4 lasta ja 4 erilaista synnytystä

Teksti Terhi
Synnytys nro 1
 
Muistan kyllä kuin eilisen sen kun lähdimme J:n kanssa ajamaan kohti sairaalaa vuonna 2005.
Olin jo monena iltana lausunut ne kuuluisat sanat ”Yöllä tulee ihan varmana lähtö”. No, monena aamuna herättiin kuitenkin omasta sängystä.
Oli elokuun ensimmäisen päivän ilta. Laskettuaika oli ohitettu reippaasti, se olisi ollut 22.7., seuraavana päivänä olisi kontrolli Tayssissa. Illalla minua alkoi kuitenkin taas supistella ja ne tuntuivat nyt erilaisilta kuin edellisillä kerroilla. Sanoin taas ne kuuluisat sanat J:lle ja hän tokaisi ”sen kun näkis”. Yöllä supistukset tiheni niin paljon, etten pystynyt enää nukkumaan. Nousin sängystä ja aloin tiskaamaan, sillä en halunnut lähteä synnyttämään jos kämppä jäisi sotkuiseksi. Kun olin saanut tiskattua pyyhin vähän ikkunoitakin ja menin suihkuun, sillä supistuksia tuli jo tosi tiuhaan ja olin kuullut että suihku rauhottaisi niitä vähän, tai ainakin lievittäisi kipua. No toisin kävi. Tunnin kärvistely suihkussa vain lisäsi supistuksia. Päätin että nyt on aika herättää J. Sanoin, että nyt oikeasti tarvii lähtee näytille, sillä olen todella kipeä. J siihen sitten tokaisi unen pöpperössä ”Soita nyt eka kuitenkin äidilles ja kysy siltä”. No minä olin niin kivuista sekaisin, että soitin äidilleni ja sanoin, että mua supistelee jo parin minuutin välein, lähetään varmaan kohti sairaalaa. Äiti sanoi langan toisessa päässä, että ”Teidän pitäisi olla menossa jo kovaa vauhtia”. Kello oli noin 5 aamulla kun lähdimme vihdoin kohti sairaalaa.
Matkalla pysäihdyimme huoltoasemalle ostamaan J:lle energia juomaa, minä kävin vessassa ja kärsin siellä supistusten kanssa ja vielä ennen matkan jatkamista pelattiin pelikoneella. Olinhan kuullut että ensisynnyttäjällä synnytys kestää kauan ja sairaalaan ei kannata kiirehtiä. 🙂
Olimme sairaalan parkkipaikalla kuuden aikaan aamulla. Menin ensin tutkittavaksi ja synnytyksen todettiin olevan käynnissä, olin 3cm auki. Aika nopeasti meidät siirrettiin saliin. Pyysin heitä kuitenkin ilmottamaan osastolle jonne oli päivällä tarkoitus mennä yliaikaiskontrolliin, että olen jo täällä ja todennäköisesti kohta pieni kainalossa.
Salissa kivut kovenivat huomattavasti, mutta pitkälle selvisin pelkillä lämpötyynyillä. Pidin niitä selässä ja mahassa ja niiden piti olla todella kuumia, jotta ne tehosivat. Kätilöön meinasi mennä välillä hermo, kun se hoki jatkuvasti, että pitäisikö sinun kuitenkin mennä suihkuun? Vastasin monta kertaa, että minulla on hyvä juuri näin. Ja uskoihan se lopulta.
Kalvot puhkaistiin 10.10 aamulla ja silloin alkoi ne todelliset kivut. Oikeastaan en muista tuolta ajalta oikein mitään, olin niin jossain omassa maailmassa ja yritin vain selvitä yksi supistus kerrallaan. Aloin olla jo niin kipeä, että halusin jotain puudutusta. Kätilö puhui epiduraalista ja sanoin että mulle käy mikä vaan. Jouduin odottamaan puudutetta tuhuttoman pitkän ajan ja olin niin kipeä, etten muista koskaan minkään sattuneen niin paljoa. Lopulta klo 11.30 sain spinaali puudutteen (lääkäri totesi ettei epiduraali kerkeisi vaikuttaa) ja mikä autuus sen jälkeen koittikaan. Ei mennyt kauaakaan, kun sain luvan alkaa ponnistaa. Kieltämättä se oli aika vaikeaa, sillä en tuntenut yhtään kuinka ponnistin. Supistukset tunsin onneksi paineen tunteena. Kätilö leikkasi myös välilihaa ja totesi siihen vain, että se tehdään monelle ensisynnyttäjälle. 34 minuuttia kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen syntyi ihana täydellinen tyttönen. J katkaisi napanuoran.
Tyttö syntyi rv 41+4 klo 12.44
Apgarpisteet 9 ja 10
mitoin 48cm 3330g ja pipo 34,5cm.
Synnytys oli pitkä ja kesti kokonaisuudessaan 16h 55min.
Spinaalipuudutus oli pelastus ja aivan nappi puudutus minulle.
Minusta synnytys meni hyvin, vaikka kovimpien kipujen aikana saatoin sanoa, etten tee tätä enää ikinään! J taas taisi saada hommasta jonkinmoisen trauman ja olikin pitkään valkoinen kuin lakana. Onhan se varmasti rajumman näköistä katsella sivusta pystymättä auttamaan oikeastaan mitenkään. Minulle riitti vain se että J oli lähellä.
♥    ♥    ♥    ♥
Synnytys nro 2.
 
Oli huhtikuu ja laskettuaika. Mitään merkkejä ei lähestyvästä synnytyksestä ollut, joten menin J:n kanssa ulos puuhommiin. Rehkittiin puiden parissa melkein koko päivä ja olo olo kerrassaan loistava. Illalla tuli pari napakkaa supistusta, mutta ne nyt olivat ”jokailtaisia nippailuja”. Olin varma että tämäkin menee yliaikaiseksi. Toisin kuitenkin kävi.
Heräsin kahden aikaan yöllä supistuksiin. Koitin sivuuttaa ne kääntämällä kylkeä, mutta eipä auttanut. Kipu vain voimistui ja ylöshän se oli noustava. Päätin taas kokeilla kipuun suihkua. Otin kellon mukaan ja kellotin supistusten välejä ja kestoja. Nyt tuntui aivan erilaiselta kuin esikoisen kanssa. Kivut olivat voimakkaita, mutta kestin ne paremmin. Muistan hokeneeni vain että ”rentouta leuka”. Kärvistelin suihkussa vajaan tunnin ja päätin mennä herättämään J:n. Supisteli jälleen todella tiheään ja tuntui siltä, että olisi hyvä jo lähteä kohti sairaalaa (matkaa kun on se 70km). Hälytimme mummun Iidan unta vahtimaan ja lähdimme ajamaan kohti sairaalaa noin viiden aikaan. Mummu kyllä kauhisteli, miksemme ole jo menossa kun minua supisteli jälleen 2min välein.
Pysähdyimme taas samailselle huoltsikalle, mutta tällä kertaa minä jäin autoon odottamaan.
Olimme perillä sairaalassa kuuden maissa. Menin suoraan taas tutkittavaksi ja kätilö totesin minun olevan auki 5cm ja pääsisimme siirtymään heti saliin. Minuun sattui, mutta kestin vielä hyvin. Kätilö kuitenkin sanoi, että jos haluan kivunlievitystä olisi nyt hyvä hetki. Olin sen verran kipeä, että halusin kivunlievityksen. Yhdessä tulimme siihen tulokseen, että minulle pistettäisiin jälleen spinaalipuudute. Sen laittaminen ei tuntunut missään ja kipu helpotti kyllä melkein samoin tein. Kätilö puhkoi kalvot ja pian sainkin jo alkaa ponnistaa. Tyttö syntyi parilla ponnistuksella erittäin kinaisena, ei edes silmiään saanut reppana auki. J leikkasi napanuoran.
Tyttö syntyi rv 40+1 klo 7.10
Apgarpisteet 9 ja 9
mitoin 3220g, 48cm ja pipo 33,5cm
Synnytys oli nopea ja kesti 5h 20min
Sairaalassa kerettiin olemaan hieman reilu tunti ennen pikkuisen syntymää.
Tällä kertaa kaikki meni niin nopeaa vauhtia, että olimme hieman hämillämme molemmat, miten nopeaan tyttö tuli maailmaan. Meillä oli kai sellainen käsitys että tämäkin synnytys kestää kauan. Tämä synnytys oli itselle ja varmasti J:lle myös paljon helpompi kuin Iidan syntymä.
♥    ♥    ♥    ♥
Kolmas synnytys
Päivä ennen laskettua aikaa koitin kömpiä sänkyyn nukkumaan. Seuraavana päivänä olisi lapsemme laskettuaika, mutta minusta tuntui että poika halusi jo kovasti maailmaan. Pyysin ystävääni laittamaan autonsa varuiksi lämmitykseen jos yöllä tulisi lähtö. Illalla supisteli jonkin verran, mutta koitin kuitenkin mennä nukkumaan.
J tuli jonkin ajan kuluttua sänkyyn ja kysyi että supistaako? Juuri sillä hetkellä supisti ja nousin kontalleni, kunnen tunsin että jotain valui sänkyyn ja paljon. Pyysin J:n laittamaan valot päälle ja vertahan siellä sängyssä oli ja paljon. Pyysin J:n soittamaan ystävälleni ja pyytämään lähteä ajelemaan meille. Itse menin vessaan laittamaan puhdasta päälle ja ilmoitin sairaalaan että olemme tulossa.
Minua supisti, mutta harvoin. Lädimme sairaalaan lähinnä sen takia koska verta tuli niin paljon. Ulkona satoi lunta sakeasti ja näkyvyys oli huono. Olimme kuitenkin hyvissä ajoin perillä. Olin kuulemma niin kipeän näköinen, että kätilö ohjasi minut suoraan saliin. Itse olin kai niin jossain omassa maailmassa, ettei kivut tuntuneet kovin pahalta. Kätilö teki sisätutkimuksen ja katsoi minua kysyvästi ”Onko kauankin supistellut? Tämä on meinaan reilun 9cm auki!! J meni aika valkoiseksi, kun tajusi että poika olisi voinut syntyä vaikka autoon. Minulle laitettiin myös nopeasti tipalla tippumaan antibiootti sillä raskauden aikana otettu streptokokki oli positiivinen.
Kätilö kysyi haluaisinko jotain kivunlievitystä ja päädyimme siihen että koittaisin kohdunkaulan puudutetta, joka ei kyllä tehonnut minulle juuri ollenkaan. Parin supistuksen jälkeen sain jo alkaa ponnistamaan ja kyllä tunsin kuinka poika lähti syntymään. Se kipu oli jotain aivan järjetöntä. Ihan kuin joku olisi pitänyt sytkää haaroissani, eikä vain ottaisi sitä pois. Salista kuului muutama kirosana ja kovaa huutoa. Ihan kuin ne olisi jotain auttanut, mutta sillä hetkellä se tuntui helpottavan kipua. Pojan pään syntyessä olin jo valmis lähtemään pois koko salista, jatkakoon keskenään synnytystä. Pojalla oli napanuora kaulan ympäri, joten en saanut ponnistaa heti uudelleen. Ne oli tuskaisia minuutteja. Kätilöt siinä vain ihasteli, kuinka ihanan pyöreä pää pojalla oli. Minua ei kyllä se pään pyöreys sillä hetkellä kiinnostanut.
Poika syntyi lopuksi kokonaan kovien huutojen saattelemana ja se tunne kun pienen sai rinnalle oli ihana. Olin kokenut lähes tulkoon luomusynnytyksen ja tunsin itsestäni valtavaa ylpeyttä. Välillä kun tuntui ettei poika synny ikinä ja se armoton kipu ei lopu koskaan. J katkaisi napanuoran.
Poika syntyi rv 39+6 klo 03.47
Apgarpisteet 9 ja 9
mitoin 2990g, 49cm ja pipo 33cm
Synnytys oli todella nopea 1h 8min.
Synnytys oli aikamoista haipakkaa ja siitä jäi aika sekavat fiilikset. Kaikki tapahtui niin nopeasti ja onneksi ne veret tuli sänkyyn, muuten todennäköisesti Matias olisi syntynyt kotio tai autoon.
♥    ♥    ♥    ♥
Synnytys nro 4
Voit lukea tekstin täältä *klik*
♥    ♥    ♥    ♥
Erilaisia synnytyksiä kaikki. Kaikissa ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Mitään kammoa ei ole jäänyt, mikä onkin hieno juttu.
Näitä muistellessa nousee kyyneleet silmiin. On se syntymän hetki niin ihana ja varsinkin ne ihan ensimmäiset hetket oman pienen kanssa. ♥

Kommentit

12 kommenttia
Avatar

Olipa nopea! 🙂 Kuinka kauan synnytys kesti yhteensä? Menittekö oikein ambulanssilla? (mulla kyselyikä)
Mulla oli niin kivulias pikku E:stä kun syntyi vielä väärässä tarjonnassa ilman kunnon kivunlievitystä.
Kiva kun kommentoit ♥

Avatar

Ihana lukea synnytyskertomuksia. Sulla on kyllä ollut kolme viimeistä aika nopeita syntyjiä 🙂 Mie niiin haluaisin jo synnyttää uudestaan, se oli jotain tosi mieletöntä! <3

Avatar

Joo ne on ollut kyllä nopeita. Vähän ehkä liiankin, mutta eipä oo sit tarvinnut kauaa kestää kipua. 🙂
Synnyttäminen on kyllä jännittävä ja upea kokemus ja palkinto siitä kaikesta on mitä ihanin! <3

Avatar

Huh, jännittäviä kokemuksia! Ja hyvinkin erilaisia. Hirvitti oikein tuota kolmosta lukiessa, kestäisinkö itse tuollaisen. Ja vaikka nopea olikin, mutta minuutit kivuissa moninkertaistuu.. Vaikka omista kivuista selvisin yllättävän hyvin, mieskin sanoi, että sinähän olit hiljainen! 😀 Jotenkin sitä vaipuu vain sinne omiin maailmoihin kipujen aikana. Mutta ihanaa, että sinulle on jäänyt kaikista synnytyksistä hyvä fiilis! 🙂

Avatar

Tuo pojan syntymä oli kyllä synnytys pikakelauksella. Nopea ja lopussa todella kipeä. On itseänikin hirvittänyt se, että meiltä ajaa sairaalalle 50min ja synnytys kesti 1h 8min, joten kauaa ei salissa oltu. 🙂 Ja kyllä, kun on ne oikein kovat kivut päällä on minuuttikin piiitkä aika.

Avatar

Ihana ihana postaus! Luen tämän ajan kanssa kunnolla.

Liityn lukijaksi 🙂

Avatar

Oi kiitos. 🙂

Tervetuloa seurailemaan meitä. Pitääkin tulla blogiisi vastavierailulle. 🙂

Avatar

Apua 🙂 voit varmaan kuvitella että kylmät väreet tuli kun luin noita kertomuksia, se on itsellä niiiiin lähellä! Vaikkakin sillä erolla, että meillä on kaikki leikattu, eli sektio on edessä nytkin! Saitteko koskaan tietää mistä se kova verenvuoto johtui? Vai oliko se vain sitä, että synnytys oli jo niin pitkällä? Huikeita kokemuksia sulla 🙂 näitä juttuja ei kyllä auta etukäteen suunnitella 🙂

Avatar

Mulla alkoi neljäskin synnytys sillä että aloin vuotamaan verta. Osittain se oli varmaan veristä lapsivettä ja paikat jo niin kypsät. Kätilö ei sen kummempaa selitystä antanut sanoi kyllä ettei ollut syytä huolestua, mutta sairaalaan olisi lähdettävä. Ja varmaan nopealla avautumisella on ollut osuutta asiaan.

Iiiik. Sielä alkaa jo jännät paikat lähestyyn. ♥ Kohta teillä on ihana pieni vauva. ♥♥
Synnytyksiä ei kyllä kannata ikinään suunnitella etukäteen, ne suunnitelmat kun harvoin toteutuu.

Avatar

ihania synnytys-kertomuksia.:) itse en omista synnytyksistäni muista oikeastaan mitään,2 pojista on syntyny luomuna.ja 2 on alkanu kotona veden-menolla,molemmissa tapauksissa menin ambulanssilla sairaalaan.

Avatar

Onneks olen kaikista kirjoittanut synnytyksen kulkua ylös. Välillä sitä on jossain ihme tilassa kipujen kanssa että synnytyksen kulku voi unohtua täysin. 🙂
Mulla ei oo kenestäkään menny vesiä, vaan ne on aina jouduttu puhkoon. Ja onneks ei oo mennykkään, sillä noi on syntyny pikavauhtia vesien menon jälkeen. 🙂

Avatar

Luomusynnytys oli viimeisin ja mielestäni helpoin, ehdin olemaan 40min sairaalassa ennen syntymää 🙂 Esikoisen syntymä alkoi vesien menolla, muut alkaneet supistuksilla.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä