”Jos kans kysyis lekurilta samaa lomaa, jos ei kehtaa baari-illan jälkeen enää nokkaansa julkisesti näyttää...”
Bar Ihku on kuin lännen elokuvien saluuna, jossa revolverit paukkuu ja pianisti hakkaa epävireistä harmonia. Pikkukaupungin sheriffi astuu sisään suurieleisesti oviluukut lävähtäen auki ja jääden heilumaan ja vaatii asikaskunnalta pokkuroivaa käytöstä. Kun sellaista ei heru ja viski maistuu, alkaa paukuttelu. Olen aikoinaan katsonut paljon länkkäreitä, koska telkkarissa oli vain yksi kanava, ja internetistä ei ollut haisuakaan. Lääkärikohtausta en enää viitsi kirjoittaa tähän viestiin. Palstan mahtipersoona on näköjään visertänyt, että aina kirjoitan vain paskaa. Voimakas ilmaus, josta olen hyvin ylpeä ja otettu. Kevät on tullut, ja viljapellot tarvitsevat paljon luomulannoitetta sadon kasvuun. Suomi elää metsistä ja pelloista. Pitkän työrupeaman metsänomistajien hyväksi työtä tehneenä otan elämäni lokoisasti, ja lannoitan kansamme hyvinvointia virtuaalisesti. Tässäpä pieni shitmaistiainen lämpimänä iltanne ratoksi olkaapa hyvät eli höölit kotiseutuni murteella. Sieltä ne junttijuureni usein pilkistävät esiin.