Kun muut tietävät sinua paremmin

Teksti

Joko teillä käännytään? Kai se jo konttaa? Pidäthän nyt sitä koko ajan lattialla? Ei kannattaisi pitää noin paljon sylissä, eihän se opi mitään! No teillä varmaan syödään jo perunaa? Kai sä nyt jotain sille annat? Siis eihän se opi ikinä syömään jos saa pelkkää tissiä! Siis äkkiä nyt niitä kiinteitä, että nukkuu paremmin! Siis se imee äitin ihan kuiviin! Mites isi pärjää kun et oo pullolle opettanu? Se huutaa vaan sitä koliikkia, kohta helpottaa! Miksi sillä ei oo villasukkia, paleltuu pian varpaat! Laita nyt hyvä ihminen lapsi ulos nukkumaan raikkaaseen ilmaan, siellä meidänkin Pirkko-Pekka viihtyi aikoinaan! 
Noita ja montaa muuta olen kuullut nyt pelkästään Hugon synnyttyä. Ohjeita ja neuvoja satelee ihan joka suunnalta. Onkohan ”kaikki” unohtaneet että mulla on ennestään ne neljä lasta ja kaikki olen osannut vauvana hoitaa, heh. Ihan käsittämättömiä juttuja on nyt tullut kuultua, ainakin kaikki yllä mainitut ja muutama muukin. En yleensä ota niitä itseeni, mutta nyt kun niitä tuntuu tulevan joka toisen suusta niin kyllä on alkanut ottaa päähän. 
Ensinnäkin kaikki vauvat ovat erilaisia. Joku nukkuu hyvin, joku huonommin. Toinen oppii nopeasti liikkumisen taidon ja toinen hitaammin. Joku taas kaipaa lisää ruokaa aikasemmin ja joku taas on ihan tyytyväinen näin. Joskus äiti puolestaan haluaa ne kiinteät aikaisemmin kuvioihin ja joku toinen äiti taas tavoittelee sitä kuuden kuukauden täysimetystä. Jonkun lapsi nukkuu vaunuissa ulkona hyvin, kun taas jotkut vasta opettelee sitä myöhemmin. Jotkut vauvat itkee mahaansa, jotkut taas sitä kun ruoka seilaa edestakas ja aiheuttaa polttelua. Jotkut vauvat huolii pullon helposti, toiset ei hyväksy ollenkaan. Ja sitten vielä toiset palelee herkemmin kuin toiset. Se mikä toimi Pirkko-Pekalla ei ehkä toimi toisen vauvalla.
On eri asia ehdottaa tai sanoa että oletko ajatellut niitä kiinteitä, jos ne vaikka helpottaisi. Kun se että puhuu siihen tyyliin kuin hänen tapansa on ainoa oikea. Se saa kyllä välillä vereni niin kiehumaan. Toki he varmasti tarkoittavat hyvää, mutta asiat voi ilmaista niin monella tavalla. Lisäksi ymmärtääkseni minä olen kuitenkin lapsen äiti, hoidan häntä 24/7 ja näin luulen tuntevani hänet oikein hyvin ja tietäen hänen tarpeensa. 
Ei, meillä ei ole nukuttu alusta asti vaunuissa ulkona, sillä Hugo on halunnut olla sylissä. Edestakaisin virtaava ruoka on tehnyt sen ettei viihdy selällään tai masullaan. Nyt kun vihdoin lähempänä viiden kuukauden ikää tuo vaiva on helpottamaan päin, on meillä vihdoin alettu viihtymään siellä lattialla. Takaisinvirtausta esiintyy enää todella harvoin. Lisäksi olemme päässeet harjoittelemaan vaunuissa nukkumista ulkona. Enää ei tarvitse ensimmäisen puolen tunnin aikana käydä hytkyttämässä vaunuja kymmentä kertaa. Vaan noin viisi ensimmäisen tunnin aikana. Toissapäivänä Hugo nukkui ulkona reilut  k o l m e  tuntia!!! Jos hänet viimein saataisiin nukkumaan niitä pisempiä pätkiä ulkona. Hugohan on ollut aina huono nukkumaan, tai unia on monet pikkuiset päivässä. Jospa nyt saataisiin jokin rytmi.
Kiinteiden aloitus alkaa näillä näkymin vasta puolivuotiaana. Hugo on herkkävatsainen ja minun on pitänyt vältellä syömästä perunaa suurina määrinä, tomaattia, sitrushedelmiä, kananmunaa, ruisleipää ja kaikkia mausteisia ruokia. Pienen reppanan vaippa-alue menee muuten aika kamalaan kuntoon. Niinpä myös Hugon kannalta on kivempi aloittaa kiinteitä hieman myöhemmin ja suolisto saa vielä kehittyä. Ja kun kerran kasvaa rintamaidolla niin en näe syytä miksi aloittaisimme aikaisemmin. 
Ja kyllä, otan enemmän kuin mielelläni muilta neuvoa vastaan. Minusta on kivakin kuulla muiden vinkkejä, mutta ne pitää vaan esittää oikealla tavalla. Ihmisillä kun on niin monta eri tapaa toimia kuin on niitä vauojakin. Me toimimme sillä tavalla jonka katsomme olevan paras meidän omalle pienelle aarteellemme.
Kuulostaako tutulta?

Kommentit

44 kommenttia

Välttely on kyllä se paras tapa, jos joku alkaa liikaa tuputtamaan neuvoja. 🙂 Jännä että näitä riittää vaikka sielläkin on useampi lapsi. 😀

Pian Jotain tekemistä -sivuilta löysin blogisi ja tämän postauksesi. Kuulostaa niin tutulta. Itselläni kolme poikaa, joten hieman on jo kokemusta lasten kanssa olemisesta. Aikaisemmin ajatelin että tuo "ohjeistaminen" loppuu kun lapset kasvaa. Mutta, ei. Esikoinen nyt 10 ja nuorin 3-vuotta. Mutta, olen tullut siihen tulokseen, että äiti/täti/mummu joka ohjeistaa, on hänellä itsellä jokin asia huonosti jotta joutuu toisia ohjeistamaan. Joten, yritetään päästää ko ohjeistukset/kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pahaa oloaan he vain purkavat. Aurinkoista pakkaspäivää!

Kiva että löysit tänne. 🙂
Eikä ohjeet varmaan tuu koskaan loppumaankaan. 🙂 Meillä ainakin yleensä se yksi ja sama on ohjeistamassa.. Oon koittanut ohittaa ne aina perhaani mukaan. 🙂 Välillä se vaan ei onnistu ja vedän herneen nenään.

Mulla vaihtelee suuresti, miten neuvoihin suhtaudun. Riippuen mielentilasta ja sanojasta. Oma äiti saa sanoa mut vaan. 😉 Yleensä ohitan noi, mutta välillä menee ihon alle. Varsinkin asioissa, joissa on itestäkin vaikea hakea oikeaa tapaa ja itsevarmuutta.

Sen oon myös kolmannen kanssa oppinut, että "meilläkin toimi tää, joten kyllä teilläkin" -neuvo on ihan paska. ;D Kyllä joka vauvan kanssa pitää keksiä uudet niksit ja tavat.

Itselle on jäänyt mieleen vaunuverhon kritisointi ("kamalaa, kun lapsi ei näe ympärilleen!!!" Jaahas, en minäkään saa unta, jos on hulinaa tuijoteltavana.), vaatetuksen kritisointi ("voi sulla on liikaa vaatetta ollut, eikö äiti oo osannut pukea?" Öö, autossa oli ensin kylmä ja loppumatkasta kuuma. Joten kyllä, vähän oli haastetta pukemisessa. Mutta ei, vaikka lapsi on lämmin, ei ole hikinen. Joten älä moiti, pärjäsin varsin hienosti!), ja ruoan määrän arvostelussa. Lisäksi ihan huippua on, kun yrität yökyläpaikassa rauhoittaa ylikierroksilla käyvää vauvaa tai pikkulasta unille, ja ovesta putkahtaa innokkaita auttajia, jotka haluaa testata niitä samoja nukutuskikkoja, mitkä pirkkopekallekin aikanaan toimi. Aaaaaargh!!!!

Vaikka oikeasti, hyväähän ne useimmiten tarkoittaa… 😉

Nimen omaan niin että kyllä jokaisen vauvan kanssa toimii ne omat juttunsa. 🙂 Se mikä meillä on toiminut muilla niin ei todellakaan ole toiminut Hugolla.

Tota vaatetusta kyllä kritisoidaan koko ajan ja se on niin raivostuttavaa. Inhoan sitä kun joku tulee käärimään vauvan kunnolla peittoon vaikka sanon ettei tarvii ja kohta toinen huutaa hikipäässä kun on kuuma. :/

Hyvää varmasti tarkoittavat, mutta kyllä se silti ärsyttää. 🙂

Voi ei toi on täälläkin niin tuttua. Tuntuu, että kaikki tietävät aina paremmin mitä meidän vauva tarvitsee. Mä olen jopa pari kertaa ihan oikeasti ärähtänyt, että "enköhän minä lapseni paremmin tunne ja tiedä mitä hän on vailla". Sen jälkeen on kyllä kaduttanut, mutta mitäs antavat neuvoja kamalan äkäiseen sävyyn 😀

Sullakin on jo neljä lasta niin varmasti osaan kasvattaa oman lapsesi parhain päin 🙂

Evelynin synnyttyä jouduttiin usein sanomaan toisille, ettei haluta heidän ravaaman täällä koko ajan kyttäämässä. Kyllä me apua pyydämme jos tarvitsemme 😀 Nyt Emilyn aikana ei onneksi ole ollut enään niin kamalaa hössötystä 😀

Pitää ja saakin ärähtää, jos tietää ettei se ole se juttu joka on oikein omalle vauvalle. 🙂 Äitihän oman pienimmän parhaiten tuntee.

Niin tai siis viis mulla on. 😀 Mutta neljästä on kokemusta ennen Hugon syntymää.
Ensimmäisen aikana tuli neuvoja, mutta ne otti hyvillä mielin vastaan ja nappas niistä ne parhaat vinkit. 🙂

kuulostaa hyvinkin tutulta! Tuntuu että jotkut äidit ottavat jopa kilpaa, miten on paras äiti ja tietäjä vauvanhoidosta!

Minä kuulema liiskaan vauvani kun nukutaan perhepedissä, olen huono äiti kun kävin hampaan juurihoidossa yksin ja jätin vauvan ISÄLLEEN KOTIIN pullon kanssa ja olen kuulema kukkis kun en jätä nukkuvaa vauvaa autoon jos haen esim. maidon kaupasta. Niin ja kasvohoitoon olisi myös pitäny ottaa poika mukaan koska pullot ovat ehdoton nounou 😮 :'D

Onpa tuo viimeinen kuva suloinen! <3 Ihana Hugo!

Mä en kyllä tykkää tuosta kilpailusta saatika lasten vertailusta. Ärsyttää oikein. Jokainen pieni on kuitenkin erilainen.♥
No voi jestas mitä kommentteja. Jollain on kyllä oikein välähtänyt. 🙂 Mäkin sit varmaan liiskaan meijän vauvan, kun hän nukkuu minun kainalossa öisin..

Kiitos ja Hugo on vaan niin ♥

Kuulostaapa hyvinkin!!!Noiden neuvoljen lisäksi INHOAN vertailua. Mä olin aikoinani niin onnellinen kun odotin kälyn kanssa samana aikaan, mutta voi apua kun tytöt syntyi (ikäeroa vain 2kk,mutta senkin unohdettiin kun alettiin vertailemaan)se oli oikeasti jatkuvaa eikö se vieläköön käänny, vieläkö te ootte vaan maidolla. Piti ottaa vähän etäisyyttä koko kälyyn,että jaksoi!!=)
Asiat voi muotoilla niin monella eri tavalla…
Ja just tuo,että joku kokee olevansa asiantuntija kun on nähnyt sun lasta parin tunnin ajan??!! Eiköhän se äiti parhaiten tiedä omaa lastaan koskevat asiat=)
Ihana tuo viimeinen kuva<3

Joo siis toi vertailu on sellaista joka nostaa ihokarvat pystyyn. Jokainen vauva on erilainen, oppivat ja kasvavat omaan tahtiinsa.♥ Varmasti etäisyyden ottaminen oli hyväkin ratkaisu. 🙂
Juu näitä asiantuntioita riittää kyllä ja niitä omia neuvoja annetaan joka asiasta. Oon kyllä sit sanonut että meillä ei vaan toimita noin ja tästä ja tästä syystä.
Kiitos.♥

Kyllä kuullostaa tutulta 😀 Varsinkin vanhemmat naiset "ehdottelee" välillä ihan kummallisia juttuja. Niin on tehty kun heidän lapset on olleet vauvoja, mutta ajat on hieman muuttuneet. Paljon ratkaisee kyllä se tyyli millä "ehdottelee" 😀 Kaikista eniten mua on aina ärsyttänyt kun imettämiseen puututaan eikä meinata uskoa että tissillä pärjää ja ettei kaikkien vauvojen tarvitsekkaan olla pulleita kerubeja. T:Kahden tyytyväisen ja energisen hoikkeli vauvan äiti 😉

Ajat todellakin ovat muuttuneet. 🙂 Ne ovat muuttuneet jo siitäkin kun meidän esikoinen 10 vuotta sitten syntyi. Toi imettämiseen puuttuminen saa kyllä mut ärsyyntymään. Kyllä sen sitten näkee koska vauva ei enää sillä pärjää ja tarvitsee muuta. 🙂

Oi! Mun ehdoton suosikki, kun on menny ilman vauvaa johonki ja sanonu et vauva jäi iskän kans ja siihen vastataan "Ai. Jätit sit vauvan isälle hoitoon!!" Johon vastaan kyllä tylysti, että vauva on isänsä kanssa, ei hoidossa. Mikä ihmisiä vaivaa?!

Pikku vinkki sulle: mitäpä jos jättäsit ne sanojat omaan arvoonsa ja antasit niitten pilata jonku muun päivän? 😉

Äiti on aina äiti ♡

Joo siis tota kuulee usein. 😀
Kyllä mä yleensä annan niiden olla, mutta nyt niitä on taas sadellut niin paljon ja varsinkin osa sellaiselta jolta en kyseisiä ohjeita kaipaa sitten yhtään. 🙂

Tuttua tuttua… Eniten ärsyttänyt semmoset kaikkitietävään tyylin sanotut "Leolla on varmasti masu kipeä." Jaa mistäs niin päättelit kun mun mielestä kuulostaa nälältä. Äääh 😀 vaikka niin, hyvää tarkoittavat varmasti.

Varmasti tarkoittivat. 🙂 Oon huomannut sen että ihan sama aina kun vauva huusi niin sillä oli varmasti maha kipeä. Ikinää ei voinut olla muuta tarvetta. 🙂

Ai niin ja kesällä Leon ollessa parin kuukauden ikäinen sain oikein väitellä, että ei Leo tarvitse vettä kun saa kaiken äidinmaidosta. "Mutta ennen annettiin" 😀

Joo vettä meidänkin on käsketty aina antamaan, kun silloin enen vanhaankin annettiin. 🙂

Ihan totta, asiat voi ilmaista niin monella tavalla! Yksi tapa ei ole aina ainut oikea.. Itse turhautuisin myös tuollaisista kommenteista etenkin kun kyse ei ole edes ensimmäisestä lapsesta.. Äiti tietää oman lapsen prhaan<3

Juu asian ilmaiseminen hieman kivemmalla tavalla kuin syyllistävällä olisi kaikkien kannalta kivempi. 🙂 Mutta kyllä mä luulen tietäväni mikä on omille lapsille se paras ja toimin sen mukaan.♥

Itsekin oon näihin kaikkitietäviin täteihin törmännyt mutten jaksa noteerata. Toki jotkut neuvot on tervetulleita mutta kyllä kysyn jos en tiedä. Eiköhän jokainen äiti oman lapsensa parhaiten tunne ja tiedä mitä omansa tarvitsee <3

Yleensä multakin menee ohi korvien, mutta nyt tuli taas niin paljon ohjeistusta että särähti korvaan. 🙂
Ohjeista huolimatta toimin niin mikä on mielestäni parasta mun lapsille.♥

Mulle sano keskussairaalan lääkäri tytön olles vajaa 5kk ikäne, että "eikös pitäs jo soseita tarjota. oletko edes miettinyt aloittamista?"Siin kohtaa tuli itel epäonnistunu äiti-fiilis, kun neuvolas oli kehutti tytön kasvua rintamaidol. Ja nyt tytön olles vajaa 8kk soseita syö vaihteleval ruokahalul. Mut en ainakaan kadu et oli täysimetyksel 6kk asti. Ja itekin sai kuulla monenlaista "vinkkiä ja ohjetta"?mikä sopinut toisen lapselle. Tsemppiä sinne 🙂

Näitä ohjeistuksia on niin monia. Osa kauhistelee jos annat lapselle jotain muuta kuin rintaa ennen sitä 6kk ikää ja sit niitä jotka kauhistelee kun vain imetät ensimmäisen 6kk. 🙂 Meillä tavoitteena se 6kk täysimetys ja kyllä oon siitäkin kuullut jo monelta, kuinka pitäis vaan jotain jo antaa..
Kiitos.♥

Kolmannen jälkeen kaikkosi mun ympäriltä viimeisetkin neuvojat. Laskin tytön kanssa joka neuvojan kokeilemaan omia niksejään ja tulivat siihen tulokseen, että joskus kannattaa olla ihan hiljaa vaan. Likka huusi koko ensimmäisen vuoden, ja on haastava luonteeltaan edelleen melkein kymmenen vuotta myöhemmin.

Itselläni neuvojen kanssa suurin haaste on ollut niiden antamatta jättäminen. Kova olisi ollut hinku neuvoa pikkusiskoani lapsensa kanssa vähän joka asiassa 😀 Lopulta sanoin siskolle, että laske kuule toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tai käske mun sulkea suuni, jos tuntuu, että päden neuvoineni liikaa.

Noinhan se pitäiskin tehdä. Pistää koittamaan sitä omaa niksiään ja sais sit itse nähdä että toimiko se. 🙂

Mutta se on hyvä kun sanoo noin niin toisen on helppo sanoa, että oo kuule hiljaa. 😀

Huoh, tuttuja juttuja 😀
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos <3 Sä tiedät kyllä parhaiten 🙂

Koitan kyllä päästää toisesta sisään ja toisesta ulos ja yleensä kyllä toimii. 🙂 Kunnes sitä tungetaan niin paljon, ettei enää pääse se möykky ulos.
Kiitos.♥

Kuulostaa erittäin tutulta! Ärsyttää varsinkin ne jutut, joissa verrataan meidän vauvaa tämän neuvoja antavan ihmisen omiin lapsiin, joita on kasvatettu ehkä vieläpä joskus vuosikymmeniä sitten… Miten sen voisikin nätisti sanottuna saada perille, että ajat muuttuu ja kaikki vauvat on erilaisia?! Oon vaan koittanut opetella siihen, että kommentit menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä lähtisi väittelemään, mutta helppoa se ei kyllä aina ole 😀

Se vertailu on kyllä niin raivostuttavaa ja kun ne pikkuiset on kaikki ihan erilaisia. Se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella. 🙂
Joo helppoa ei ole, varsinkin jos moni tuputtaa ohjeita peräkanaa.

Niin tuttua! Mä aloin tehdä niin että vaan hymyilin ja poimin neuvoista ne mitkä tuntui hyvältä. 🙂

Hih, kiva jos se toimi. 🙂
Mua ei enää edes hymyilytä ne neuvot. Ellen ole sitten itse kysynyt neuvoja. 🙂

Oi voi ja neuvojiahan riittää, jotka tekevät kaiken paremmin kin äiti itse. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Parhaat neuvot mukaan, jotka teille toimii!

Kyllä niitä piisaa. 🙂
Yritetään päästää läpi ja yleensä menee helposti. Nyt tuli liian isö möykky yks päivä. 😀

Uh, tiedän niin mistä puhut! Esikoisen vauva-aikana kun näitä neuvojia riitti, sitä helposti syyllistyi jos ei tehnyt kuten sanottiin, koska kaikki oli uutta ja jännittävää. Nyt väittäisin että osaan kyllä itsekin, vaikka hyvät ja asialliset neuvot ovat toisinaan tarpeen 😀

Ensimmäisen kohdalla kaikki neuvot ja niksit oli tervetulleita. 🙂 Tän viidennen kohdalla uskon jo osaavani ihan hyvin. 😀

Kyllä on tuttua!! Ekan kohalla oli ihan toivottuja noi kaikki vinkit ja neuvot, mutta niinpä, asiat voi esittää nii monella eri tavalla!
miten joku ees jaksaa puuttua siihen mitä jonkun toisen lapsi syö tai ei syö tai missä se vetää päikkärinsä! Eiköhän jokainen äiti vastaa OMAN lapsensa tarpeisiin parhaansa mukaan.
kumma juttu että vielä viidennenkin jälkeen kuulet tommosia.. Haloo etköhän sä oo jo aikalailla asiantuntija tässä aiheessa!!:D

Ensimmäisen kohdalla nää oli ihan huippuja, mut nyt niitä ei kaipais kun kysyttäessä. 😀 Ja jos haluaa neuvoa niin vois ilmaista sen toisella tavalla..
Heh, on kyllä kumma että niitä vieläkin tulee. 😀

Niin tutun kuuloista! Kysyn kyllä, jos kaipaan neuvoja. Itseäni varsinkin tuoreena äitinä välillä jäi kyllä harmittamaan tietyt kommentit. Esimerkiksi: "Vauvasi pitää sua ihan huvituttina", sanoi eräs sukulaisrouva, jolla ei ole imetyksestä ollenkaan kokemusta. Tai: "lapsesi on liian kiinni sinussa", tokaisi samainen rouva. Pisti ärsyttämään.
Luulen, että jokainen äiti kuitenkin tietää sen oman lapsensa tarpeet ja osaa niitä tulkita parhaiten!

Kyllä se niin menee että lapsen äiti tuntee pienen parhaiten ja osaa vastata toisen tarpeisiin. 🙂
Joo toi "liian kiinni sussa" on tuttu kommentti. Voiko omaa rakasta pitää muka liikaa sylissä?♥

Niin tuttua. Valitettavasti minunkin kohdalle on tällaisia ihmisiä sattunut. Luulisi sinun tietävän ja tuntevan lapsesi muita paremmin. Ihana kuva.

Näitä neuvojia kyllä piisaa.
Kyllä oma äiti tietää parhaiten ja tuntee oman lapsensa tarpeet.:)
Kiitos.♥

Kyllä! Olen vältellyt tiettyjä ihmisiä juuri tuon takia enkä ole yhtään katunut 😀 en itsekään mene neuvomaan toista äitiä ellei sitten erikseen halua jotain apua.. En kyllä ymmärrä sitä miten jotkut unohtaa sen että onhan niitä lapsia useampikin jo kasvatettu 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä