Vähän alkaa jo puntti tutista, vaikka en mä yleensä keikkoja juuri jännitä. Böle on kuitenkin erityistapaus, siitä edellisestä isosta keikasta on niin kauan aikaa. Ollaan kyllä treenattu porukan kanssa ihan tosissaan. Tulee uusi biisi, on tanssijat, ja mä olen tikissä. Oon käyny salilla ja vähän valkaissut nenääkin.
Mies on kyllä täydessä kondiksessa.
Ehkä vielä enemmän kuin Böle, jännittää tuleva viikko. Kun on se Malmö. Ja tiedättekö, kuka tulee myös? Kyllä, kyllä, kyllä! Bojan. Se paiskii nyt töitä hiki hatussa, että saisi hommat siihen malliin Hampurissa, että pystyy hyvillä mielin lähtemään. Ja kyllä se saa kaiken valmiiksi. Se on luvannut. Yhtä lailla se odottaa tapaamista kuin minäkin. Ainakin mä toivon niin.
Tänään on tasan vuosi siitä, kun alettiin varsinaisesti hengailla yhdessä ja tutustua toisiimme silleen paremmin. Mentiin Liverpoolissa syömään yhdessä, ja mä kysyin siltä, mitä se haluaa syödä, ja ehdotin, että minut. Se katsoi heti sillä lailla, että todellakin haluan syödä sinut. Ja haluan kuule pottapää vähän muutakin. Mä vähän jopa säikähdin sen katsetta, ja sitä, että se alkoi heti kosketella. Kyllä mäkin kavereita halaan, sellaisia mieshalauksia, joissa taputellaan toista selkään. Mutta Bojan halasi ihan eri tavalla. Piti kasvoista kiinni, katsoi silmiin, pörrötti hiuksia, työnsi kätensä mun takin alle. Hirveän intiimiä heti alusta alkaen. Mulla oli siihen totuttelemista.
Loppujen lopuksi mä opin kyllä äkkiä sen kanssa samoille tavoille. Kun meidän eka lounas oli ohi, mun sydän hakkas jo ihan omituisesti aina kun mä katsoin sitä. Se kosketti vaivihkaa pöydän yli mua kädestä, iski silmää ja nauroi silmät sikkaralla. Tuli itsellekin sellainen olo, että hemmetti, mä haluun tuon jätkän lähelle. Ja kyllähän mä sitten pääsinkin.
Illalla hotellista mä soitin sille pitkän facetimen, ja vitsi, miten kivaa sen kanssa oli.
Se meni sitten vähän liian pitkälle. Mutta en mä voinut sille mitään. Mä ihastun niin helposti. Kaksi päivää, ja mä olisin tehnyt mitä tahansa sen puolesta. Ja ihan yhtä lailla sekin näytti seonneen. Me kiehnattiin toisiamme koko ajan, hiprailtiin ja puskettiin. Oltiin kuin pahaiset teinit. Ja nyt mä voin sen kertoa, että käytiin välillä jossain vessassa tai jonkun nurkan takana pussailemassa. Sekin oli niin ihanaa. Sellaista teini-ihastusta.
Viimeinen yö finaalin jälkeen ei sitten ollut enää mitään teinipussailua ja kiehnäämistä. Se oli jotain sellaista, joka mullisti ainakin mun päässäni ihan kaiken. Oltiin aamuyöstä mun hotellihuoneessa, ja annettiin vain mennä. Mulla oli sellainen fiilis, että mä haluan kokea tämän jo ihan senkin takia, että jos me ei enää ikinä tavata, on mulla jotain, jota muistella.
Enhän mä ollut ennen kenenkään kundin kanssa sellaista tehnyt, mutta se tuntui niin luonnolliselta ja oikealta. Ei me siitä puhuttu, mutta kyllähän se selkeästi kokeneempi näissä jutuissa oli kuin mä. En mä edes halunnut tietää, mä halusin tuntea. Ja mä todellakin tunsin.
Suomessa meni ekat viikot vähän sumussa. Jälkikäteen ajatellen mä puhuin haastatteluissakin ihan pöhköjä, mutta silloin mä ajattelin just niin kuin sanoin. Ja ajattelen kyllä vieläkin. Kyllä mä voisin edelleen sanoa, että Bojan, come with me. Sitä mä en tiedä, tulisiko se enää, kuten tuli heti kesäkuussa, kun mä pyysin. Mutta kyllä mä haluaisin.
Ja tää on nyt just se juttu, jota mä jännitän. Kun me ollaan siellä Malmössä, millaista se on. Vieläkö me tunnetaan samoin. Osataanko palata vuoden takaiseen fiilikseen - tuskin, en mä sellaista edes odota - mutta, että onko meillä vielä sama yhteys olemassa. Vieläkö se ottaa mun kasvot sen käsien väliin ja nauraa niin, että silmät menee sikkaraan. Ja mennäänkö me vessan koppiin, pistetään ovi lukkoon ja pussaillaan.
Ja kyllä mä voin siltä taas kysyä, mitä se haluaisi syödä. Ja jatkaa sitten, että minut. Ja jos se sanoo, että sopii, sopii se kyllä mullekin. Mäkin haluan syödä sen. Edelleen.
Ja sinulle joka jätit palautetta So Much For Thatista, niin itse asiassa se vaikutti siihen, että vaihdoinkin sen ficci-idean, jota alan seuraavaksi työstää, koska se nyt varmaan muutenkin miellyttää suurempaa ihmismäärää kuin ne toiset kaksi, joiden piti tulla ensin. Nyt minulla on siihen kasassa hieno backstory, enää puuttuu varsinainen story. 
Onko kukaan ottanut kuvaa talteen? Instan arkistoissa on Tallinnasta vaan se Kultsan lavalla otettu kuva ja teksti yllätyksestä.