Miten tulkkaisitte nämä sanat (Apulannan Koneeseen kadonnut)

Mulle tuo merkitsee elämän oravanpyörää, jossa suoritetaan, ollaan tehokkaita ja tuottavia, hankitaan kaikki, mikä on pakko hankkia ja kärsitään koko ajan. Väsyttävää, kuluttavaa, raastavaa ja tappavaakin. Ja siitä ei oikein voi irrottautua.

 

Kukaan muu ei näe tuossa sitä sanomaa minkä minä?

 

Kukaan muu ei näe tuossa sitä sanomaa minkä minä?

up

 

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
------------
Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa
------------
Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa


Olin iltana muutamana Juha Tapion ja Otto Kanervan "tahroja paperilla"-esityksessä ja kaikista niistä ihanista lyyrisistä lauluista kolahti eniten TÄSSÄ ELÄMÄN TILANTEESSA juuri tämä biisi. Pitkässä avioliitossa kriisissä ollaan.. Yritetään tahtoa ja vakuuttaa, yhdessä ja erikseen

 

Tonin kieroutunutta kritiikkiä pullamössö yhteiskuntaa kohtaan. Kukaan ei enään saa mitään aikaseks ja sit vaan mennään kun lehmät laitumella eikä päätetä enää omistakaan asioistamme.

Just näin

 

SE kadonnut raisa räisänen jossain oli juttua että sipeäkin kuulusteltu ja ohan heillä se yksi biisi ei yhtään todistajaa

 

Toni on muuten erittäis taitava tekemään lyriikoita, jotka iskevät sekä teinityttöihin, jotka tulkitsevat ne riudun rakkaudessa-lauluiksi ja sitten meihin vähän vanhempiin, jotka näkee niissä suurempia kokonaisuuksia.

 

Mäkin aattelen et koneella tarkoitetaan yhteiskuntaa ja työelämää ja taivas viittaisi siihen yleiseen jargonin et työllä ja vaivalla menestyy ja tavoittaa unelmansa. Mut sit no, ei se menestys välttämättä ole sitä mitä on ajateltu: "Mut millainen on se taivas, jota ei tavoitettu koskaan... ".

Ite oon tehnyt duunia äärirajoilla just uskoen tuohon, et koval duunil saa tuloksia aikaan ja se on aika kamalaa. Luottamus omaan osaamiseen on hataraa, ja joutuu opettelee ja sietää omaa epäkompetenssia ja tulevasta ei tietoa, kun koko aika kaikki muuttuu. Tärkeitä asiakastapaamisia, reissaamista, uuden keksimistä silloin kun itsellä ei ole enää mitään mitä antaa. Vedetään palaveria paniikkihäiriön partaalla, ja tuntuu et kaikki hajoo. Ja just minkä takia? Mikä on se taivas?

 

Mulle tää kertoo omasta kiputiloistani, tää helpottaa

 

tää tulee nyt tosi myöhässä tälle palstalle, mutta aijemmin oon nää sanat ottanu täysin just suhteen loppumisen kannalta vaikka pelejen yms muun virtuaali maailman takia. Nyt kuitenki kuuntelen biisin pitkästä aikaa ja jotenki tuli semmone olo, että viittais niiku kuolemaan. Ja tarkemmin silleen sairaalassa joutuu hengitys yms koneisiin ja vaikka on elossa niin ei enää läsnä eli just niihin koneisiin kadonnut. kaikki nää

luotetaan ehkä liikaa siihen että aika korjaa (että uskotaan vaan siihen et se läheinen sieltä vielä herää)

maailman pisimmät tunnit (niillä viitataan usein hetkeen jolloin on näistä elossa pitävistä koneista irrotettu ja odotetaan vain että tämä läheinen saa nukkua pois)

monessa kohassa laulun meekitys voisi olla tämä!

 

ihmisen elämästä virtuaalimaailmassa.. hukkunut/kadonnut koneen maailmaan..

Matrixiin kadonnut.

 

Törkeän hienoa lyriikkaa.

Kone, johon runon puhuja katoaa, voi olla yhteiskunta, työelämä, työttömyys, ihmissuhdekoukerot, mielenterveysongelmat. Jopa uskonto. Mikä tahansa, mikä tuottaa tuskaa eikä siitä koe pääsevänsä ulos. On kadonnut koneeseen.

Itse olen pitänyt Toni Wirtasta agnostikkona, joka hienovaraisesti kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon. Itsekään en ota uskon asioihin kantaa.

Tässä runossa käsitellään ahdistusta, epäoikeudenmukaisuutta ja vihaa koskettavalla tavalla.