Lapsilukukysely: Joka kolmas halusi 3 lasta – ”Olen katkera miehelleni, että meillä ei ole samanlaista unelmaa”

Kysyimme lukijoilta, miten lapsiluku määräytyi. Syntyvyyden laskun ympärillä vellovassa keskustelussa voi kysyä: voittaako pienempää perhettä toivovan tahto, kun vanhemmilla on eri luku mielessä?

Teksti Toimitus
Kuvat iStock
lapsiluku on monessa perheessä kompromissi.
Joskus lapsiluku alkaakin tuntua oikealta, vaikka olisi aina haaveillut isommasta perheestä.

Lapsilukua voi suunnitella, mutta toiveet eivät aina toteudu. Kaksplussan lapsilukukyselyssä lukijat kertoivat, montako lasta halusivat, saivat ja miksi elämä meni näin.

Joka kolmas vastaajista kertoi haluavansa kolme lasta. Suurimmalla osalla oli tosiasiassa kaksi lasta.

Väestöliiton perhebarometrissa lapsilukutoive on korkeampi niillä, joilla on ylempi korkeakoulututkinto ja jotka ovat ylempiä toimihenkilöitä. Lapsilukutoive on matalampi työttömilla ja pienituloisilla.

”Aina välillä mieleeni iskee suru, että yksi lapsi jäi saamatta taloudellisista syistä. Pääosin olen erittäin onnellinen kahdesta terveestä lapsesta”, kertoo yksi Kaksplussan kyselyvastaajista.

 

lapsiluku, pieni perhe

21 prosenttia eli joka viides vastaaja kertoi pettyneensä siihen, montako lasta sai. Jotkut tyytyivät pienempään perheeseen puolison toiveesta. Kompromissi voi jäädä hiertämään parisuhdetta, kuten eräs vastaaja kirjoittaa:

”Olen yhä katkera miehelleni siitä, että meillä ei ole samanlaista unelmaa isosta perheestä. Hän ei halua kolmatta lasta. Minä puolestani olen sitä mieltä, että saatua lasta ei voi katua, mutta se voi myöhemmin harmittaa, ettei edes yrittänyt.”

Uusperheet ovat tilastollisesti ydinperheitä isompia, mutta kummassakin perhemuodossa lapsiluku pyöristyy keskimäärin kahteen.

”Uusi mieheni ei halua kanssani lapsia, ja minun on pitänyt ajan myötä hyväksyä se. Tyydyn ainokaiseeni. Kätilönä työskentely on tosin joskus rankkaa, kun olisin itse halunnut enemmän lapsia, mutta olosuhteet päättivät toisin”, kertoo perhekokoonsa pettynyt vastaaja.

Vuodentakaisessa haastattelussa Väestöliiton tutkija Venla Berg kertoi, että lapsia ehkä syntyisi lisää, jos nykyvanhemmat hakisivat ja saisivat tukea väsymykseensä.

– Lasten kasvattaminen ainoastaan ydinperheen sisällä on historiallisesti katsoen hyvin harvinaista, Berg kommentoi tuolloin.

– Uuvuttava vauvavuosi on myös yksi ennustaja sille, että lapsiluku jää yhteen.

Moni muukin asia voi muuttaa sitä, montako lasta sittenkään on mahdollisuutta saada: sairaus, ero, parisuhteen kriisi tai jotain muuta, mitä ei osannut ennalta kuvitellakaan.lapsiluku tunteella vai järjellä?

Tältä tuntuu, kun lapsiluku on pettymys:

”Pahalta ja katkeralta. Olen pienestä pitäen haaveillut suuresta perheestä, mutta se ei ikinä toteutunut.”

”Loppujen lopuksi minusta tuntuu hyvältä. Olen tosi onnellinen näistä kolmesta lapsestani. Olisin aikanaan halunnut isomman perheen, mutta erosimme lasteni isän kanssa. Uudella puolisollani on myös lapsia, emmekä kumpikaan halua enempää.”

”Toiveeni oli alunperin kolme lasta, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen minulle tuli vahva olo, että perheemme on nyt kokonainen. Tunne vahvistuu vuosi vuodelta. Nyt minulla riittää aikaa molemmille lapsille, mahdumme nykyiseen asuntoomme ja rahatilanteemme on hyvä. Nämä kaikki muuttuisivat kolmannen lapsen myötä.”

”Minua huoletti kovasti, kun aloin odottaa neljättä lastamme. En uskonut jaksavani niin monen lapsen kanssa.”

”Aluksi petyin, mutta myöhemmin hyväksyin tilanteen. En halua tietoisesti altistaa lasta mahdollisille kehitysvammoille, joiden mahdollisuus on suuri geenivirheeni takia. Olen jo yhdelle lapselleni tuon geenivirheen antanut. Virheeni huomattiin vasta, kun lastani tutkittiin.”

”Yritimme tehdä esikoisellemme sisarusta, mutta saimme lopulta kaksoset. Arki on ollut aika raskasta tuplien kanssa, ja välillä olen miettinyt, jaksaisinko paremmin, jos kerralla olisi tullutkin vain yksi tyyppi. Mutta kun pohdin asiaa tarkemmin, tajuan, että on ollut tosi iso rikkaus päästä kokemaan elämää monikkoperheenä. Kumpaakaan vauvaa en antaisi mistään hinnasta pois.”

”Kaksi allergialasta kasvattaneena en halunnut enää kolmatta. Kolmas lapsi tulee joskus sijoituksen kautta. Sijoituslapsen kasvattaminen ei varmasti ole helppoa, mutta se on pitkäaikainen haaveeni.”

Käsittelin pettymystäni näin:

”Olen yrittänyt ajatella, että säästin kroppani, luultavasti jopa henkeni. En olisi kestänyt enää yhtään leikkausta.”

”Käsittelin asiaa psykoterapiassa.”

”Painimme juuri lapsettomuuden kanssa, ja en voi millään käsittää, että 26-vuotias nainen ei voi enää saada lisää lapsia. Ehkä tilanne pitää vain hyväksyä.”

”Ajan kanssa asian työstäminen helpottuu, koska yhdenkään lapsen saaminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Perheeseemme kuuluu myös yksi lapsi, joka menehtyi kohtuun. Siksi kiitollisuus elävistä lapsistamme on valtava. Pettymys ja suru on tiedostettava ja käsiteltävä. Minulle on ollut tärkeää, etten ole pyrkinyt vähättelemään suruani vain siksi, että sen kestäminen olisi helpompaa. Luulen, että tunnen aina haikeutta.”

”Aina välillä mieleeni iskee suru, että yksi lapsi jäi saamatta taloudellisista syistä. Pääosin olen erittäin onnellinen kahdesta terveestä lapsesta.”

”Terveysongelmien vuoksi olen onnellinen yhdestä, elossa olevasta lapsesta. Silti sydämeni itkee verta, kun joku ympärilläni tulee raskaaksi tai ilmoittaa vastasyntyneestä vauvasta Whatsappissa tai Facebookissa.

”Olen haudannut pettymyksen ja nauttinut lapsesta, jonka sain. Hän on elämäni valo ja aarre.”

”Olen itkenyt, keskustellut ja hyväksynyt asian.”

Kaksplussan verkkokyselyn vastaajia oli 435.

Kommentit

5 kommenttia
Avatar

Omat vanhempani halusivat 3 lasta, mutta molemmat kuvittelivat, että toinen haluaa vain 2, ja siksi tuli vain kaksi lasta. Molemmat ajattelivat, etteivät halua painostaa toista, joten tämä molempien toive tuli esille vahingossa vasta kun he olivat kuusikymppisiä.

Avatar

Vaikea uskoa, että neljänneksellä ”luonto sai päättää”. Valtaosa naisista kun kykenee synnyttämään vähintäänkin puoli tusinaa lasta, jos luonto saa päättää eli ehkäisyä ei käytetä missään vaiheessa.

Sit taas jos tässä tarkoitetaan jotain sellaista että siinä vaiheessa kun oltiin valmiita ottamaan lapsia vastaan, sai tulla kaikki jotka oli tullakseen, kuulostaa luku aavistuksen uskottavammalta, mutta en kyllä ihan sitäkään niele… jos näin olis, Suomi ei vauvakadosta kärsisi.

Ja siis tällä en tarkoita arvostella yhtään kenenkään valintoja, jokaisella on oikeus päättää nää asiat ihan itse. Takerruin vain tuohon prosenttilukuun ja sen ristiriitaan lapsiluvun ja biologian kanssa.

Avatar

Väsymyskin voi vaikuttaa siihen halutaanko lisää lapsia mutta vanhemman yksinäisyyttä ei mainita ollenkaan. Se jää monelta huomiotta miten paljosta pitää joidenkin luopua, että saa lapsia. Sitä ei oikeastaan voi edes ymmärtää ulkopuolisena, ennen kuin sen kokee itse. Tottakai siihenkin on ratkaisuja, niin kuin moneen muuhunkin asiaan mutta mielestäni se on jäänyt melko taka-alalle kaiken muun keskellä.

Avatar

PIN, oli kummin päin vain, luku tuntuu minusta ihan uskottavalta. Tiedän jo tuttavapiiristä useita perheitä, joissa hartaasti toivottua lasta ei vain synny tai raskaaksi tuleminen ja myös pysyminen on ollut vaikeaa. Moni heistä on odottanut luonnollista raskautta pitkäänkin ja myös silloin, kun perheessä on jo lapsi tai kaksi, ei välttämättä useampaa synny toiveista ja yrityksestä huolimatta.

On toki olemassa niitäkin, joilla tärppäisi vaikka joka vuosi jos niikseen tulee, mutta vaikuttaa siltä, että nykyään se on aika harvinaista. Mikä tähän sitten vaikuttaakin, sitä en tiedä, mutta olen huomannut tämän ja myös tullut keskusteluissa usein esiin viime vuosina.

Luulen myös, ettei KaksPlus-lehden lapsilukukyselyyn ole osallistunut kovinkaan paljon ihmisiä, jotka eivät halua lapsia lainkaan tai ole kiinnostuneita lapsista. ;) Se prosenttiosuus, joilla luonto todellakaan ei saa päättää, ovat tuskin olleet aktiivisesti tähän kyselyyn vastaamassa.

Avatar

Perheensuunnittelu menee kuten elämänkin kanssa. Suunnitellaan ,mutta asioita ei voi hallita. Sen huomaa viimeistään , kun asiat ei menekään , kuten toivoisi ja se myös kuuluu juuri elämään . Olin saanut kaksi lasta ja tyytyväinen , että sisarukset voivat merkitä toisilleen paljon . Mutta suhteeni ei enää sujunut läheskään yhtä hyvin lasten isän kanssa. Perhe vain oli jossakin häntäpään sijoilla hänelle . Olin harkinnut eroa jossakin vaiheessa ja puhunutkin siitä, samalla , kun huomasin olevani raskaana suunnittelematta ollenkaan sellaista . Erosin silti ja jäin hoitamaan lapset yksin. Isän osallistuminen perheen kanssa oli sattumanvaraista eli liian harvoin . On monien asioiden yhtälö , mitkä vaikuttavat enemmän,kuin juuri se lukumäärä, vaikkapa oma jaksaminen ja terveys.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi