äiti ja melukylän lapset - Banneri

Vihjailua, utelua ja suoria kysymyksiä. Välillä myös suoranaista kettuilua lapsiluvusta. Toisten perhekoko tuntuu kiinnostavan aina. Oli kyseessä sitten yhden lapsen perhe tai suurempi perhe. Luulen että kuulemme kummastelua yhtä paljon kuin he keillä on yksi lapsi. Nämä ovat asioita jotka kiinnostavat. Miksi päädyitte isoon tai pieneen perheeseen? Miksi toinen ei jo tule? No eikö nyt kuitenkin vielä yksi niin saatte oikein  kunnon katraan, oman jalkapallojoukkueen?

Lapsiluku taitaa olla sellainen asia, ettei koskaan ole sitä oikeaa määrää. tai on yksi ns. oikea kaava. Jos sinulla on kaksi lasta, sekä tyttö että poika niin perheesi on täydellinen. Enää ei kuulu kyselyä, että kai te nyt vielä poikaa/tyttöä yritätte. Jos sinulla puolestaan on yksi lapsi, kuulet jatkuvasti kyselyä siitä milloin tulee toinen, kyllähän nyt sisarus pitää olla. Saattaa olla että kysyjällä ei käy edes mielessä, että ehkä pariskunta yrittää koko ajan, muttei tulosta synny. Tai he käyvät läpi rankkoja lapsettomuushoitoja, kohtaavat kerta toisensa jälkeen pettymyksiä tai eivät vain halua enempää. Tai jos sinulla on kaksi tyttöä tai kaksi poikaa, niin tarviihan se kolmas tehdä, jos sattuisi vaikka olemaan eri sukupuolta, sillä kyllähän nyt molempia pitää olla. Ensinnäkin lapsia ei niin vain tehdä ja mitä sukupuoleen tulee, niin eiköhän se ole ihan tuuria kumpi sieltä tulee, varmasti yhtä rakas ja odotettu.

No entäs sitten kun odotat neljättä, viidettä tai kuudetta. Alat kuulla mitä ihmeellisempiä vitsailuja siitä kuinka ette mahdu minnekään ja lapsiluvustanne tulee yhtäkkiä vitsi jolla voi vitsailla huoletta. Voin sanoa, että joistakin se voi tuntua kivalta heittää vitsiä siitä, mutta itsestä se ei tunnu kovinkaan mukavalta. Mitä siitä jos joutuu pakkamaan pari kassia matkatavaroita lisää tai ruokakasseja on muutama enemmän. Vaikka tavaraa lähtiessä luonnollisesti on enemmän, niin ei siitä nyt numeroa kuitenkaan tarvitse tehdä. Isolla perheellä on luonnollisesti enemmän sitä tavaraa, muttei me nyt mitään linja-autoa tarvita, heh.

Entä sitten jos meille tulisi vielä joskus se yksi, vaikka olemmekin kaikkialla huudelleet että lapsilukumme on täynnä. Totta kai mieli saa muuttua. Tällä hetkellä tämä kuitenkin tuntuu hyvältä ja sellaiselta jonka kanssa jaksaa ja pärjää. Tiedän kuitenkin mikä meteli siitä syntyisi jos vielä ilmottaisimme että odotamme vauvaa. Olihan se jo aikamoista kauhistelua, voivottelua ja surkuttelua tuon neljännen ja viidennen kohdalla. Ei sillä elämäntilanne on nyt sellainen, ettei siihen edes uusi vauva sopisikaan, mutta niin kuin olen jo aiemminkin sanonut niin minä en sano koskaan enää, ettei enää koskaan. Niin monesti olen joutunut sanani takaisin ottamaan, heh.

Se miksi jälleen teki mieli kirjoittaa tästä aiheesta oli se, kun mieheltäni kyseltiin muutama päivä sitten suoraan, että jokos se kuudes tulee? Näitä kyselyitä kuulee tasaisin väliajoin. Ovathan nuo neljä syntyneet kaikki pienellä ikäerolla, muttei nyt sentään niin pienellä, että nyt jo odottaisin, hih. Mietin myös että onkohan mahani pullistunut suklaan syömisestä sen verran, että näytän jo odottavalta, tai johtuikohan se siitä että lähetin mieheni silloin ostamaan illalla kebabia ja syön sitä lähinnä vain raskaana ollessa, heh.

Minusta on ihanaa kun perheitä on eri kokoisia ja erilaisilla kokoonpanoilla. On yksilapsisia, on monilapsisia, on pelkkiä poikia, pelkkiä tyttöjä, on sekä tyttöjä että poikia, on kaksosia, on uusioperheitä, on pienellä ikäerolla tai suurella ja onhan näitä vaikka mitä.

Olisikin kiva kuulla millaisia perheitä teillä lukijoilla on. 

Kommentit (96)

Lueskelin postauksia ja pakko oli kommentoida, tämä oli täyttä asiaa! 🙂
Minulla oli aiemmasta suhteesta yksi lapsi, kun meille oli mieheni kanssa tulossa ensimmäinen yhteinen. Asia oli muille ongelma, kun huomasivat meidän puhuvan MEIDÄN lapsista. Useat kuvittelivat, että neiti oli vahinko kun sai alkunsa niin pian, mutta me emme vain halunneet ns.hukata aikaa. Kun kolmas pieni neiti sai alkunsa, kuulimme kuinka hankalaa kaikki tulisi olemaan, lapsia ei saisi hoitoon ja kaupassakaan ei pysty käymään. Mikä pettymys, kun hän oli "vain" tyttö. Kaikki tuo oli todella loukkaavaa. Kuinka ollakaan, sai pienellä ikäerolla alkunsa myös seuraava tulokas..välejä katkesi, kun me näin oltiin hulluiksi tultu, vähintään lestadiolaisia ja enemmän sekaisin kun ei autoakaan hankittu. Nythän se lapsiluku on sitten täynnä, heidän mielestään ketkä viimeksi jättivät onnittelematta, koska kuopus on "se poika mitä jo edelliskerralla yritettiin". Vähänpä tietävät. 😉 Niin tavattoman onnellinen olen neljästä lapsestani. <3

Omassa lapsuudenperheessä äiti, isä, yks sisko. Äiti jo kuollut syöpään. Nykyään lasken "kalustoon" kuuluvaksi isän, siskon, näitten edellisten seurustelukumppanit/kihlatut ja sitten kaikki 4 isovanhempaa, ne on mulle TOOOSI tärkeitä. Harmi, kun asun itse kaukana, ja oon vain sinkkuna viihtyny. 😉 Mutta unelmana olis, että vielä joku päivä minäkin menen naimisiin ja saisin ihan ikioman perheen ja minusta tulisi äiti (aika kauan unelmanani on ollut olla mummo!! :D) Ja niin, totta kai toivosin, että isovanhempani elävät vielä silloin kun heistä tulee isoiso?vanhemmat. Ja saa nähä ketä ne lapset, jotka Luoja suo, tulevat kutsumaan mummukseen. Varmasti noissa jutuissa tuo oman äitin kuolema tulee esiin voimakkaammin… Jotenki pelottaa, mutta onneks ei vielä tänään ajankohtasta. Päivä vaan ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Niin, uskovaisena mun elämässä on myös uskovaisia mummoja ja pappoja, tällainenkin "suuri perhe", ja se on rikkaus myös, vaikka verisukulaisia eivät olekkaan. 🙂

– Iitu

Toivotaan että unelmasi äidiksi ja mummuksi tulemisesta toteutuu.♥
Niin se luultavasti nousee silloin pinnalle :/ mutta sinulla tuntuu olevan ihana määrä ihmisiä ympärilläsi, joten varmasti saat paljon tukea.♥ Suuri perhe on ihana rikkaus.
Kiva kun kommentoit. 🙂

Kolmas tyttö syntyi just kuukausi sitten. Esikoinen 3,5v ja keskimmäinen 1,5 v :). Kyllähän niitä *jospa se nyt olis poika* kommentteja sai aika paljon kuulla raskauden aikana, ärsyttävää :/ Itselle tärkeintä ainakin on lapsen terveys eikä mikään sukupuoli. Akkavalta sopii oikein hyvin ! 😉 -miljama

Onnea sinne pienestä tytöstä.♥
Noi kyselyt, ovat kyllä todella puuduttavia. :/ Tärkeintä kuitenkin on se että saa pienen turvallisesti syliin asti.

Hei! Tiedän että on jo vaha postaus, mutta ajattelin silti kommentoida. Itse olen 14 lapsisen perheen nuorimmainen ja kyllä on kuullu noitä kausisteluja, mutta toisesta korvasta sisään toisesta ulos sillä itselle perhe on tärkeä enkä voisi kuvitellakkaan että joku sisaruksista puuttuisi. Ajatus on monilla se että asutaan kaikki kotona vanhemmilla, että miten kaikki mahtuu. Ihmiset ei tajua että vanhimmat sisarukset olivat jo aikuisia ja asuivat omillaan kun mä synnyin! Tämä on mun lempi blogeja kiitos postauksista!♥️

Kiitos, kiva kuulla.♡ Ja kiva kun kommentoit. 🙂
Tuo on kyllä totta. Kun on monta lasta niin kyllä sieltä vanhimmasta päästä aletaan jo muuttaa pois kotoa. 🙂

Ilmeisesti toiset "tekevät". Ja kaikkein ikävintä tämän saman tädin kanssa oli, kun hän omalle tytölleen kertoi, että "onneksi meille tuli tyttö ja poika niin meidän perhe on täydellinen" 🙁

On kyllä ikävää jos lapsia tehdään "monta" sen vuoksi että tavoitteena saada molempia. :/

Kiitos ihanasta blogista❤ Aina iltaisin käyn tarkistamassa, oletko kirjoittanut uutta postausta. Tähän halusin päästä kommentoimaan, koska itse kuulen jatkuvasti siitä, että "koska tulee tyttö? Eihän kahteen poikaan kannata tyytyä! Tehän ootte vielä nuoria, jos yks tyttö vielä tulis" Ihan kamalalta tuntuu kun vieraat ja varsinkin sukulaiset puhuvat näin lasten kuullen. Vanhempi poika 4v kysyikin kummitätinsä kyläiltyä, että "äiti, kumpi meistä ei saa enää olla poika? Minä vai veikka" Pojalleni vastasin vain, että" äiti rakastaa kahta ihanaa poikaa yhtäpaljon ja me ei tädin puheista välitetä ja äitihän on meidän perheen tyttö vai mitä" Onneksi tyytyi siihen! Olen itse erittäin tyytyväinen perheemme kokoon näin ja totta puhuakseni, ei omat voimavarat tällä hetkellä riittäisikään vauvan hoitoon. Meidän perheessä me molemmat vanhemmat tehdään vuorotöitä ja isovanhemmat asuu kaukana, muilta sukulaisilta ei apuja saa, mutta onneksi meillä on kultaakin kalliimpia naapureita ja ystäviä!

Taru: Saa nähdä kuuletteko kummastelua jos/kun lapsilukunne kasvaa. Nyt kun teillä on poika sekä tyttö.

Kiitos, kiva kuulla.♡♡
On todella harmillista tai itseasiassa kamalaa, että tästä aiheesta puhutaan lasten kuullen. Lapset ovat vanhemmilleen rakkaita siitä sukupuolesta riippumatta. Mutta kuullessaan tämmöisiä saattavat miettiä mikseivät kelpaa. Käsittämättömän vahvaksi on iskostunut se malli että pitäisi olla molempia sukupuolia. :/

Tähän täytyy todeta, että koska meillä on poika ja tyttö, niin lapsiluvun oletetaan olevan täynnä. Sukupuolenko takia niitä lapsia tehdään?

Aikanaan kun odotinko nyt meiän toista tyttöä ja sanoin kaverille, että kyllä me se kolmaskin tehdään jossain vaiheessa niin kaveri totes huuli pyöreenä, että "mä oon aina luullu et kolmannet lapset on vahinkoja!" En pystyny ees vastaa mitään kun menin ihan sanattomaksi.
Kahen tytön jälkeen kysellään pojan perään, ihan kun en ois kuullu siitä useempaan otteeseen ja anoppi kauhistelee kuinka lapsenlapsi luku vaan kasvaa. Ei mun käsittääkseni oo anopin ongelma jos lapsenlapsii on miljoonaviissataa…

Voi jestas, no olisin kyllä minäkin mennyt jo tuossa vaiheessa sanattomaksi. En meinaa nytkään saada sanotuksi tuohon mitään järkevää.
Kuulostaa niin tutulta tuo pojan perään kysely, meillä oli juuri vastaava tilanne aikoinaan, huoh. No johan, eihän tuon teidän lapsiluvun pitäisi olla anopille ongelma. Yleensä kuitenkin ollut tapana hoitaa itse ne lapset, eikä laittaa anopille. 🙂

Tämä on kyllä mun lempiaihe 😀 Kun itsellä kokoajan mietinnän alla. Meillä nyt 4 lasta, 5v, 3v, 2v ja 8kk (tyttö-poika-tyttö-poika) ja jotenkin kyllä itsestään selvää että vielä saisi tulla yksi tai kaksi, olen vaan aina tiennyt että jos mahdollista, haluaisin ison perheen. Mutta samalla käyn jo ajatustyötä kokoajan, kauhistuttaa mitä muut sanovat. Vaikka se ei kuulu kenellekkään muulle, varsinkaan kun on kysymys vaan siitä että lapsia on "liikaa".

Kolmatta odottaessa taidettiin saada pari vaimeaa onnittelua ja neljännestä vaan yksi, mun serkulta. On jo nyt kysynyt pari kertaa joko on viides tulossa 😀 No ei se haittaa kun hän on sanonut että olen kuin luotu ison perheen äidiksi ja on ihan vilpitön <3 Luulen että muut järkyttyvät entisestään jos jossain vaiheessa viidettä odotan mutta kyllä harmittaa kun kaikki lapset ovat onnittelun arvoisia, yhtä tärkeitä ja odotettuja, oli sitten ensimmäinen tai kahdeksas.

Ihana kokoonpano on sielläkin.♥ Ja ihana kuulla että suunnitelmissa lisää. On nuo lapset vaan niin ihania.♥ Meillä tämä viisi ei tunnu enää mitenkään suurelta itselle, mutta kyllä tätä perhekokoa vaan kauhistellaan jotenkin todella paljon. Jos täällä sitä kuudetta suunniteltaisiin, niin kyllä itseänikin hieman kauhistuttaisi mitä muut sanovat, kun meininki on ollut jo muiden kohdalla aikamoista.

Ei kyllä pysty ymmärtämään miten porukka jättää onnittelematta. Vauvan odotus on aina niin mahtava juttu ja sitä on niin suunnattoman onnellinen itse, niin kyllä tuollainen onnittelemattomuus jättää niin surkean mielen. Ja niin kuin kirjoitit, niin kyllä jokainen lapsi on onnittelun arvoinen.♥ Ja nuo vilpittömät kommentit on aina tervetulleita ja varsinkin tuollaisista tulee hyvä mieli. 🙂

Voi luoja mikä määrä kommentteja. Join ison mukillisen teetä tänne alas skrollaillessani 😀 Selkeästi ajatuksia herättävä aihe.

Itse olen aina halunnut ison perheen, ja molempien synnytyksien myötä se tunne on vain vahvistunut. Musta raskaus (loppujen lopuksi sekin), synnyttäminen, se lapsen ensiparkaisu, imettäminen, uuden oppiminen, vilpitön riemu, kasvun seuraaminen ja kaikki se on vaan niin mielettömän ihanaa ja herkistävää, että haluan ehdottomasti kokea sen mahdollisimman monta kertaa. Olen kyllä valmis tinkimään sitten monesta muusta asiasta, jos se niikseen tulee.

Heh, meni hetki näihin vastaillessa. Mutta niin ihana kun muut kertovat tarinansa. 🙂
Itse koen nuo samat asiat juuri tuolla tavalla, on ne vaan niin ihania. Onnellinen olen että olen saanut kokea nuo jo viisi kertaa ja joka kerta se on ollut yhtä ihanaa.♥ Toivottavasti toiveesi isosta perheestä toteutuu.♥

Meillä kohta viisi vuotias tyttö, toinen ollut pitkään haaveissa, mutta kun ei tärppää niin ei. Tai tärppäsi mutta tuli keskenmeno 🙁 ja kaiken aikaa joku muistuttelee siitä, että koskas teille toinen tulee ja kyllähän nyt tyttö jo leikkikaveria tarttee. Se on niiin ahdistavaa tässä tilanteessa. Olen onnellinen että on edes tuo yksi tyttö tällä hetkellä <3

Voi ei, todella ikävä tuossa tilanteessa kuunnella noita kyselyitä mahdollisesta sisaruksesta. Lasten saaminen kun ei ole itsestäänselvyys. Toivotaan että jossain välissä tärppää ja saatte pienen syliin asti.♥

Joo hyvä että päästin tän meidän ekan kanssa synnäriltä kotiin kun alko jo kyselyt että millos seuraava. Huoh.

Näin se valitettavasti välillä menee. :/ Hyvä jos kerkiää ensimmäiseen keskittyä kun pitäisi jo toinen olla tulossa.

Minulta on tulossa pian postaus hieman samaan aiheeseen liittyen. Meidän silmissämme meille on tulossa nyt neljäs lapsi, mutta muiden silmissä kolmas. Läheisimmät ystävät ymmärtävät,miten suuri siunaus ja onni jokainen syliin elävänä saatu lapsi meille on, mutta ihan perheenjäseniltäkin on tullut kommentteja tässä raskaudessa: "Oliko edes suunniteltu?", "Jospa se nyt olisi poika, ettei teidän tarvitsisi enempää tehdä." ja "Voi,kun se nyt olisi poika!" Itseäni varsinkin nämä sukupuoleen liittyvät heitot alkoivat loukata niin paljon, että sovimme ennen rakenneultraa, että jos sukupuoli saadaan selville, niin sitä ei tällä kertaa kerrota kenellekään! Jos tulokas olisi nimittäin poika, niin hänestä alettaisiin kasvattaa isäntää ja traktorikuskia jo ennen syntymää (mahdollisista lapsen omista mielenkiinnonkohteista piittaamatta) ja jos tulokas olisi tyttö, niin hän ei varmaan olisi mitään, vaan alettaisiin kysellä, vieläkö aiotaan poikaa yrittää. Raivostuttavaa, että ihmiset katsovat oikeudekseen kommentoida näin henkilökohtaisia asioita niin moukkamaisesti ja asenteellisesti!

Pitääkin tulla sitten lukemaan. 🙂
Varmaan sukupuoli on parasta pitää salassa. Jos on poika, niin ei tarvitse sitten kuunnella noita mistä kerroit. Tai vastaavasti jos onkin tyttö niin kuunnella "voi kun olisi nyt ollut se poika" yms. Ihmiset ei välillä osaa ajatella. :/
Tuntuu että tämä lasten määrä on sellainen josta kysellään ja jota kommentoidaan todella paljon.

Mulla on kaksi poikaa ja tyttö, eipä oo kukaan kysellyt lapsiluvusta vuosiin puoleen tai toiseen kun on just tuollanen normaali määrä ja molempia. Vauvankaipuuta ei ole, lapset on toisaalta sen verran isoja että elämä on helppoa mutta toki tyttö on seuraa vailla kun pojat on isällään puolet viikosta. Toisaalta myöskään en ole päättänyt etteikö sitä neljättä tulisi, mies on tyytyväinen tohon tyttöön mutta varmaan saisin sen puhuttua ympäri vielä toiseen yhteiseen lapseen mutta en kovin vanhana enää usko jaksavani vauva-aikaa. Välillä on kyllä hyviä ilmeitä ihmisillä kun on poikien kavereita auton täydeltä mukana jossain, siis omat ja pari-kolme ylimääräistä 😀 ja en tiedä onko esim. Mun äiti ilahtunut yhdestäkään vauvauutisesta vaikka se nykyään mielellään viettää aikaa mun lasten kanssa.

Siellä sitten sopivassa suhteessa kun olet näiltä säästynyt. 🙂
Voin kuvitella nuo ilmeet, sillä kohdataan niitä monesti kun automme tyhjenee jollain parkkipaikalla. Kyllähän sellainen suuri joukko katseita kerää.
Todella ikävää jos siellä ei ole oltu iloisia noinkin ihanasta asiasta, mutta kiva kuitenkin että viettää heidän kanssaan aikaa.
Mukavaa viikkoa sinne.♥

Hyvä kirjoitus,koska juuri noin se on. Meillä on 3 lasta tasan 2 vuoden välein,mieheni vihjailee kokoajan neljännestä ja ensimmäinen ajatus on että en jaksaisi sitä kauhistelua mikä ihmisiltä tulisi,anopilta varsinkin… Tuntuu ihan hullulta,että ensimmäistä raskautta sitä julistaa koko maailmalle,kolmas oli vähän matalalla profiililla,jos nyt tulisi neljäs niin tuntuu että sen haluaisi salata! Eihän sen pitäisi siltä tuntua! ( jo 36 vuotias että en edes tiedä jaksaisinko enää neljättä..)

Kiitos.♥
Älä kuitenkaan anna muiden mielipiteiden vaikuttaa jos itse vielä neljättä haluat. 🙂 Ikävää jos se on vielä anoppi joka sitä olisi eniten kauhistelemassa. :/
Ensimmäistä kyllä saa hehkuttaa ja samoin toista. Meillä kolmannesta eteenpäin laimeni kylä kunnolla ainakin muiden onnittelut. Itse olen ollut ylpeä jokaisesta odotuksesta ja kantanut vatsaani ylpeänä. Vaikka kyllä ne arvostelut aina kuitenkin satuttaa.

Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa. Olen huomannut, että kaksi on standardi ja kolme jo suurperhe. Ehkä kolme lasta on kuitenkin vielä ns hyväksyttävä määrä, vaikkei taida olla ihanne suurimmalle osalle ihmisistä. Muutamia kommentteja, että miten ihmeessä jaksatte kolmen kanssa ja että onhan se varmasti tosi rankkaa -tyyliin olen kuullut. Lisäksi nyt on tulossa eri sukupuolta kuin nuo kaksi aikaisempaa, joten olen myös kuullut, ettei nyt tarvitse sitten enää yrittää neljättä, kun on jo molempia sukupuolia 😀 Ja sitten on syntynyt keskustelua siitä, kuinka hankalaa neljän lapsen vanhempana nyt viimeistään olisi, kun ei mahdu normiautoon jne. Kommenteista en ole kuitenkaan loukkaantunut, eikä minulle ole tullut varsinaisesti ilkeitä kommentteja. Mutta sen olen kyllä ollut aistivinani, että kaksi lasta on ihanne. Ja ei siinä mitään, se saa olla ihanne joillekin, mutta ei se kaikille ole. Vähän kyllä etukäteen harmittaa ajatus, minkälaisia kommentteja sitten tulisi, jos joskus neljättä odottaisi. Lapsiluku on henkilökohtainen asia ja lapsi rakas, oli se sitten ensimmäinen tai neljäs, tyttö tai poika. Eihän toisten mielipiteille saisi antaa kovinkaan paljon painoarvoa tällaisessa asiassa, mutta jotenkin sitä kaipaa toisten hyväksyntää ja mieluummin kuulisi ystävällisiä sanoja kuin ajattelemattomia tölväisyjä. No, toisten mielipiteiden perusteella ei ainakaan tehdä päätöstä lapsiluvusta, vaikka sitten oltaisiinkin tilastopoikkeuksia 🙂

Ihanne tuntuu olevan se kaksi. Kolme mahtuu vielä siihen farmariin mutta siitä ylimenevää kyllä tunnutaan ihmettelevän.
Ja noita päivittelyjä jaksamisesta kyllä kuulee ja paljon. Todellisuudessa siihen perheen kokoon vain kasvaa siinä mukana ja hetken kuluttua se ei tunnu yhtään oudolta ja kun rutiineihin pääsee kiinni niin elämä on taas helpompaa. 🙂
Lapsiluvusta kyllä kuulee niin paljon kommenttia ja ainakin omalla kohdalla ne ns negatiiviset alkoi juuri neljännen kohdalla. Ylitettiin sitten varmaan joku raja, että silloin saa jättää onnittelematta ja sanoa niitä "ai taas" yms. Olen kuitenkin koittanut jättää ne noteeraamatta, mutta valitettavan usein ne jää mieleen pyörimään.
Ihanaa odotusta sinne.♥

Joo, kyllä ihmiset osaa olla ajattelemattomia. Voit varmaan kuvitella mitä kauhisteluja kuulin kun odotin kaksosia, oikeesti moni ei edes onnitellut! Niin törkeää, toisen onnea arvostella ja kauhistella. Ihmiset me ollaan erilaisia, toisille sopii että on yksi tai kaksi lasta ja halutaan käyttää energiat johonkin muuhun kun perheen pyörittämiseen, toisille sopii että on paljon lapsia ilman sen isompia ongelmia kuin sillä kahden lapsen äidillä. Mun mielestä arki vaan on helpottunut lasten myötä. Moni kauhistelija ei tajua että lasten myötä äitikin oppii kokoajan. Ja lapsista on seuraa ja apua toisilleen kun heitä on enemmän. Mur, mua niin ärsyttää välillä kun ihmisten pitää arvailla mitä se toisen arki on.

No kyllä, todella törkeää jättää onnittelematta. :/ Sitä kun on itse todella onnellinen, niin tuollainen tuntuu silloin niin pahalta.
Ja juurikin näin. Ihmiset ovat erilaisia ja meille sopii erilaiset jutut. Ja kun lapsia on paljon leikkivät he myös paljon keskenään, toki siivousta, pyykkiä ja ruuanlaittoa riittää enemmän, mutta ompa noita auttavia käsiäkin. 😀
Kyllä meidän arkea kauhistellaan ja varmaan osa arvailee millaista ison perheen arki mahtaa olla, mutta todellisuudessa tämä on ihanaa ja nautin kyllä tästä.♥

Hyvä postaus! On se kyllä ihmeellistä kun niitä lapsia pitäisi kaikilla olla just ne yksi tyttö ja yksi poika ja muut on väärin. Meillä on 2 tyttöä ja kun toista odotettiin (ja tiedettiin että on tyttö tulossa) niin yhdeltä miehen entiseltä naapurilta tuli voivotteluja kun oli toinen tyttö tulossa eikä poika! Ja tää oli ihan vaan ajattelua että pitää olla yksi molempia eikä poikien suosimista, koska esikoisen synnyttyä tuli kyllä ihasteluja että voi kun ihanaa kun tyttö tuli. Jopa ultrassa lääkäri kysyi että "tämähän on teidän toinen, onko teillä pieni poika kotona?" ja kun sanottiin että eikun tyttö niin lääkäri meni jotenkin vaikeeksi eikä sanonut enää mitään..selvästi oli meinannut onnitella kun on nyt yksi kumpaakin mutta kun olikin tulossa toinen samaa lajia niin meni ihan hiljaseksi. Oudointa tossa lääkärissä kyllä oli se, että se ultrasi sen takia kun pienellä oli kystanen alue keuhkossa joka alussa oli niin iso että sydänkin oli väärällä paikalla ja sen takia oli kontrolli…niin että eihän meitä oikeasti olisi voinut vähempää "haitata" ettei ollut poika kun vihdoin alkoi näyttää siltä että vauva selviää! Me halutaan vielä enemmän lapsia niin saa nyt nähdä että jos ja kun olen raskaana kolmannen kerran niin luuleko ihmiset sit että yritetään epätoivoisesti poikaa. Meitä itseä ei ole ikinä haitannut millään tavalla että on 2 tyttöä eikä haittaa ollenkaan vaikka kolmaskin olisi. -Se sama joka kommentoi kun postasit jännittäväsi ihmisten reaktioita kun kerrot raskaudesta, olin 2 viikkoa sinua raskaudessa jäljessä Meillä oli pieni kerrostalokolmio ja mua jännitti jos porukat luulee ettei meillä olisi varaa. Kaikki olivatkin vaan onnellisia ja sieltä kerrostalostakin päästiin omaan taloon vauvan ollessa 4kk 🙂 –

Kiitos.♥
On kyllä pinttynyt tuo ajattelutapa yllättävän monelle, että se tyttö ja poika on se täydellinen kokoonpano. Ja tuossa teidänkin tilanteess tuskin on se sukupuoli ollut se päälimmäisin asia. Tärkeintä oli varmasti se että pienellä kaikki hyvin.
Meillä oli kolmannen kohdalla niin (kaksi edellistä siis tyttöjä) että moni oikeasti luuli että lähdimme vain koittamaan jos saataisiin se poika. Vaikka ihan yhtä rakasolisi ollut vaikka olisi ollut tyttö.♥
Ihana että kaikki iloitsivat ja pääsitte omaan taloon.♥

Multa kysyttiin pikkusiskon ollessa 2vk että koskas te sitä poikaa alatte tehdä. Olin hiukan pöyristynyt, vaikka tämä meidän tuorein olikin sukuumme syntynyt seitsemäs tyttö lapsenlapsi 😀

Ei voi olla todellista. 😀 Tässä se nähdään kuinka moni olettaa että kun on jo ennestään tyttö niin pakkohan sen toisen on oltava poika, jossei ole niin koitetaan vielä kerran.

Nuorena äitinä kuulin kun iäkäs naapurin rouva ihmetteli miksi meillä oikein on kolme lasta, kun kaksi ensimmäistä on tyttö ja poika. Mihinkähän tuo kolmas ihana vauva olisi hänen mielestä pitänyt laittaa!
kolmatta odottaessa asioin terveyskeskuksessa, kun eräs vanhemmista sairaanhoitajista harmitteli kun ei tullut aikanaan tehtyä enempää lapsia, kun oli kaksi aikuista tytärtä, toinen ulkomailla, harvoin näki heitä. Kuuden lapsen kanssa ei kai tulevaisuudessakaan tarvitse jäädä harmittelemaan lasten lukumäärää? Kaipaukselta en silti välty minäkään kun kotoa alkavat muuttaa. Meillä on pieni ihana poika jonka kasvua koululaisetkin omien touhujen ohella seuraavat. Onko tämä kuopukseni, sen aika näyttää. Nyt iloitaan näistä ohi kiitävistä hetkistä ja nautitaan kevään tulosta!
Mukava lukea blogiasi.

Näitä ihmetteliöitä tuntuu piisaavan.
Olen myös kohdannut muutaman jotka ovat aidosti ihastelleet perheemme kokoa ja harmitelleet etteivät aikoinaan itse koittaneet saada lapsia enempää.
Kyllä se tulee olemaan kamalaa kun alkavat muuttaa kotoa pois ja jossain vaiheessa on sekin hetki kun kotona ei asu enää yhtään, nyyh. On nuo pienet niin kivoja myös noiden vanhempien lasten mielestä. Meilläkin koululainen tykkää kovasti Hugosta ja aina pitää antaa suukkoja kun tulee koulusta kotio.♥
Ja näin tehdään, iloitaan näistä hetkistä mitä on nyt. Mukava kuulla ja oikein ihanaa viikkoa sinne.♥

Mä niin ymmärrän sua! 😀

Muistan kun meillä oli vasta Evelyn niin koko ajan kyseltiin, joko odotan toista, no millon sitten?

Nyt kun Emily on 8 kk niin kaikki kyselee vuorostaan, että kai te nyt vielä kolmannen teette, jos vaikka tulisi poika?

"Kyllä meidän perheelläkin on neljä, eikä tee edes tiukkaa, kai tekin?"

Juu ei kiitos hetkeen enään lapsia. Kaksi on meidän perheelle riittävästi ♡

Se kyllä on. Mutta koita päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikka se kysely on todella ärsyttävää.

Niimpä… ärsyttävää suoraansanoen.

Mä olen samaa mieltä, kyllä se kuitenkin aina on loppupeleissä oma päätös mitä haluaa lapsilukunsa kanssa tehdä 🙂

Teillä puolestaan nyt sitten kysellään pojan perään. Näin se oli meilläkin kun oli kaksi tyttöä. Kun sitten Matias syntyi niin kysely loppui. Siitä alkoikin sitten se kauhistelu kun ilmoitimme Ainon tulosta. Äh, ikinä kun ei tunnu olevan hyvä. 🙂

Ja se mikä toiselle perheelle on hyvä, niin ei välttämättä ole toiselle. Joku tuntee omakseen sen kaksi lasta, joku sitten enemmän tai vähemmän. Ihania perheitä kaikki.♥

Minä en voi ymmärtää miten lapsiluku edes kuuluu muille. Siis kun udellaan koska toinen tai päivitellään, että taasko. Itsekin olen toki sortunut vinkkailemaan lapsiluvun kasvattamisesta, mutta koska olen itse huomannut sen olevan rasittavaa, niin olen oppinut pitämään suuni kiinni. 🙂 Hyvä postaus sinä ihana! <3

Kiitos ihana.♥
Eihän se kuulukkaan, mutta silti se kaikkia niin kovin kiinnostaa. Ja sitä arvostellaan ja udellaan toisten ratkaisuja.

kolme poikaa, yksi tyttö ja toinen tulossa, juurikin täydellinen siis<3
Oon itekkin joutunut kuulemaan vaikka mitä kommentteja. Kaksi ekaa kun on poikia niin kolmannen raskaus uutisen kohdalla moni sanoi, että varmaan nyt niin monta tulee, että sieltä tyttö tulee??!! Siis oikeesti!!!
Mutta on varmasti totta tuo, että vaikka olisi minkä kokoinen perhe niin jotain kommentteja irtoaa aina. Itseä rasittaa kun tuntuu, että välillä pitää joillekin "perustella" miksi meillä on monta lasta. varsinkin kun mun vastaus on aina yhtä mahtava…Koska haluttiin??!!:D

Ihanaa viikkoa teille<3

Ihana kokoonpano siellä.♥
En ymmärrä tuota, että "yritätte varmaan nyt niin kauan että tulee myös sitä toista sukupuolta", äh, niin ärsyttävää,
Kyllä näitä kopmmentteja tuntuu satelevan ihan jokaiselle perheelle, oli koko sitten mikä tahansa. Ja niin kuin sanoit niin rasittavaa perustella oman perheen kokoa toisille, vaikkei se ole pakollista niin silti sitä tekee.
Mukavaa viikkoa myös sinne.♥

Kyllähän taas ryöpsähti omat tunteet pintaan. Meillä lapsiluvun kanssa kamppaillaan aikuisten kesken ja se, jos joku on raastavaa, kun joku kysyy lapsista – tulevista tai ei-tulevista. Meillä on jo vuoden päivät ollut sellainen iso-pieni ongelma meidän vanhempien välissä. Me ei koskaan tehty "päätöstä" lapsiluvusta, eikä oikeastaan koskaan edes siitä keskusteltu. Sitten kun avasin suuni oikeasti ja kerroin, että haluaisin vielä kolmannen sain tyrmäyksen. Koen, että minulla olisi helposti vielä syli kolmannellekin, niin mies ilmoitti ykskantaan ei enää ikinä – koskaan. Siitä on siis noin vuosi ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Sitten kun tulee se joku ulkopuolinen ja tiedustelee asiaa niin mies huudahtaa nopeasti, että tämä oli tässä ja minä taas hymyillen olen hiljaa. Vaikka tekisi mieli karjua keuhkot pihalle: "MÄ HALUUUN VIELÄ!"

Mutta silti ehkä pahinta on kavereiden suhtautuminen tähän ongelmaan joka meillä on. Ollaan todella eri mieltä yhdestä ehkä elämän tärkeimmästä asiasta ja mua pelottaa ettei päästä minkäänlaiseen kompromissiin. Asiassa, missä ei oikeastaan ole kompromissiä. Ne kaverit siis, toki mä ymmärrän, ettei he välttämättä osaa samaistua tai oikein edes sanoa mitään, mutta se loukkaa oikeasti aika syvältä, että heitot mulle on luokkaa "ainahan sattuu vahinkoja!?" tai "voithan sä puhkoa kumeja!?".

Mä tiedän tämä on mun ongelma ja sen takia olen kyllä sun kanssa samaa mieltä, että jotkut asiat vaan on liian henkilökohtaisia, ettei niitä pidä mennä utelemaan tai tehdä johtopäätöksiä omien olettamusten pohjalta.

Huh, romaanin kirjoitin (ja olenhan tätä käynyt läpi blogissanikin muutamia kertoja) 😀 Ihanaa maanantaita ja alkanutta viikkoa.

Voi ei. :/ Ikävä ja ihan kamala tilanne, jossa olen joskus ollut itsekin. Tai oikeastaan kahdesti ja onnekseni mieheni on sitten heltynyt (pitkän) hetken pohdittuaan. Silloin ne kyselyt perheen koosta kyllä viiltää ja syvältä. Ja juurikin tuo, ennen kuin saat itse edes suuta auki vastataksesi niin toinen on jo kovaan ääneen ilmoittanut että nämä lapset on nyt tässä. Ei siinä voi kuin hymyillä vaikeaa hymyä.

No eikä, todella ikävää. Ei niitä lapsia noin kuitenkaan voi tehdä. Ei tuollain huijaamalla. Se on eri asia, jos oikeasti käy se vahinko, eikä järjestetty vähinko. Siinä kaatuu pian koko suhde sellaiseen temppuun. Toki aihe voi olla vaikea kavereillesi, eivätkä oikein tiedä mitä sanoa niin heittävät sitten vain jotakin ilmoille. Toivottavasti miehesi vielä heltyy ajatukseen, sillä tilanne missä nyt olet on todella kamala. Siihen kuin ei auta kuin se yksi asia.

Mutta nuo on juuri asioita joita jokainen perhe pui keskenään, eikä siinä toisten utelut ainakaan helpota tilannetta. Paljon tsemppiä sine ja toivotaan että se ratkaisu vielä löytyy.♥ Mukavaa viikkoa sinne myös. 🙂

Hyvä kirjoitus 🙂 Meillä kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kun kerroimme kolmannen tulosta mieheni mummo tokaisi vain, että oliko vahinko, tuskin taisi edes onnitella :b

Kiitos.♥
Voi ei, kuinka ikävän kommentin olette saaneet. :/

Meillähän nyt on lupa oikein neljänteen kun meillä raukoilla on jo kolme poikaa. 😀
Ja joo kyselyjä tulee vaikka Olli on samanikäinen teidän vauvan kans. 😐 toinen mitä kuulee on tuo kun kahden ekan pojan ja kolmannen välissä viiden vuoden ikäero, että eikös tää nuorinkin tarvi kaverin? 😉 mä voin ihan hyvillä mielin sanoa, että neljättä ei tuu ikinä. Mutta joskahan sukulaiset sen ymmärtää.
T. Enni

Näin se valitettavasti tuntuu menevän, että joudutte nyt kuuntelemaan noita kai tyttöä pitää vielä koittaa jne. ainakin jonkin aikaa.
Teillä kolme ihanaa poikaa joiden seurasta saatte nauttia joka päivä.♥

Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Kahden pojan jälkeen tuli kommenttia, että kyllähän te sen tytön teette! Neljännestä raskaudesta kertoessa oli epäuskoinen vastaanotto. Eihän teille nyt enää! Kai te tarkoitette, että teille on tulossa koiravauva ei ihmiskuva. Nyt olisi kyllä melkoinen pommi, jos kertoisin olevani raskaana. Itsellä ei ole vauvakuumetta. Olisiko eka kerta ensimmäisen lapsen jälkeen tällainen tilanne?! Mukavaa viikkoa!

Niin ärsyttävää. Noin se tuntuu menevän, että neljännen kohdalla tuo "ei kai nyt enää" -kommenttien satelu alkaa. Varsinkin jos molempia sukupuolia läytyy.
Mukavaa viikkoa sinne myös.♥

Meillä on yksi tyttö ja meidän kohdalla hän luultavasti jää ainoaksi. Olen kuitenkin niin onnellinen, että saan olla äiti pienellä, ihanalle rakkaalle! <3

Kolme poikaa ja kaksi tyttöä, eikä yksikään heistä ole liikaa <3
Enempää emme koskaan edes saisi, vaikka haluttaisiinkin..
Lapsia ei totisesti tehdä! Vaan niitä saadaan <3 tai ei..

Niin ihanat lapset siellä.♥
Ja näinhän se on etä lapset saadaan eikä niitä tehdä. Halaus.♥

Meillä tytön ja isomman pojan välillä on 4 vuotta ikäeroa eli kyllä on joskus uteluja tullut urakalla kuultua ja pojan synnyttyä moni totesi tyyliin "Nyt miehesikin on varmasti onnellinen kun sai pojan". Miksi ihmeessä mies ei voisi olla onnellinen pelkistä tytöistäkin?!

Poikien välillä ikäeroa on noin 3 vuotta ja nyt kuopuksen lähestyessä kolmea ollaan taas oltu utelujen piirissä. Tuleekos teille vielä lapsia? Kai sä jatkat lomailua mammalomalla? Ei kai teille nyt enää lisää tule?

Voin sanoa etten yhtään jaksaisi vastailla noihin kysymyksiin ja vielä vähemmän haluaisin vastata ihmisille, jotka tietävät, ettei ne lapset meille ihan niin helposti ole välttämättä tullut. Se mitä vanhemmat toivoo ei aina kohtaa sen kanssa mitä saa ja siinä tilanteissa utelut ahdistavat vain entistä enemmän.

Uskoisin tietäväni kuinka paljon olette noiden vuosien aikana kuulleet kyselyitä Niin meilläkin oli Iidan ja Lumin kohdalla. Heillä on melkein se 4 vuotta ikäeroa. Satuin siinä välissä kokemaan keskenmenon ja kyllä satutti kun siinä kyseltiin että koska tulee ja juuri kokenut menetyksen.

Ja tuota en ymmärrä, että miksi isä ei voisi olla onnellinen vaikka kaikki olisi tyttöjä. Ihan kamalaa että paljon ajatellaan noin.

Noi utelut alkaa kyllä niin puuduttaa jossain välissä, varsinkin jos tilanne on se ettei ne lapset niin vain tule. Eikä niihin kannata vastaillakkaan, mitä se muille edes kuuluu. 🙂

Ihana blogi ja ihana kirjoitus! Olen jotenkin aina toivonut, kunpa saisi kolme lasta. Nyt kun ne kolme lasta meillä on ja varsinainen vauvakuumekin tullut vasta omien lasten myötä, en enää olekaan asiasta ollenkaan varma. Jollain tasolla ajattelen, että nyt perheemme on valmis ja täydellinen, ei lisää lapsia, mutta tuntuu tosi pahalta, että nyt meille ei enää tulisi sellaista pientä tuhisijaa. Haikeudella ajattelen kaikkia vauvajuttuja, raskausaikojen tosi kova pahoinvointikaan ei tunnu ylitsepääsemättömältä muistolta. Ja voi, pitäisi alkaa myydä kaikkia vauvajuttuja. Tilaa meillä on liian vähän, jo nyt kaikki säilytys tuottaa ongelmia. Tiedän, että jo meidän kolmatta lasta jotkut ihmettelivät, ihan käsittämätöntä! Koin sen todella loukkaavana. Kahta moni pitää itsestään selvyytenä, mutta kolmatta jo ihmetellään, varsinkin kun meillä oli jo tyttö ja poika. Ehkä asia menee kuten eräs tuttu sanoi: ei pysty tekemään tietoista päätöstä siitä, että lapsia ei enempää tule, vaan toivoo, että kun aikaa kuluu, vauva-ajat jäävät yhä kauemmas ja kauemmas, asia pikkuhiljaa "unohtuu", alkaa tuntuakin kivalta kun on vaan isoja lapsia, joiden kanssa on sitten muut jutut. Ja sitten jonain päivänä ei vauva-asia olekaan enää mitenkään ajankohtainen eikä mahdollinen. Mutta se vauvatavaroiden ja -vaatteiden ongelma! Miten muut ovat sen ratkaisseet? Missä kohtaa niistä alkaa luopua ja miten? Koska on valmis tekemään sen päätöksen, että nyt pitää luopua niistä vaunuista, vaatteista yms., eikö se ole aika iso päätös myös vauva-asiaan?

Kiitos ja kiva kun kommentoit.♥
Se kun itse iloitsee suunnattomasti tulevasta perheenlisäyksestä, niin on se kuin isku vasten kasvoja jos toinen alkaa siinä päivitellä ettei kai nyt taas ja muuta inhottavaa. Kyllä siinä saakin kokea sen loukkaavana. :/
Vauva tavaroista luopuminen on täälläkin edessä ja voi että se tulee olemaan tuskaa. Ihan kauhulla jo odotan sitä aikaa.Hyvin on tuttusi tuon asian sanonut ja noinhan se varmaankin juuri menee, sitä ikäänkuin kasvaa taas siihen uuteen tilanteeseen. 🙂
Mä olen aloittanut sen hiljalleen. Vähitellen luopunut tavaroista ja se on tuntunut parhaimmalta ratkaisulta. Kyllähän se kirpaisee, mutta joskus se on kuitenkin edessä.

Meillä on siis kaksi poikaa ja kuulemme varmaan viikottain kysymyksia: "eikös yksi tyttö vielä sopisi teidän perheeseen". Hahaa.. Ihmisluonne on ilmeisesti niin utelias, että aina pitää kysellä ja ehdotella sopivaa lapsilukia muille tutuille 🙂

Toi on justiin tota. Jos lapset on samaa sukupuolta niin pakko olisi koittaa ainakin niin monta kertaa että tulee sitä toistakin sukupuolta. 😀
Siellä on niin ihanat ja suloiset pojat.♥

Voi elämä..tota linja-auto juttua on kyllä kuunneltu useasti vaikka lapsia on vain 4 ��..huumorillahan sitä yleensä sanotaan mutta kyllä sitä nyt vähän vois ihmiset miettiä miltä se toisesta tuntuu..

Se on kyllä ärsyttävää. :/ Mä meinaan repiä heti peliverkkarini sen kuullessa. Joo ja huumorillahan muut sen sanoo, mutta kyllä se alkaa jo ottaa päähän kun sen jo niin moneen otteeseen kuullut, huoh.

Tosi hyvä postaus! Mä en ymmärrä miksi joillain on tarve edes kommentoida tollasia asioita. Toki sitä itsekin oon sulta ja joiltain muiltakin kysynyt että onko ajatuksissa vielä saada jossakin vaiheessa yksi lisää mutta se on mun mielestä ihan eri kuin tollanen piinaaminen. Eiköhän se lapsien tekeminen ja lukumäärä ole naisen ja miehen välinen asia eikä naapurin.

Kiitos Nea.♥
Juu sä oletkin kysynyt asiallisesti ja olemme jop silloin keskustelleet valmiiksi asiasta. Mutta ne sellaiset kettuilut perheemme koosta ja ei kai nyt enää, laita nyt piuhat poikki ettei käy vahinkoa yms on ihan hanurista. :/ Ja kyllä tämä on mielestäni juuri perheen välien asia. 🙂

Sitä kyllä toivoisi että ihmiset osaisi välttää sellaista tunkeilevaa utelua ja muka hauskoja kommentteja tuohon lapsilukuun liittyen. Se voi oikeasti olla kipeä asia sille toiselle, joka ehkä lasta toivookin! Kyllä meillekin on jo vihjailtu että koskas se toinen lapsi tulee yms. Hirveä hoppu ihmisillä on asiasta joka ei edes heille kuulu 😀

Ne toisista hauskat kommentit ei kyllä välttämättä oo ollenkaan kivoja. Ja ne kommentit kun kysellään koska sisarus tulee ja pariskunta yrittää, muttei vauvaa vain kuulu. :/
No tuntuu olevan hoppu, kun siellä ei olla edes vuotta keretty vielä täyttää. 🙂

Itse olen ainoa lapsi vanhemmiltani, vaikka pikkuveljiä nykyään on isän puolelta. Tiesin jo heti kun aloin odottamaan että Oliver jää ainoaksi lapseksi. Vaikka never say never…
Mutta saadaan kuulla todella usein "koska toinen?" – se on todella ahdistavaa, että mitä jos emme halua??

Todella ikävää jos joutuu kuulemaan koko ajan sitä koska se toinen tulee ja tarviihan nyt sisarus tehdä yms. Varsinkin kun sitä tietää että se lapsiluku on täynnä. Varmasti keräätte ratkaisullanne yhtä paljon ihmettelyä kun me näin isona perheenä.

Meillä on tämä ns. täydellinen asetelma eli tyttö ja poika.

Monesti myös lapsettomia pariskuntia hiillostetaan, että millonkas lapsia on tulossa. Vaikka kaikki eivät välttämättä lapsia edes halua. Mahtaa olla raskasta jatkuvasti perustella omia päätöksiään (oli sitten kyse mistä tahansa perhekoosta) vain sen takia, että ulkopuoliset kokevat olevansa jotenkin oikeutettuja utelemaan tai arvostelemaan muiden elämää.

Mua ärsyttää ihan suunnattomasti se, että sukupuolella tuntuu olevan niin kauhean iso merkitys. Kun esikoisemme syntyi, ajateltiin että olin saanut joka äidin unelman: tyttölapsen. Aivan kuin vauva olisi ollut vähempiarvoisempi, jos olisi ollut poika. Nyt kun sitten perheemme täydentyi toisella pienokaisella, joka olikin sitten poika, satoi miehelleni onnitteluja pojasta. Sain jopa yhdet onnittelut, jossa sanottiin näin: "Onnittelut koko perheelle, isännälle vielä enemmän".

Nyt meillä on ilmeisesti se "täydellinen perhe" eli sekä tyttö että poika. En tiedä, tuleeko meille enää enempää lapsia. Vaikea sanoa kun tämä pienin on vasta muutaman kuukauden. Mutta ainakaan lapsien sukupuolilla ei ole mitään merkitystä siihen, kuinka iso perheemme on tai tulee olemaan.

Jokainen perhe on täydellinen sellaisenaan, oli sitten kuinka suuri tahansa. <3

Näin juuri, jotkut ei välttämättä halua ollenkaan tai sitten vain yhden tai puolestaan suuren perheen. Ärsyttävää on juuri se kun "joutuu" perustelemaan miksi on päädytty juuri tähän.
Äh toi on just tota. Mäkään en kestä tota sukupuoli asiaa. Meilläkin kun aikoinaan Lumi syntyi niin pari kysyi että mitäs isi oli mieltä kun tuli toinen tyttö. Siis anteeks mitä?? Totta kai hän oli yhtä rakastettu ja tärkeä isälle vaikka oli tyttö. Huoh, en kestä mistä noita aivopieruja satelee.

Juurikin näin, jokainen perhe on täydellinen.♥

Pojat 3 v 3 kk ja 1 v 7 kk. Ensimmäistä odotettiin 4 vuotta ja onnistui hoidoilla (eikä ihan helposti niilläkään). Toinen oli iloinen 'luomuylläri'. Kaikkihan ei tietenkään tiedä miten vaikea meidän oli lapsi saada, mutta kyllähän se tyttö PITÄISI vielä TEHDÄ.. Niin onnellinen olen näistä pojista <3

Tuo se onkin kun liian moni ajattelee että niitä lapsioa vaan tehdään ja se siitä. Toiset kun odottaa pitkänkin aikaa, että saa pienen syliin. Sitä on niin onnellinen kaikista jotka syliin asti saa.♥
Tuo on niin tuota, kun "pitäisi" olla niitä molempia sukupuolia että olisi hyvä, huoh. :/

Itse 8 vuotta vanhemman siskon kanssa kasvaneena ihailen suurperheitä. No mekin ollaan sitä jo periaatteessa, mutta mun kirjoissa kolme on aika normiluku. Minusta on ihanaa, että sulla on noin monta lasta. Oon salaa vähän kadekin <3 Toki mikäs meitäkään estäisi, mutta omat voimavarat ja vuodet käy vähiin.

Suurin törkeys minkä oon kuullut oli sanottu yhdelle mun tutulle, kun hän odotti neljättä: että ei tuosta nyt enää oikein voi onnitella. Siis mitä?? Itse ajattelen, että jokainen lapsi, ensimmäinen tai kymmenes, on ihme ja siunaus perheelle.

Kolmea ei varmaan pahemmin vielä ihmetellä ja kauhistella, kun mahtuu siihen normaaliin autoon. 🙂 Sen jälkeen pitäis jo omistaa pikkubussi tai se linja-auto. Näin mulle on kerrottu. 😀
Ihana sinä.♥ Kyllä näissä viidessä hommaa on, mutten koskaan vaihtaisi mihinkään.
Siis aivan kamala kommentti. :/ Muistan kun Hugosta ilmoitettiin että vauva tulee niin pahimmalta tuntui "ai taas" -kommentit sekä onnittelematta jättäminen. Sitä kun itse oli niin kovin onnellinen.

Joo se on kyllä kumma että jo neljän lapsen perheitä pidetään muka jotenkin niin kauhean suurina ja epänormaaleina..miten se nyt kolmesta neljään harppaus on jotain niin kamalaa? Kolme on se hyväksytty normaali määrä lapsia ja kaikki siitä ylimenevä on kamalaa..oppisivat nuo ihmiset pitämään mölyt sisällään ja jokaisen perustaa sellainen perhe kuin haluaa !! Ja minusta tasaparit on kiva luku! Ja ihana lukea että sinä viiden lapsen äitinä vielä puhut että et vieläkään sano ei koskaan ? se tuo tännekkin uskoa että ei se tulevaisuus varmasti niin kamalaa tule olemaan mitä ulkopuoliset sanoo ja pelottelee☺

Totta, se harppaus tuntuu kyllä joistakin todella isolta. Ja sen jälkeen alkaa kuulua niitä todella mauttomia vitsejä. :/ Ei kannata välittää ulkopuolisista. Sitä kasvaa siinä samalla itse siihen perheen kokoon ja kohta se jo tuntuu niin luontevalta ja ajattelee, että sen kuuluikin mennä juuri niin.♥

Voi, i feel you! Meiltä on myös kysyttu, et eikö tiedetä mikä on ehkäisy jne. Ihan kun sitä ei tietoisesti vois haluta isoa perhettä! Meidän lapsiluku tuntuu nyt olevan tässä, mut en silti koskaa sano varmaksi.

Toi on kans niin törkeä kommentti. :/ Jotkut vaan kehtaa laukoa noita eikä ajattele sen kummemmin. Teillä on ihana perhe.♥

Sie tiedätkin, meillä on yksi kolmevuotias ja elokuussa syntyy toinen. 🙂 Ja kyllä, ekat kaksi vuotta kuultiin jatkuvasti "millois toinen tulee" -kyselyjä, ekat kyselyt taisivat tulla rotinoilla…

Hih, niin tiedänkin.♥
Varmasti olette joutuneet kuulla. Mekin kuultiin sitä esikoisen aikaan, hyvä jos laitokselta oltiin kotiudutta (no ehkei ihan mutta melkein niin). On se nyt kumma, saisi hetken nauttia siitä yhdestä pienestä kerrallaan ennen kuin kysellään jo seuraavaa. 🙂

Kiitos kivasta blogista. 🙂 tiedän täsmälleen mistä puhut. Meillä on neljä poikaa nuorin vuoden ja vanhin 11. Ja voi miten ärsyttäviä kommentteja ollaankaan saatu kuulla ja kuinka varmasti olisitte tästä toivoneet tyttöä varmasti harmittaa yms. En vaihtaisi heitä mihinkään <3 varsinkin kommentit harmittaa kun lapset ovat kaikki paikalla ja kommentoidaan oi kamala onko nämä kaikki teidän ja voi ei vielä poikia kaikki ! Nään lasten ilmeistä että heitäkin harmittaa ja aina sanonkin että oon todella ylpeä Että minulla on juuri teidät kaikki ! 🙂

Kiitos ja kiva kun kommentoit.♥
Tätä mä en pysty käsittämään että jotkut kehtaa laukoa noita älyttömyyksiä lasten sukupuolesta ja vielä lasten kuullen. Varmasti heille todellä ikävää kuultavaa, kun se on sitä jo vanhemmille. Lapset ovat rakkaita sukupuolesta riippumatta ja siellä veljekset varmasti kovin läheisiä keskenään.♥

Tuttua on..meille on tulossa kuudes ja kaikkea on saanu kuulla. Joku sanoi suoraan et eihän sun pitänyt enää tehdä,kun joskus olin sitä mieltä et riittää.mieli voi todellakin muuttua.

Mieli voi muuttua ja saa muuttua. 🙂 Eikä sitä tarvitse toisille sen enempää perustella. Voin kuvitella mitä kaikkea olette kuulleet. Itse kuulin sitä jo niin paljon Hugon odotusaikana, että jos nyt tulisi kuudes niin voi jesta sitä päivittelyä.
Ihanaa odotusta sinne.♥

Voin niin samaistua tuohon kirjoittamaasi tekstiin! Olen niin kypsä ja kyllästynyt ihmisten möläytyksille varsinkin joihin "oletteko uskontoa vaihtaneet" "kohta tarviitte bussin kun autoon ette mahdu" "tuleeko teille vieläkin vauva" jne!
Ja ärsyttävintä on, kun meillä on eräs naapuri joka on tosi utelias ja hänellä on tapana kytätä meitä kun lähdetään esim. mökille ja tavaroita pakataan autoon.. "kyllä teillä paljon tavaroita on" tai "aikamoista toi teidän lähteminen.. te tarvi ott peräkärryn että kaikki tavarat mahtuu mukaan"!

Ja kun selvisi sukulaisille että neljäs on poika saatiin kuulla "olisi saanut olla kyllä tyttö"!

T. Sanna
Kolmen pojan ja yhden tytön äiti <3

Mä en ymmärrä miks tuo uskonto asia pitää aina ottaa esille, sitä meinaan täälläkin kuultu jo kyllästymiseen asti. :/
No eikä, vähänkö inhoittava tuollainen naapuri! Kuulostaa muuten todella tutulta tuo päivittely, ei vaan aina jaksais kuunnella. Päästä siis toisesta korvasta ulos, vaikka se paljon ärsyttääkin. Näin olen itse koittanut toimia. 🙂
En pysty ymmärtämään miten jotkut kehtaa sanoa sukupuolesta noin. Lapsi on varmasti niin toivottu ja noista tulee vaan sellainen olo, että onko tämä lapsi nyt suvun mielestä sitten vähemmän tervetullut. :/
Kiva kun kommentoit Sanna.♥

mun perheeseen kuuluu äiti, iskä ja yheksän sisarusta. mulla on omasta mielestä just hyvä perhe. 🙂 miten se kuuluukin aina muka kaikille muille monta lasta haluaa.. joskus kuulen aidosti ihmettelyä siitä miten voi olla niin monta sisarusta, ja miten en tuu hulluksi ja kuinka nyt kaikista pystytään huolehtimaan jne..mutta niin kauan kun perhe voi hyvin, mun mielestä kenenkään ei tarvi puuttua siihen minkälainen perhe kelläkin on. hyvää tekstiä 🙂

Kiitos Laura.♥
Teillä on kyllä ihana perhe. 🙂 Mä olen kans kuullut tuota, etteikö sitä tule jo hulluksi. Mutta kun eihän se perhe siihen yhtäkkiä rysähdä, vaan on kasvanut hiljoksiin ja sitä kasvaa ja tottuu itse siinä mukana, niin ei se tunnu mitenkään suurelta tai omituiselta. 🙂

Hihhii, kaksi poikaa eli kolmas vihjailuja tulee tasaiseen tahtiin ;D Välillä kyllä ihmettelen kuinka suoraan ihmiset utelee ja vihjailee niinkin henkilökohtaisesta asiasta..

Kyllä se välillä ihmetyttää, että kuinka suoraan jotkut kysyy. Oikeasti mitä se heille edes kuuluu. 🙂 Voin kuvitella nuo kyselyt, niin meilläkin oli kun oli kaksi tyttöä.

Miten se lapsien saaminen voikin olla niin muka ulkopuolisille kuuluva asia. :/ Ja kun ärsyttää se toisten perheen koon arvostelu niin vielä ikävämpää on kun puhutaan lapsen sukupuolesta noin miten teillekin on puhuttu. Ja kun se muiden mielestä "oikea kokonaisuus" on kasassa niin ei niitä lapsia enempää tarvii. :/ Kyllä se kirpaisee kun noinkin ihanasta asiasta muiden asenne on mitä on ja ei viitsitä edes onnitella.
Ihanan kokoinen perhe teillä.♡♡ Älkää välittäkö muiden mielipiteistä.♡

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X