten Ajankohtaisessa kakkosessa puhuttiin hedelmöityshoidoista ja siitä, kuinka uusi laki mahdollistaa itsekseen eläville naisille lapsen hankkimisen. Meeri soitti ensin paikalliseen neuvolaan, sitten tamperelaiselle klinikalle, missä haluttiin harkita, antaako hedelmöityshoitoja sokealle, yksin elävälle naiselle vai ei. Psykologin haastattelussa Meeri perusteli lapsihaavettaan.

– Selitin jotain suvun jatkumisesta. Jälkeenpäin tajusin, että yksi sana olisi riittänyt: lutusteltavaksi.

Kun klinikalta lopulta soitettiin ja annettiin lupa tulla, Meeri lähti seuraavasta kierrosta äitinsä kanssa Tampereelle.

– En kehdannut kysyä, minkälaisella välineellä siemen ruiskutettiin sisuksiin. Kymmenessä minuutissa kaikki oli ohi, eikä sattunut.

Suomalaisesta spermasta on koko ajan pulaa. Meerin siemen on peräisin Tanskasta.

Ensimmäisellä kerralla ei tärpännyt.

– Toisen pieleen menneen testin jälkeen alkoi kyrsitys ja rahojen laskeminen. Yksi keinohedelmöitys maksoi useamman satasen. Olin ottanut lainaa, että voisin tehdä autotallista talvilämpöisen kudontahuoneen. Ne rahat menivät hoitoihin.

Kakkaa ei tunne

Syyskuun neljäntenä päivänä 2007 oli kulunut kaksi viikkoa neljännestä hoitokerrasta. Meeri tuli tutun taksikuskin Sannan kyydillä hieronta-asiakkaan luota kotiin. Matkalla oli käyty kaupassa. Meeri kävi pissalla ja alkoi purkaa ostoksia jääkaappiin. Sanna vahtasi jälleen kerran raskaustestitikkua. ”Kyllähän täällä kaksi viivaa näkyy.”

– Ai, että mää olisin voinut mennä tuonne tielle huutamaan, että tajuutteko työ ihmiset, nyt se pukkaa vauvaa tähän huusholliin!

Raskaana oli helppo olla. Alun pahoinvointi helpotti nopeasti. Sitten ei auttanut muu kuin odottaa. Ja odottaa Meeri saikin. Laskettuna päivänä hän oli oman isoäitinsä eli mamman luona siivoamassa. Raskaus meni kaksi viikkoa yli. Hyvä ystävä, neljän lapsen äiti heitti kerran Meerin syliin Nalle Puh -potkupuvun ja käski hypistellä sitä odotellessa. Sitä potkupukua Meeri ei aio koskaan hävittää.

– Lopulta sain vauvan syliin. Sillä oli ihana, sievä pää ja pehmolaiset kädet, jotka pyörivät. Äitini mielestä Laurilla oli heti alusta viisas katse.

Meerille ehdotettiin aluksi tukiasuntoa, mutta tuore äiti halusi sairaalaviikon jälkeen kotiin.

– Kun lapsen haluaa tehdä, on sen kanssa syytä pärjätä alusta lähtien.

sokea äiti_0933 (2)

Poika nukkui ja söi, ensimmäisen yöimetyksen jälkeen vauva jäi äidin kainaloon nukkumaan. Pian Meeri oppi, ettei hänen kannata käyttää kosteuspyyhkeitä pyllyn pesuun, hän ei saanut niillä puhdasta jälkeä.

Vauvan kakkaa on yllättävän vaikeaa tuntea sormin. Kynnet leikkasi yleensä ostopalveluavustaja samalla kun vahti poikaa Meerin vesijumpan ajan.

– Kun Lauri oli vuoden, meillä kävi samanikäinen tyttö kylässä. Olin koko ajan kompastua tyttöön. Tajusin, että Lauri oli oppinut väistelemään minua.

Ammattilutustelija

– Äitii, milloin Lauri tulee kotiin. Mie haluan, että se laittaa Kookospähkinälaulun tulemaan tietokoneelta.

– Viisitoista, kaksikymmentä minuuttia menee vielä. Radiosta tulee säätiedotus, kello on varmaan varttia vaille yksi.

– Äitii, vauva pitää ääntä. Saanko mie vauttaa sitä?

– No saat, jos se on hereillä.

Tuomas varvistaa ja ylettyy paijaamaan vaunuissa pötköttelevää pikkusiskoaan.

– Tuomaksesta tulee varmasti joku ammattilutustelija. Se vatvoo kaikki kissat, koirat ja vauvat.

Vauvalla on nälkä, mutta on äidin vuoro työntää nenänsä kiinni vauvaan.

– Nämä lapset näyttävät sileiltä ja pehmoisilta. Katso nyt, miten ihana tämäkin pikkunöppönen on.

Söpöstelyhuumaa se taisi olla silloinkin, kun Lauri oli noin kolmekuinen ja Meeri soitti lapsettomuusklinikalle kysyäkseen, voiko samoista aineksista laittaa toisenkin vauvan.

Lastensuojeluilmoituksia

Ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen teki neuvolalääkäri, kun Lauri oli kymmenkuinen. Siihen asti hyvin syönyt ja nukkunut vauva sairastui ensimmäiseen korvatulehdukseen ja lääkäriä huoletti, osaako äiti antaa hänelle oikean määrän lääkettä. Apteekissa asia ratkaistiin kaivertamalla lääkeruiskun mäntään viiva oikean millimäärän kohdalle.

Toisen kerran viranomaisiin ottivat yhteyttä läheisen päiväkodin hoitajat, jotka eivät tienneet että muutaman kymmenen metrin päässä äidistään eri polulla kulkenut parivuotias Lauri oli luvallisilla teillä ja äitinsä kanssa yhteisellä matkalla mummilaan. Sekä Meerin äiti että tämän äiti mamma asuvat lähellä.

Laurin vauvavuoden ajan perhe- ja sosiaalityöntekijät kävivät pari kertaa viikossa Meerin ja Laurin luona. Välillä porukka lähti yhdessä kauppaan tai lastentarvikekirppikselle. Usein juotiin kahvia ja joristiin joutavia. Meerille on tarjottu vakituista avustajaa tai tukiperhettä, mutta hän käyttää mieluummin ostopalveluseteleitä, joihin hänellä on oikeus 40 tuntia kuussa.

– Avun pyytäminen on ärsyttävää, toisaalta olen kiitollinen että sitä on tarjolla.

Samat henkilöt, jotka sanoivat pitävänsä tavallista perhearkea riittävänä virikkeenä alle kolmivuotiaalle, olivat laittamassa Lauria kymmenkuisena päiväkotiin. Meeri ei suostunut.

– En minä ole lapsia sen takia halunnut, että veisin ne heti päiväkotiin. Lauri meni kolmivuotiaana seurakunnan kerhoon ja kuusivuotiaana eskariin. Sitä ennen kävimme yhdessä perhekerhossa. Ja vauvauinnissa.

Meerille oli kunnia-asia, että Lauri oppi värit jo kaksivuotiaana, ettei kukaan pääse sanomaan, etteikö sokean lapsi osaisi. Hän myös leikkeli tai ainakin yritti leikellä kirjaimista kiinnostuneelle pojalle kirjaimia lehdistä. Esikoiselle oli myös aikaa lukea kirjoja. Joku luki kuvakirjat ensin ääneen, Meeri naputteli pistekirjoituksen kontaktimuoville ja liimasi muovin kirjaan. Lauri tuli joka aamu kirjan kanssa sänkyyn.

– Hyvin Lauri kuulemma osaa eskaritehtävät tehdä, vaikkei meillä niitä paljon ole harjoiteltu.

Nykyisin ”sossu” on yhteydessä pari kertaa vuodessa ja tarkastaa, että kaikki sujuu.

Paljaiden varpaiden ääni

Taksi kaartaa pihaan ja taksista juoksee eskarilainen, joka riisuu päällysvaatteet ja takin eteisen hyllylle. Tietokoneen näyttö on rikki. Äiti selailee Facebookia pimeältäkin ruudulta, mutta lastenmusiikkivideot saavat odottaa. Sen sijaan Lauri ottaa sukat pois jalasta ja kiipeää lastenhuoneen ovenkarmia pitkin jumppatangolle asti.

– Joko sinä otit sukat pois? Meeri kysyy, kun poika kohta juoksee limsan perässä keittiöön.

Niinpä. Aika isoa osaa lasten tempauksista ei voi olla kuulematta. Tosin joskus aamulla pojat jekuttavat äitiä, jos muumiohjelma on kesken juuri, kun koulutaksi ajaa pihaan. ”Ei tullut vielä.”

Ulkona liikkuessaan Meeri vetää vaunuja perässään ja tunnustelee maata valkoisella kepillä. Pöhköimmässä iässä yksi–kaksivuotiaana pojilla oli kävelyreissuilla valjaat ja lanteilla kilikello. Muutaman kerran Lauri palautettiin omatoimireissulta. Tuomas ei ole karkaillut.

– Pakko se on ollut vaan luottaa.

Lapset eivät ole silmiä

Pihlan tulo kesti. Vasta 11. hoitokerta tärppäsi. Välissä oli yksi keskenmenokin. Nyt perheessä taas lutustellaan. Lauri kantelee mielellään pientä ja esittelee tälle kotia. ”Täällä on meidän huone, tuossa Tumpin  sänky ja tässä mun.” Aamuisin kolmikko kokoontuu äidin sänkyyn pötköttelemään ja halimaan.

Meeri on viikannut lasten vaatteet kaappeihin. Yksi kaappi vaaleanpunaisia ja toinen sinisiä. Suurimman osan vaatteista, väreistä ja kokotiedoista äiti muistaa ulkoa. Tosin joskus isoveli valittaa saaneensa aamulla liian pienet bokserit jalkaan.

Vaikkei äiti näe vaatteita, hänelle on tärkeää, että lapset kulkevat siisteissä ja sointuvissa. Yhtä tärkeää olisi saada lapsille muistoksi valokuvia, niitä on jo esillä perheen kirjahyllyssä.

– Eivät vaan tahdo malttaa pysyä yhteiskuvissa.

Välillä Meeri miettii, onko hänen sokeudellaan vaikutusta lasten elämään.

– Saavatko he saman kuin muutkin, koska elämämme on rajoitetumpaa? Lauri on eskarissa kertonut, ettei meillä ole autoa, koska äiti ei näe. Oli hienoa viedä lapset syyslomalla Hoplopiin.

Hienoa on myös käydä neljästään kävellen lähikaupassa ja pärjätä. Ja se, että tarpeen tullen tappelevista riiviöistä tulee omatoimisia poikia. Kadoksissa olevat tavarat löytyvät ja yleensä eteisestä tarttuu mukaan oikeat kengät.

– Olimme kesällä torikahvilla, kun Lauri näki mansikka- ja vadelmakojun ja opasti meidät sinne. Minulle on tärkeää, etten käytä lapsia silminä, etenkään kun he oppivat lukemaan, mutta onhan se hienoa, jos toinen on innoissaan ja haluaa johdattaa jonnekin.

Lauri kysyi kerran, miksei heillä ole isää ja Meeri selitti. Kertoi, että jos äidillä ei ole miestä, lääkäriltä voi hakea vauvasiemeniä. Ja hän haki siemenet, koska halusi niin kovasti saada juuri nämä lapset.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.