kysyn vaan
Turingin testi
Turingin testi eli Turingin koe on Alan Turingin 1950 esittämä tapa kysymyksen "voivatko koneet ajatella?" ratkaisuun. Koe on tarkoitettu mittaamaan tekoälyn ihmismäisyyttä asettamalla se keskustelemaan kokeen tarkkailijana toimivan ihmisen kanssa. Ajatuksena on, että tietokone on älykäs, jos sen vastauksia ei pysty erottamaan ihmisen vastauksista, eli tarkkailija ei osaa sanoa, onko keskustelukumppani ihminen vai kone. Turingin testin läpäisevä tekoäly onnistuu siis ainakin vaikuttamaan ajattelevalta. Jotta kokeen kielellisiä taitoja mittaava universaali luonne säilyisi, toteutetaan se tekstipohjaisesti.
Alan Turing kuvasi tekoälytestin 1950 ilmestyneessä julkaisussaan Computing machinery and intelligence. Testiä alettiin myöhemmin kutsua hänen mukaansa. Siitä on tullut tekoälytutkimuksen klassikko.
Sisällysluettelo [piilota]
1 Ajatus
1.1 Yksityiskohtia
2 Vastakkaisia näkökohtia
3 Ongelmia
4 Käytäntö
5 Nimen alkuperä
6 Kehityskulku
7 Muunnelmia
8 Kirjallisuutta
9 Katso myös
10 Aiheesta muualla
Ajatus
Turingin testin alkusysäyksenä oli tarve pystyä esittämään kysymys "voivatko koneet ajatella" siten, ettei törmättäisi käsitteiden "kone" ja "ajattelu" määrittelyongelmiin. Alan Turing kuvaili artikkelissaan käytännöllisen kokeen, jossa hyödynnettävät käsitteet ovat yksiselitteisiä. Testin innoituksena on matkimispeli, jossa mies ja nainen yrittävät tekstivälitteisesti kysymyksiin vastaamalla uskotella muille olevansa toista sukupuolta kuin ovat. Turingin versiossa kuvataan tällaisen pelin tilanne, jossa sekä mies että nainen yrittävät osoittaa olevansa naispuolisia, ja kuvitellaan, mitä tapahtuisi, jos esimerkin miehen tilalle vaihdettaisiin kone. Turing kysyy, pystyisikö kone esittämään uskottavasti ihmistä tällaisessa viestien vaihdossa.
Turingin testi yksinkertaistetaan käytännössä kahdenväliseksi kommunikaatioksi kysyjän ja vastaajan välille, vastaajan ollessa joko ihminen tai ihmistä esittävä kone. Turingin artikkelissaan esittelemässä alkuperäisessä matkimispelissä on kolme osanottajaa, kysyjä sekä kaksi vastaajaa, joista esimerkissä toinen yrittää näytellä jotain muuta kuin on, toisen yksinkertaisesti yrittäessä todistaa olevansa sitä mitä onkin. Testin periaatteen kannalta pelaajien määrä ei ole tärkeä, kunhan siinä vain on kysyjä sekä olemukseltaan tuntematon vastaaja.
Turingin testi eli Turingin koe on Alan Turingin 1950 esittämä tapa kysymyksen "voivatko koneet ajatella?" ratkaisuun. Koe on tarkoitettu mittaamaan tekoälyn ihmismäisyyttä asettamalla se keskustelemaan kokeen tarkkailijana toimivan ihmisen kanssa. Ajatuksena on, että tietokone on älykäs, jos sen vastauksia ei pysty erottamaan ihmisen vastauksista, eli tarkkailija ei osaa sanoa, onko keskustelukumppani ihminen vai kone. Turingin testin läpäisevä tekoäly onnistuu siis ainakin vaikuttamaan ajattelevalta. Jotta kokeen kielellisiä taitoja mittaava universaali luonne säilyisi, toteutetaan se tekstipohjaisesti.
Alan Turing kuvasi tekoälytestin 1950 ilmestyneessä julkaisussaan Computing machinery and intelligence. Testiä alettiin myöhemmin kutsua hänen mukaansa. Siitä on tullut tekoälytutkimuksen klassikko.
Sisällysluettelo [piilota]
1 Ajatus
1.1 Yksityiskohtia
2 Vastakkaisia näkökohtia
3 Ongelmia
4 Käytäntö
5 Nimen alkuperä
6 Kehityskulku
7 Muunnelmia
8 Kirjallisuutta
9 Katso myös
10 Aiheesta muualla
Ajatus
Turingin testin alkusysäyksenä oli tarve pystyä esittämään kysymys "voivatko koneet ajatella" siten, ettei törmättäisi käsitteiden "kone" ja "ajattelu" määrittelyongelmiin. Alan Turing kuvaili artikkelissaan käytännöllisen kokeen, jossa hyödynnettävät käsitteet ovat yksiselitteisiä. Testin innoituksena on matkimispeli, jossa mies ja nainen yrittävät tekstivälitteisesti kysymyksiin vastaamalla uskotella muille olevansa toista sukupuolta kuin ovat. Turingin versiossa kuvataan tällaisen pelin tilanne, jossa sekä mies että nainen yrittävät osoittaa olevansa naispuolisia, ja kuvitellaan, mitä tapahtuisi, jos esimerkin miehen tilalle vaihdettaisiin kone. Turing kysyy, pystyisikö kone esittämään uskottavasti ihmistä tällaisessa viestien vaihdossa.
Turingin testi yksinkertaistetaan käytännössä kahdenväliseksi kommunikaatioksi kysyjän ja vastaajan välille, vastaajan ollessa joko ihminen tai ihmistä esittävä kone. Turingin artikkelissaan esittelemässä alkuperäisessä matkimispelissä on kolme osanottajaa, kysyjä sekä kaksi vastaajaa, joista esimerkissä toinen yrittää näytellä jotain muuta kuin on, toisen yksinkertaisesti yrittäessä todistaa olevansa sitä mitä onkin. Testin periaatteen kannalta pelaajien määrä ei ole tärkeä, kunhan siinä vain on kysyjä sekä olemukseltaan tuntematon vastaaja.
