mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi

ja sitä, että miltä tuntuu elää sitten kun on jo 70 tai vanhempi. ja kuolema voi olla hyvinkin lähellä. miltä se tuntuu sinusta ajatuksena

 

Elän joka päivä ajatuksella, että se voi olla viimeinen. Lähtö voi tulla milloin vain. Olen ollut usein läheltä piti tilanteissa.
Tällä palstalla ikärasismi kukkii ja harva lukijoistani haluaa eläytyä aikaan, kun työelämä on takana, lapset ulkomailla ja aikaa on itselleen yllin kyllin.
Näyttelija Elsa Saisio puhui Yle aamussa sielun kehityksestä ihmisen ikävuosina 38-42. Minä myös noina vuosina loin nahkani uudestaan. Identiteettini muuttui silloin kertarysäyksellä.
Nykymaailma keskittyy vain kulutukseen ja kulissien pystyttämiseen. Lähdön hetkellä huomaa, että kaikki oli vain turhaa. Ei tänne tulla itseään palvomaan vaan tekemään hyvää tälle ja tulevalle maailmalle. Lahjaksi kaikki saamme ja lahjana jätämme kiertoon.

 

Toivon kuolevani ennen kuin vanhuus alkaa todella painaa. Muuten pitää ottaa aktiiviset keinot käyttöön, mikä on ajatuksena tietenkin vähän vastenmielinen.

 

Kyllä, mitä enemmän vuodet vierivät.

 

Toivon kuolevani ennen kuin vanhuus alkaa todella painaa. Muuten pitää ottaa aktiiviset keinot käyttöön, mikä on ajatuksena tietenkin vähän vastenmielinen.

Vanhuus painaa=eutanasia?

Hulluksi on maailma mennyt. Kipu ja kärsimys pyyhkäistään pois.

 

Itselleni tuli täällä palstallakin kaikunut ikäkriisi 40 vuoden jälkeen, kun naama alkoi venyä ja valua.

Olen päässyt siitä jotenkin yli, mutta eihän se ole mukava kun joka aamu joku uusi kiemura taas naamassa. Näytän "vain" keski-ikäiseltä, en enää nätiltä.

Varsinainen vanhuus...no kristillinen usko toki auttaa kuolemanpelkoon tehokkaasti. Mutta kyllä se vakavaksi tulee sit pistämään.

 

Itselleni tuli täällä palstallakin kaikunut ikäkriisi 40 vuoden jälkeen, kun naama alkoi venyä ja valua.

Olen päässyt siitä jotenkin yli, mutta eihän se ole mukava kun joka aamu joku uusi kiemura taas naamassa. Näytän "vain" keski-ikäiseltä, en enää nätiltä.

Varsinainen vanhuus...no kristillinen usko toki auttaa kuolemanpelkoon tehokkaasti. Mutta kyllä se vakavaksi tulee sit pistämään.

Joo se kriisi menee useimmiten nopeasti ohi, mulla ainakin. Mut sit tulee välillä tylsä olo, kun ulkoisia muutoksia tulee, sit taas on niitä joita kehutaan kilvan "et näytä päivääkään yli 20-vuotiaalta", vaikka kyseinen henkilö olisi 50.

Mun äitini oli kovin sairas ja viimeiset hetket oli kovia särkyjä ja kipuja, lääkkeistä huolimatta, joten sinänsä helpotus, että pääsi niistä eroon ja nukkui pois. Silti vaikein hetki oli, kun hän kuolinvuoteellaan kyynelehti meille lapsille, ettei haluaisi jättää meitä. Se ajatus ja tämän kirjoittaminen tuo tunteet pintaan vieläkin, vaikka poismenosta on jo vuosia.

 

Kyllä, mitä enemmän vuodet vierivät.

Palaan vielä aiheeseen. Minulle sanoi päälle kaksikymppisenä tansseista saattajani, että viihdyn nahoissani päälle kuusikymppisenä. Ennustus osui täysin nappiin. Elämäni on nykyään kuin yhtä juhlaa. Olen saanut ikävät vuodet kuitattuina moninkertaisesti.
Jossain jutussa kerrotaan naisesta, joka voitii Lotossa ja tuhlasi rahansa melko nopeasti enimmäkseen turhuuksiin. Sitten hän sairastui hyvin harvinaiseen sairauteen. Nainen tuumasi, että asuisi vaikka teltassa, jos saisi terveytensä taksisin. On minullakin ollut fyysisiä vaivoja ja olen joutunut paljon kannattelemaan mt-ongelmaisia. Olen ottanut asioista selvää ja lukenut kirjoja metrikaupalla.
Tämä minun piti erityisesti sinulle kertoa. Ikääntyminen on ihanaa. On mielenkiintoista seurata itsessään muutoksia ja sitä miten kehittyy henkisesti. Jostain kauniista paikasta minä tänne tulin suorittamaan jotain erityistehtävää ja jonnekin vielä kauniimpaan paikkaan olen matkalla. Eräs miesparantaja kertoi kauan sitten tuosta tehtävästä johon minua valmistellaan. Joka päivä seuraan uutisia ja mietin onko tuo se tehtävä, johon minut lähetetään.
Täällä minä istun lukutuolissani ja matkalaukkuni on tyhjänä. Olen aina valmis lähtöön, kun minua tarvitaan.
Voin nousta vaikka romutettavan Hornetin kyytiin, jos tilanne niin vaatii.
Me harmaat pantterit olemme supervoimilla varustettuja, joita ei tässä maailmassa enää minään hirvitä tai ihmetytä.

 

Sukuni naiset elävät liki satavuotiaiksi eli puolet elämää on jäljellä.


Mut joo. Aina kun joku kuolee. Mummot menivät jo, seuraavaksi on äitien vuoro. Ahdistaahan se!

 

ja sitä, että miltä tuntuu elää sitten kun on jo 70 tai vanhempi. ja kuolema voi olla hyvinkin lähellä. miltä se tuntuu sinusta ajatuksena

Ei ole lähellä jos pysyy liikkeellä. Monet vaan jymähtää istumaan eikä nouse ylös.

 

Vanhuus painaa=eutanasia?

Hulluksi on maailma mennyt. Kipu ja kärsimys pyyhkäistään pois.

Peilit vois hävittää myös kun niissä se syy näkyy olevan

 

Näin kun on vanhuspuolella töissä ja suvussakin altzheimeria, niin todellakin miettii tulevaisuutta ja mitä vanhusten hoiva on vaikka 20 vuoden kuluttua, jolloin itse on juuri jaa juuri päässyt eläkkeelle ja todennäköisesti alzheimerin (ensi)oireetkin on jo havaittavissa. Toivon todella, että eutanasia on silloin laillista, että saa tehdä omat ratkaisunsa ennemmin, kun että joutuu viruen kuolemaan yksin kotiinsa. Silloin ei varmaan ole enää koko vanhushoivaa jos tätä tahtia mennään palveluissa alaspäin.

 

Näin kun on vanhuspuolella töissä ja suvussakin altzheimeria, niin todellakin miettii tulevaisuutta ja mitä vanhusten hoiva on vaikka 20 vuoden kuluttua, jolloin itse on juuri jaa juuri päässyt eläkkeelle ja todennäköisesti alzheimerin (ensi)oireetkin on jo havaittavissa. Toivon todella, että eutanasia on silloin laillista, että saa tehdä omat ratkaisunsa ennemmin, kun että joutuu viruen kuolemaan yksin kotiinsa. Silloin ei varmaan ole enää koko vanhushoivaa jos tätä tahtia mennään palveluissa alaspäin.

Joo vähän samat mietteet ja sama tilanne, ko. tautia on ollut.

 

Täytettyäni 35 en ole oikeastaan muuta miettinyt. Tämä asia ja siihen liittyvät huolet estävät elämästä täysillä ja siksi olen suurimman osan ajasta surullinen ja melankolinen. En tiedä miten käsitellä asiaa ja siksi saatan vaikka alkaa yhtäkkiä itkemään.

 

Vanhuus painaa=eutanasia?

Hulluksi on maailma mennyt. Kipu ja kärsimys pyyhkäistään pois.

Sehän se onkin hullua pyyhkäistä kipu ja kärsimys pois.

 

Sehän se onkin hullua pyyhkäistä kipu ja kärsimys pois.

Nykyään on aika hyvä kivunlievitys ja saattohoito. Ne saakoon riittää.

Ihmisiä listitään jo vauvana mahassa ja sitten joukkoitsemurha vielä vanhuudessa.
Joissain maissa masentunut teini saa eutanasian.

Mahtavaa, upeeta...ja porukka luulee että tappamalla ittensä kärsimys poistuu. Mä en olisi siitä niinkään varma.

 

Täytettyäni 35 en ole oikeastaan muuta miettinyt. Tämä asia ja siihen liittyvät huolet estävät elämästä täysillä ja siksi olen suurimman osan ajasta surullinen ja melankolinen. En tiedä miten käsitellä asiaa ja siksi saatan vaikka alkaa yhtäkkiä itkemään.

Sulla on ihan luonnollinen reaktio. Kuolemanpelko on normaali asia, eikä elämän tarvitse olla yhtä auvoa aina.

 

ja sitä, että miltä tuntuu elää sitten kun on jo 70 tai vanhempi. ja kuolema voi olla hyvinkin lähellä. miltä se tuntuu sinusta ajatuksena

Oma kuolemani ei minua huolestuta, mutta ajatus läheisten lähestyvästä kuolemasta on vaikea. Siihen en osaa varautua ja ajatuskin saa minut varsin tunteikkaaksi.
Omalla kohdallani ymmärrän, että kuolema on osa elämää. Läheisteni kohdalla en.

 

Näin kun on vanhuspuolella töissä ja suvussakin altzheimeria, niin todellakin miettii tulevaisuutta ja mitä vanhusten hoiva on vaikka 20 vuoden kuluttua, jolloin itse on juuri jaa juuri päässyt eläkkeelle ja todennäköisesti alzheimerin (ensi)oireetkin on jo havaittavissa. Toivon todella, että eutanasia on silloin laillista, että saa tehdä omat ratkaisunsa ennemmin, kun että joutuu viruen kuolemaan yksin kotiinsa. Silloin ei varmaan ole enää koko vanhushoivaa jos tätä tahtia mennään palveluissa alaspäin.

Etkö pysty lopettamaan glutamaattien/malationijäämien käyttöä?

 

Miten joku ei voi ymmärtää, että jos ihmisen geeneihin on istutettu perimä niin sitä ei voi pyyhkiä mitenkään pois. Lääketiede ei ole vielä ihan niin pitkällä, että viallisia geenejä pystyttäisiin poistamaan ja korjaamaan niin ettei ihminen sairastuisi.

 

Isä kuoli 1,5 v sitten ja hyvä perheystävä vuosi sitten. Suhtautuminen kuolemaan on muuttunut ja on nyt paljon hyväksyttävämpi myös omalle kohdalle. Ikääntyminen etenee ja vauhti kaikessa jaksamisessa vähenee.
On opeteltava luopumista, joka on vaikeaa, kuten Seela Sella kertoi jossain haastattelussaan.
Täytin 65 ja olen huomannut, että karsin elämästäni "pakkotekemisiä" koska todellisuudessa niitä ei ole. Pahinta on se, että aivoissa asiat tapahtuvat kuten nuorempana mutta fysiikka ei toimi kuten nuorempana. Esimerkiksi ikänäkö estää pujottamasta lankaa silmäneulaan ilman laseja ja tikapuita pitkin kiipeäminen vaatii keskittymistä.
Olen opetellut nauttimaan enemmän jokaisesta hetkestä tässä kehossa missä elän nyt ja olen onnellinen, että olen harrastanut aktiiviliikuntaa, joka mahdollistaa liikkumiseni tänään. Kuolema lähestyy mutta mieli on rauhallinen ja seesteinen. Todennäköisesti kun vielä vanhenen niin väsymys lisääntyy ja olen valmis nukahtamaan lopullisesti.

 

Etkö pysty lopettamaan glutamaattien/malationijäämien käyttöä?

Ne lääkkeet on niiden vastavaikuttajia

 

ja sitä, että miltä tuntuu elää sitten kun on jo 70 tai vanhempi. ja kuolema voi olla hyvinkin lähellä. miltä se tuntuu sinusta ajatuksena

Jos alat omaishoitajaksi, se oli siinä

 

Jos alat omaishoitajaksi, se oli siinä

miten tämä omahoitaja tähän liittyy.

 

miten tämä omahoitaja tähän liittyy.

Ajattelin samaa. Kirjoittaja ilmeisesti kokee, että omaishoitajana oma elämä valuu ohitse.