Haaste: Minkälainen äiti olen?

Teksti Terhi
Sain Hulivilini -blogin Maarialta ja Harmaa ja muut iloiset värit -blogin Minnalta Millainen äiti olen -haasteen.
Haasteessa tulee vastata rehellisesti kysymyksiin ja haastaa mukaan muita äitibloggaajia!
Minkälainen äiti olet?
Olen varmaan aika tiukka, mutta myös rento, rakastava ja hassutteleva. Tykkään että lapset osaavat käyttäytyä niin kotona kuin muuallakin. Anteeksi pitää osata pyytää, toisen kädestä ei saa viedä, pitää osata kiittää ja tervehtiä kun joku tulee kylään. En siedä ruualla leikkimistä ja jos ruokapöydästä poistutaan heilumaan muualle loppuu ruokailu siihen. Näin lapset ovat alkaneet pysymään pöydässä. Pidän myös siitä että koko perhe söisi samaan aikaan ja ruokapöydän ääressä vaihdetaan kuulumisia. Kysyn joka päivä esikoiselta miten koulussa on mennyt ja miten muuten menee. Kysyn tietysti myös muiltakin lapsilta kuulumisia, mutta koska ollaan tiiviisti kotona olen aika hyvin perillä heidän asioistaan. Pyrin olemaan vanhimman seurana hänen tehdessä läksyjä tai ainakin lähellä jotta pääsen heti avuksi kun tarvitaan. Olen myös aika jondonmukainen. Jos jokin asia on päätetty niin siinä pysytään eikä lipsumista pahemmin tapahdu. Esimerkiksi olen sanonut että tietokoneella saa olla kerran viikossa ja siinä on pysytty. Tykkään myös hassutella lasten kanssa ja kehitellä erilaista tekemistä. Majojen rakentelu on aika hauskaa, samoin erilaisten ”kisojen” järkkääminen. 🙂 Muuten lapset leikkivät aika paljon keskenään, mutta välillä on mukava heittäytyä itsekkin leikkiin mukaan. Pyrin olemaan vanhempi jolle uskaltaa kertoa asiasta kuin asiasta. Näin monen lapsen äitinä olen oppinut myös hölläämään, eikä kaatuneet maidot, rikkoutuneet lasit, hajonneet tavarat ja jauhot pitkin lattioita nosta verenpainetta kovin herkästi. Rakastan lapsiani ja haluan sanoa sen heille usein.
Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia? 
Muistan että ajattelin etten stressaisi paljon kaikesta ja olisin mahdollisimman rento vanhempi. En korottaisi ääntäni ja kävisin paljon joka paikassa lasten kanssa. Karkkipäivä olisi vasta kun lapset olisivat tyyliin viisivuotiaita. Toisin kuitenkin kävi. Olen kyllä aika rento, mutta stressaan enemmän kuin luulin, varsinkin jos lapset sairastaa. Lisäksi karkkipäivät ovat alkaneet paljon aikaisemmin kuin viisivuotiaina ja ääntä täällä joutuu korottamaan jos sen meinaa saada kuuluviin. 😀

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
Joku voi pitää liian tiukkana, mutta meidän lauman kanssa kyllä tarvitaankin sitä, sillä muuten kaikki hyppii seinille ja kotona näyttää siltä kuin siellä asuisi lauma apinoita. Tietyt pelisäännöt on sovittu jo esimerkiksi ennen kylään lähtöä joten silloin asiat sujuu yleensä hyvin. Jos olemme kotona sopineet jonkin asian ei siitä lipsuta vaikka muut koittaisivat muuta. Me kasvatamme kuitenkin lapsiamme sillä tavalla jonka parhaaksi näemme. 🙂 
Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Voisin välillä palauttaa mieleeni enemmän sitä omaa aikaa kun minä oli pieni ja muistella sitä kuinka kivaa oli esim. sisällä juokseminen, sohvalla pomppiminen ja pöydällä istuminen on, vaikkei niitä saanutkaan tehdä. 🙂 Voisin myös muistuttaa itseäni siitä ettei se haittaa jos lastenhuone jää sotkuiseksi yötä vasten ja kerkeäähän sen siivota myöhemminkin. Lasten silmissä se ei kuitenkaan näytä sotkulta vaan mahtavalta seikkailupaikalta.
Mitä teet mielestäsi oikein?
Olemme saaneet luotua perheeseemme hyvät ja toimivat pelisäännöt sekä rutiinit, joiden mukaan toimitaan. Lapset pysyvät näin hyvin perillä siitä mitä milloinkin tapahtuu ja tapana on myös iltaisin jo hieman porukalla käydä läpi seuraavaa päivää. Olen mielestäni onnistunut hyvin tässä suuren perheen pyörittämisessä, eikä tämä tunnu kamalan rankalta.  🙂

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Olen varmaan sopivasti varovainen. Tykkään että lapset saavat kokeilla uusia juttuja ja kyllä annan kiivetä kiipeilytelineeseen, mutta olen taustalla varmistamassa. Lastemme luonteet ovat aivan erilaisia. Esikoinen ja kuopus muistuttavat toisiaan, ovat aika rohkeita ja varmoja tekemisestään. Kun taas keskimmäinen kaksikko on jo luonnostaan liikkeissään varovaisempia ja pyytävät usein varmistamaan jos kiipeävät korkeammalla. Toimin siis myös osittain sen mukaan millain lapsi suhtautuu talanteeseen. Meillä on kahden nuorimman lapsen takia hommattu kaappeihin lukot ihan sen vuoksi koska tyhjensivät kaapit ja laittoivat kaiken suuhun, nuorin harrastaa tätä edelleen. Osassa pistorasioita on suojat, mutta onnekseni lapset eivät ole olleet niistä pahemmin kiinnostuneita. Portteja hommattiin kuopuksen aikana pari ja ne ovat olleet todella hyviä. Toinen estää pääsyn eteiseen jossa sijaitsee mm.ssa vessa. Portit tulivat myös koiramme takia käyttöön jotta ei pääse tiettyihin paikkoihin.
Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Me sovitaan yleensä jo matkalla kauppaan että mitään ei tule saamaan. Ja kukaan lapsistamme ei ole silloin heittäytynyt lattialle tai edes ruinannut herkkuja (onneksi). Joskus ollaan myös sovittu että jos käyttäytyy hyvin ja auttaa äitiä kaupassa voi saada pillimehun, purkkaa tai jonkin pienen herkun. Jos tuollainen kohtaus tulisi, kehottaisin käyttäytymään ja sanoisin että muistat varmaan kun puhuttiin ettei nyt saa mitään tai koittaisin saada lapsen huomion muihin juttuihin. Jos tämä ei auta nappaisin lapsen syliin ja menisin maksamaan ne ostokset joita kärryssä on. Sitten vain autoon enkä pahemmin enää reagoisi käytökseen. Missään nimessä en antaisi periksi vaikka mikä olisi. Minusta saavat muut ajatella mitä haluavat, olen jo muutenkin tottunut katseisiin kun olen kaikkien neljän kanssa yksin kaupassa. 🙂
Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin?
(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka…)
Vanhimmilla kolmella on lauantaina karkkipäivä. Ostetaan yksi karkkipussi josta jaetaan jokaiselle oma osa ja siitä jää vielä meille vanhemmillekkin. Karkkia ei siis saada mahdotonta määrää. Jos sunnuntaina on tiedossa esim synttärit jää lauantain herkkupäivä väliin ja sunnuntaina saa sitten juhlissa. Limsoja meidän lapset juo lähinnä niissä juhlissa, jos silloinkaan. Jäätelöä syödään kesällä enemmän ja talvella vähän. Roskaruokaa syödään harvoin, koska se on niin kallista ja ei täällä pikku kylässä onneksi edes ole kuin kebab-pitzeria. 🙂 Nuorin ei vielä karkkia pahemmin saa ja sipsejäkin yleensä synttäreillä.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
On meillä aika tarkat rytmit, jotka helpottaa huomattavasti meidän arkeamme. Mutta ei kenenkään päivä pilalle mene jos niistä poiketaan. Ainoastaan Aino vaatii päiväunensa suunnilleen aina samaan aikaan tai muuten hän on kovin kiukkuinen. Niistä on siis pidetty vielä kiinni.
Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivon että he ovat tytyväisiä saamaansa kasvatuseen ja pitävät minua äitinä kenelle voi kertoa asiasta kuin asiasta. Toivon etteivät he pidä minua liian tiukkapipona vaan ymmärtävät miksi erilaisia rajoja on asetettu.
Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Sen että lasten annetaan koittaa uusia juttuja, heitä tuetaan päätöksissään ja kaikista asioista pystyy puhumaan.
Ulkoiletteko päivittäin?
Pyrimme ulkoilemaan joka päivä, mutta jos ulkona on sellainen keli ettei sinne kiinnosta kenenkään mennä niin ollaan kyllä jääty hyvillä mielin sisälle. Kesäisin ulkoillaan kyllä todella paljon, mutta syksyn ja kevään oikein märillä keleillä ollaan kyllä jääty sisälle.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Aamuisin katsotaan jonkin aikaa pikkukakkosta, sitten päivällä katsotaan pikkukakkonen ja joskus  illalla muutama lenpparisarja. Olisikohan se reilut parituntia. Aina eivät edes halua katsoa vaan leikkivät ennemmin. Nuorin ei edes vielä pahemmin katso televisiota vaan touhuaa ennemmin muuta. Tabletilla nuo pelaavat aika harvoin, yleensä kerran viikossa. Jos pelaavat useammin niin ovat kaikki niin kiukkuisia että siksi pelaamista on vähennetty.
Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Halailen, pussailen ja sanon rakastavani paljon. Näytän omat tunteeni aika avoimesti. En esimerkiksi peittele pahemmin itkuani ja jos lapset näkevät selitän usein syyn. Varsinkin tämän raskauden myötä herkistyn lauluja kuullessani tai oikeastaan ihan mistä vain. 🙂 Lisäksi on minusta hyvä että näkevät myös välillä kun äiti hermostuu. Jos koko päivä ollaan hoettu vaikka siitä kuinka jotakin ei saa tehdä ja se ei mene kuuleviin korviin niin kyllä minä korotan ääntäni. Tämän jälkeen kerron sitten vielä miksi hermostuin ja korotin ääntäni. Kyllä tunteet pitää osata näyttää ja lapsetkin saavat meillä näyttää omat tunteensa.
Haaste lähtee seuraaville äideille:
SallaElinaEmonenNeaTuijaMaria ja AnniEveliina

Kommentit

20 kommenttia
Avatar

Kiitos. <3
Kiva kun tartut haasteeseen. 🙂

Avatar

Upeasti olet saanut kerrottua, mulla menee hirveän usein saman toistamiseksi jos vastailen haasteisiin jossa käsitellään yhtä asiaa. Olet ihanan oloinen äiti, jotenkin tuli oma äiti mieleen. ^_^

Avatar

Kiitos Jenaya.♥

Avatar

Eka kertaa sun blogia luen. Ei voi muuta sanoa ku wau!! Aivan ihana että sulla paljon lapsia! Itekki kasvanu ison sisarusparven keskellä ni osaa kyllä arvostaa. Haaveissa ois ittelläki monta lasta<3

Avatar

Kiva kun jätit kommenttia. 🙂
Lapset on vaan niin ihania ja on ihana katsoa kun ovat niin tärkeitä toisilleen.♥ Toivon että haaveesi toteutuu ja saat monta lasta.♥

Avatar

Ihana postaus! Olet mahtava äiti! ♥

Avatar

Kiitos Selina.♥

Avatar

Hyviä kasvatustapoja ja arvoja sinulla. 🙂 Neljän lapsen kanssa täytyy varmasti olla omat juttunsa, millä saa päivät sujumaan mukavasti ja tuntuu, että teillä on hyvin kaikki hanskassa. 🙂

Avatar

Kiitos. 🙂
Kyllä näiden kanssa pitää olla selvät sävelet, muuten arki olis pelkkää kaaosta. 🙂

Avatar

Kiitos haasteesta, ehdottomasti osallistun! 🙂

Avatar

Ole hyvä ja kiva juttu. 🙂

Avatar

Ihana postaus!! <3 Lukiessa huomasin, että sulla on paljon hyvin samanlaisia ajatuksia, kun itselläni. On tätä laumaa paljon helpompi hoitaa, kun on selkeet säännöt kaikilla. 😀 Ja välillä täytyy vaan heittäytyä tuonne lasten maailmaan ja touhuilla kaikkea hassua. Ja toisaalta onhan se itsellekin ihan terapeuttista välillä heittäytyä vaan sekaan.
Aurinkoista keskiviikkoa sinne!! <3

Avatar

Kiitos.♥
Hih, joo kyllä tämä katras vaatii ne omat säännöt ja kun ne on selvät niin homma sujuu ihan mukavasti. 🙂 Välillä on kyllä kiva heittäytyä leikin vietäväksi ja hassutella kunnolla.

Avatar

Ihana postaus! <3 Kiitokset haasteesta, varmasti teen 🙂

Avatar

Kiitos.♥
Ole hyvä ja kiva kun tartut haasteseen. 🙂

Avatar

Kiitos Terhi haasteesta 🙂 tähänhän pitää oikein paneutua ajan kanssa, yritän kuitenkin koota tämän kun ehdin 🙂

Avatar

Ole hyvä ja kiva jos toteutat tämän. 🙂

Avatar

Onpa meillä suht samanlaiset "pohjat" kasvatusasioissa 🙂 Ja onhan se just niin, että mitä isompi porukka, sen tärkeämmät on rutiinit ja säännöt. Mutta tosiaan oli kuin minun kynästä moni sun kohta. Ehkä tietynlaisen samankaltaisen arvomaailman vuoksi oonkin tykännyt seurata sun blogia 🙂

Avatar

Hih. 🙂
Kyllä ne rutiinit on olleet se päivien pelastus, samoin kuin selvät säännöt. 🙂

Avatar

Ihanasti olet kirjoittanut! <3 Koitan saada vastattua tähän oikeen ajan kanssa 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä