Imetysvaikeudet johtivat tulehduskierteeseen: ”Yön pimeydessä oli epätoivoinen olo” – sitten helpotti
Kaarinalaisen Annin, 35, esikoinen syntyi perätilassa ja oli alle kolmikiloinen. Sillä saattoi olla merkitystä imetyksen alussa. Vauva ei osannut tarttua rintaan, vaikka maito nousi hyvin.
– Vauva ei saanut otetta matalista rinnanpäistäni. Rintakumi oli pakollinen varuste, Anni kertoo.
Anni ja hänen miehensä auttoivat nelin käsin vauvaa rinnalle. Yön pimeydessä oli epätoivoinen olo, kun ei tiennyt, miten huutavan vauvan saisi syömään. Vauva vieroksui etenkin vasenta rintaa. Joskus hänet sai huijatuksi sille, kun hänet käännettiin varpaat äidin kainaloon päin.
Vaikka imetys saatiin jotenkuten toimimaan, Anni imetti vain makuulla. Se oli ainoa asento, jossa vauva varmasti söi.
Kun neuvolan terveydenhoitaja tuli ensimmäiselle kotikäynnille, hän sanoi, ettei vauvan paino ollut noussut tarpeeksi. Tarvittaisiin lisämaitoa. Koska omaa maitoa tuli paljon, Anni järkeili, että pumppaaminen oli paras vaihtoehto.
– Maitoa alkoikin tulla aivan järjettömästi. Pumppasin joka yö monta desilitraa.
Vauvan pulautuksessa oli verta
Yhtäkkiä vauvan pulautuksen mukana tuli verta. Vauva tutkittiin, ja veren alkuperäksi selvisi nännissä ollut pieni haava. Hoitokeino oli imetyskielto. Puolitoista vuorokautta myöhemmin Annille puhkesi ensimmäinen rintatulehdus.
– Minulle nousi yli 40 asteen kuume. Muistan, miten leijuin ihmeellisessä kuumassa olotilassa ja rintaa särki.
Antibiootit auttoivat tulehdukseen. Anni lypsi pakkautunutta maitoa pois, mutta antoi myös vauvan imeä. Tämä oli asiantuntijoidenkin suositus.
Puolen vuoden kohdalla helpotti
Rintatulehdukset jatkuivat, ja niitä tuli kaikkiaan neljä. Vauva kuitenkin kasvoi, ja kun kokoa ja taitoa tuli lisää, imetys alkoi helpottaa.
– Puolen vuoden iässä imetys alkoi olla mukavaa. Imetin esikoista lopulta yli vuoden.
Saarten nyt puolivuotiaan kuopuksen imetys on ollut helpompaa. Hän oli syntyessään isompi ja jaksoi syödä paremmin. Tulehduksia ei ole enää ollut. Vaikeinta toisella kierroksella oli hurja maidonnousu.
– Tuntui, että räjähdän. Maito lirisi ja lakanat menivät vaihtoon monta kertaa yössä. Ongelmia meinasi kuitenkin tulla siitä, että vauva vain hörppäsi valmiit maidot rintakumista.
Tärkein tuki imetysvaikeuksissa oli mies, joka valvoi öitä mukana ja antoi uupuneen äidin välillä nukkua. Anni haki muutakin tukea imetykseensä. Sairaalassa hän hyödynsi kätilöiden imetysohjauksen, ja myöhemmin hän kysyi apua Imetyksen tuki ry:n Facebook-ryhmästä.
Anni kävi myös sairaalan imetyspoliklinikalla harjoittelemassa imetysasentoja, ja perheessä jopa kävi yksityinen imetystukikätilö.
– Oma imetysmyönteisyys auttoi jaksamaan. Toisaalta myös ajattelin, että kaikilla on omat haasteensa. Tämä oli se meidän.
Juttu julkaistu Kaksplus 6/2017 -lehdessä.
Jaa oma kokemuksesi