Tuo on täysin totta että mielekäs työ olisi parasta, myös mielenterveyden kannalta. Yhdelle se voi olla toimistotyö, toiselle sosiaalista kanssakäymistä vaativa työ ja kolmannelle vaikka fyysinen työ esim. puistotyöntekijänä. Suomen systeemin asenne työttömiä kohtaan vaan usein perustuu siihen että jos sanot että joku homma ei ole sinua varten niin sitten jäädään vatvomaan miksi ei sen sijaan että keskityttäsiin mikä on ominta hommaasi.
En ole koskaan käsittänyt tätä julkisuudesa olevaa mantraa miten kaikki työttömät haluavat fyysisesti helpon työn. Itse välttelen istumatöitä siimeiseen asti. Valitettavasti vaikuttaa myös olevan niin että jos työhistoria on suht tyhjä niin työnantaja kuvittelee että olet rapakunnossa mikä ei pidä kohdallani paikkaansa.
Nykyään Suomessa pohditaan ikärasismin syitä.
Yksi syy on rekryfirmat ja niiden työmtekijät, jotka ovat nuoria ja
heillä ovat omituiset ennakkoluulot itseään vanhemmista henkilöistä.
CV:n rustaamiseen panostetaan valtavasti aikaa ja rahaa.
Olin työnhakuvalmennuksissa. Nuori naisvalmentaja konsulttifirmassa kertoi minulle suoraan saaneensa itse uuden työpaikan ja vilautti millaisen tarinan oli kirjoittanut työhakemukseensa. Edupolin (ex-nimi) 50+ kahden viikon kurssilla harjoittelimme hissipuheita ja teimme itsestämme videon työnhakuun.
Ehkä tilanne on muuttunut tällä vuosikymmenellä. Nykyään nuo opit vain naurattavat. Työnhaku on liian tietokonekeskeistä. Höyrähdin yhteen työpaikkaan TE-sivulta ja sain karenssia. Työllistyin heti kun menin joukkorekrytilaisuuteen. Olisi pitänyt heti tajuta, että se on humpuukkiduuni, ja siitä seuraa vain ikävyyksiä
ansiosidonnaisen ja TE-toimiston kanssa. Helppohan minun on nyt kirjoittaa asioista, kun olen ollut jo kauan eläkkeellä.
Katselin eilen autofirman mainosta netissä. Vuoden 2002 Mersu maksaa hieman alle neljä tonnia. Ajokilometrejä 400.000. Jos ihmistä arvotetaan kuin autoa rahassa, en ihmettele miksi nykyhallitus on vallassa.