äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tämä kroppa on joutunut viimeisen kahdeksan vuoden aikana venymään ja palautumaan neljä kertaa. Unohtamatta sitä että se on tehnyt se jo aiemminkin. Kuinka kroppa voi kestää monta perättäistä odotusta sekä synnytystä? Tuleeko pissat housuun heti kun pomppii tai juoksee? Mahtaako rinnat olla lähempänä polvia kuin kaulaa? Onko vanha kroppani muisto vain?
Olen hämmästellyt moneen otteeseen kuinka mahtava naisen vartalo voikaan olla. Kuinka se voi kantaa sisällään uutta tai jopa yhtäaikaa enemmän kuin yhtä uutta elämää. Kuinka uskomattomiin venymisiin vartalomme pystyy, sillä kaikilla ei todellakaan tule pientä masua. Kuinka keho muokkaantuu tehden tilaa uudelle elämälle. Uskomatonta että niin monesti kroppani on tehnyt sen, olen ylpeä.
Toki jokainen odotus on jättänyt jälkensä ja niin sen mielestäni kuuluukin mennä. Kehomme kertoo tarinaa eletystä elämästä. Ei sen tarvitse olla täydellinen. Muistan esikoisen jälkeen minkä kriisin kehitin itselleni tiikerinraitoja täynnä olevista rinnoista. En silloin harmituksissani osannut arvostaa kuinka upeasti olin niillä ruokkinut rakasta tytärtäni. Tuo nuorempi minä kauhistelisi nyt varmasti näitä nahkaläpysköitä, mutta nykyinen minä on vain ylpeä mihin olen niillä pystynyt. Vaikka rinnat ovat nykyään, no ainakin jotain ihan muuta kuin esikoisen imetyksen jälkeen, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Kannan niitä ylpeydellä ja ovat ne ainakin toistaiseksi lähempänä kaulaa kuin polvia, heh.

Ja mitä tulee pidätysongelmiin, niin voin olla iloinen, että vielä viidennenkään jälkeen ei tuota ongelmaa ole. Paikat ovat joutuneet kokemaan aika koettelemuksen, mutta niin vain hienosti kestänyt sen kaiken. Lantionpohja jumppa siis kannattaa, vielä kun muistaisi tehdä sitä ihan joka päivä. Jos minulta kysytään niin voisin olla raskaana vaikka kuinka pitkään, sillä silloin kroppani on jopa paremmassa kunnossa kuin ns. normitilassa. Mies  sanoikin leikillään kun odotin Hugoa, että seuraavaksi keksitään kyllä joku toinen keino hoitaa sun päänsärkyä ja selkäkipua, heh. Raskaana nimittäin nuo eivät vaivaa minua oikeastaan ollenkaan.

Vartaloni on kaukana siitä mitä se oli ennen ensimmäistäkään odotusta, mutta totta kai odotukset saavat näkyä. Muutamat hassut arvet ovat haalistuneet ja niistä on tullut osa minua, lanteilla on vielä ylimääräistä muutaman odotuksen jäljiltä, mutta oikeasti sitä on niin vähän, että jos se ei pahasti häiritse niin saa olla ja rinnoista jo puhuinkin.

Vartaloni on kestänyt näiden vuosien aikana aika määrän muutosta. Paino on noussut ja laskenut, iho venynyt ja koittanut taas vetäytyä, rinnat ovat olleet patalaput ja välillä melonit ja vatsalihakset ovat joutuneet koville, unohtamatta sisäelimiä jotka ovat kerta toisensa jälkeen tehneet vauvalle tilaa. Aika suoritus omalle kropalle. Olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen miltä vartaloni näyttää. Olen hyväksynyt sen, että minun täytyy olla itselleni armollinen. En voi odottaa nopeita tuloksia (kiinteytymisen suhteen)  tämän kaiken jälkeen, mutta hitaasti se hyvä tulee.

Kysymykseen kuinka kroppa kestää voin vastata, että omani on ainakin kestänyt hyvin.

Kommentit (32)

Ihana tuo kuvasarja! 🙂 Onhan se mieletöntä miten kroppa pystyy tuollaiseen hommaan. 🙂

Heippa, minua kiinnostaisi miltä rv kuvat on otettu? ?

Ensimmäinen kuva on rv 17+0 toinen rv 33+0 ja kolmas sinä päivänä kun Hugo syntyi eli rv 39+5. 🙂

Ihana kirjoitus 🙂 Mulla jäi jäljet jo esikoisesta, maha repesi lopussa ihan violeteille raskausarville jotka tuntuvat vieläkin syvinä uurteina mutta vaaleita ovat niin eivät juuri näy. Ja nahka ei siis ole palautunut neljännenkään raskauden jälkeen, hih. Voi olla että tuolle joudun tekemään jotain radikaalia kunhan lapsiluku on täynnä…

Muuten olen ihan tyytyväinen että 4 lasta 4,5 vuodessa niin palautunut olen raskauksista hyvin eikä raskausaikoina kummempia vaivoja ole ollut paitsi kova pahoinvointi. Kiloja on kertynyt mutta typerästi raskauksien väleissä, raskauskilot ovat aina jääneet korkojen kera laitokselle. Mutta nyt kun tänä kesänä en ole raskaana, mulla ei ole pikkuvauvaa enkä imetä niin mulla onkin kuntokuuri pyöräilyn merkeissä päällä niin jospa niistäkin pääsis, ennen uutta raskautta 😉

Kiitos Sani.♥
Ikäviä nuo oikein isot arvet, mutta ne onneksi vaalenenevat hyvin. 🙂 Ja ne vain kertovat tarinaa siitä, mitä upeaa kroppa on kantanut sisällään.♥

Siellä onkin tullut lapset nopealla tahdilla, mutta hienoa kuulla että kroppa on kestänyt ne hyvin. 🙂 Hei ihan mahtavalta kuulostaa tuo pyöräily, se on mukava muoto harrastaa. Pitäisi itsellekin hommata pyörä niin pääsisi polkemaan pitkin mäkiä. 😀

Eläköön naisen kroppa!

Ja sie olet kyllä säilynyt tosi hyvässä kunnossa monen lapsen jälkeen. Miulla ei ollut noin hyvää vartaloa ennen yhtään lasta. 😀

No niinpä, upean työn jokaisen kroppa silloin tekee. 🙂

Voi kiitos paljon Minna.♥

Voi terhi kun näytät upealta! Hyvä esimerkki siitä ettei se raskaus (tai viisi raskautta :D) todellakaan aina pilaa kroppaa!

Eikä mulla muuten tuli tästä kirjoituksesta mieleen sen Fantastic Four leffan tyyppi kuka venyi ja venyi ja sitä sitten kutsuttiin herra fantastiseksi! Joka ainoaa naista pitäisi kutsua fantastiseksi kun kyllähän mekin venytään kun mitkä ja siinä sivussa kasvatetaan uusi ihmisen alku 😀

Kiitos ihana Inka.♥
Hih, en olekkaan nähnyt kyseistä elokuvaa. 🙂 Mutta kyllä, aika työn kroppa odotusaikana tekee ja venymistä tapahtuu. 🙂

Olet todella upea! Hienosti on kroppasi selvinnyt raskauksista!

Ihana kirjoitus! Minä olen myös tätä asiaa ihmetellyt, miten paljoon se keho oikeen pystyy. On se vaan oikeesti todella ihmeellistä.

Sä näytät kyllä todella kauniille ja upealla. <3 Olisiko raskaudet syynä? 😉

Kiitos.♡♡
On se mahtava juttu ja ei sitä voi kuin olla onnellinen että on saanut nämä odotukset kokea ja kroppa voi hyvin. 🙂

Sä näytät niin upealta Terhi <3
on se naisen kroppa vain niin uskomaton 🙂

Kiitos Liina.♡♡
Sitä se kyllä on. Pystyy upeisiin juttuihin. 🙂

Kyllä mäkin tuollaisella kropalla olisin siitä ylpeä! Upealta näytät! ♥

Olet upea! <3 Naisen vartalo on ihmeellinen! <3

Kiitos Selina ja niin se on.♡♡

Nuo päänsärky ja selkäkivut liittyvät kyllä myös kropan kestämiseen. Tietysti imetys ja vauvan kanniskelu vaikuttavat paljon. Itse kärsin näistä jumeista usein ja esim makuulla Imettäminen saa minut ihan jumiin. Raskausaikana ei tainnut olla paria kertaa enempää pää kipeä tai niskat jumissa:)

Mulla siis päänsärky ja selkäkivut olleet vaivana vasta vauva-ajan jälkeen. Imetysaikana harvoin särkee päätä ja raskausaikana todella harvoin. 🙂
Nuo jumit on kyllä inhottavia. :/ Mä olen kovasti koittanu venytellä niskaa ja pyöritellä hartioita, ettei jumeja tulisi.

Ihania kuvia ♥ Samaa olen itsekkin ihmetellyt, tosin mulla raskauksia on takana "vain" kaksi mutta silti. Kroppa palautuu melko nopeaan, kun ottaa huomioon minkälaisen työn se on tehnyt saattaakseen lapsen maailmaan ja vielä ruokkinut päälle, mutta siihenhän evoluutio on meidät muokannut 🙂

Kiitos Nora.♡♡
Ei sillä odotusten lukumäärällä niin väliä. 🙂 Ison työn se kroppa tekee joka kerta.
Kyllä se on uskomatonta kuinka vartalo tuosta kaikesta palautuu. 🙂

Näytät upealta! <3 naisen kroppa kyllä tekee kovan ja uskomattoman työn, ei sitä voi kuin ihastella. Oma kroppani palautui ensimmäisestä raskaudesta yllättävän nopeasti, toisesta hieman hitaammin ja itsellä olisi nyt niskasta kiinni ottamisen paikka herkuttelun suhteen, mutta pitää tosiaan olla armollinen ja muistaa, mitä kroppa onkaan saanut aikaan. 🙂

Kiitos Tuija.♡♡
Tuo odotusaika on kropalle aina iso koettelemus ja palautumiseen menee aikaa. 🙂 Täälläkin palauduttiin ekasta nopeesti, muiden imetysaikana herkkuja onkin tullut syötyä paljon. Kannattaa alkuun vaan vähentää niin ei tunnu niin pahalta. 🙂 Tämä toiminu mulla, hih.

Mielettömän työn vartalosi on kyllä tehnyt, siitä saa ja pitääkin olla ylpeä! Ja mitä sun ulkomuotoon tulee niin olet upea, niin ulkoota kuin sisäisestikin ♡

On tässä kyllä venytty ja palauduttu aika tiuhaan tahtiin. 😀
Ja kiitos ihana kauniista sanoista.♡♡

On se tosiaankin ihmeellistä! <3 Ja ihana tuo kuvasarja – harmittelen itse etten ole ottanut tuollaisia kuvia itsestäni että pääsisi "ihailemaan" miten kroppa onkin muuttunut 🙂 Ihanaa viikonloppua! <3

Niin se on.♡
Mua harmittaa kun esikoisen ajalta ei oo kun kaksi kuvaa mahasta. :/ Muista oon kuvannu ahkerasti odotusaikana, mutten palautumista. Hugon jälkeen päätin kuvata sitäkin. 🙂
Kiitos ja sitä samaa teille.♡

Kiitos Maria.♡♡
Kyllä, upeisiin asioihin se kroppa pystyy. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X