Nyt pistää äiti

Teksti

Meillä on nyt alkanut ihan uudet kujeet joka torstai. Tähän asti olemme käyneet aina neuvolassa ottamassa Lumille reumalääkkeen pistoksena. Viime viikolla tilanne sitten muuttui ja arvatkaa mitä, nyt pistää äiti. Mainitsinkin tästä kun kirjoitin polikuulumiset viimeksi, mutta kävimme ensin neuvolassa pistämässä vanhat lääkkeet, jonka jälkeen aloitimme pistämisen kotona. No miten se on mennyt? Miltä tuntuu pistää omaa lasta?

Viikko sitten oli ensimmäinen kerta ja se oli suoraan sanottuna ihan kaamea. Mietin jo oikeasti, että teinkö ihan väärän valinnan kun edes aloimme tähän. Voisin hieman kertoa miten se ensimmäinen kerta sujui. Meillä on siis käytössä Metoject Pen. Se on siis ns kynä jonka sisällä on valmiina oikea annostus lääkettä ja se on erittäin helppo pistää. Mutta koska Lumi on luonteeltaan arka ja jännittää hurjasti uusia tilanteita, ei ensimmäinen kerta sujunut todellakaan ongelmitta.

Alussa Lumi oli ihan suostuvainen, sitten alkoikin hokea, ettei varmasti ota housuja pois. Tuo kun pistetään joko vatsaan tai reiteen ja meillä se on reisi. Lopulta sain tytön suostuteltua ja näytin vielä miten homma toimii. Lumia jännitti mutta hän oli rauhallinen. Kun sitten putsasin pistoskohtaa iski tytölle paniikki. Hän alkoi potkia ja sätkiä, eikä lopettanut millään. Meni pitkä tovi, että sain Lumin rauhoittumaan. Käytiin asia uudestaan läpi ja sanoin että kun äiti ottaa korkin kynästä pois, on lääke laitettava heti.

Kun Lumi oli rauhoittunut aloitettiin alusta. Puhdistus sujui hyvin ja hän oli rauhallinen. Otin kynän käteen ja poistin korkin, jolloin…paniikki!! Sama hysterisointi alkoi alusta ja en saanut mitään yhteyttä Lumiin. Korkki oli jo irti ja lääke oli laitettava. Katsoin tyttöä silmiin ja sanoin napakasti äiti pistää nyt. Kun piikistä kuului naps ja aloin laskea viiteen loppui Lumin huuto kuin seinään. Ei mitään panikointia ja kaikki oli hyvin.

Kävimme tilanteen Lumin kanssa kolmeen kertaan läpi. Kerroin miksi lääke oli laitettava heti. Kun kysyin Lumilta sattuiko piikki hän sanoi hieman nauraen, että ei. Kun kysyin että jännittikö, vastasi hän että paljon. Kokemus oli uusi ja muutenkin Lumi on oikea jännittäjä, niin oli tämä jo hieman odotettavissa, mutta että tässä mittakaavassa. Palkinnoksi hän sai jäätelöä ja paljon halauksia.

Tällä viikolla oli edessä toinen pistoskerta kotona. Kävimme tilanteen aamulla läpi ja muistelimme viimekerrasta lähinnä sitä, kuinka hyvin itse pistäminen lopulta sujui. Lumi sanoi, että ei se edes sattunut. Kun J tuli töistä ja pahoinvointilääkkeen annosta oli reilu tunti, niin menime pistämään. Ja arvatkaa. Tyttö antoi pistää niin hienosti, ilman mitään ongelmaa. Lopuksi hän sanoi naurahtaen, että tämä oli niin helppoa, eikä tuntunut edes mitään. Arvatkaa jäikö meille kaikille niin hyvä mieli. 
Koska Lumi tiesi nyt mitä odottaa, oli toinen kerta paljon helpompi. Täytyy myös todeta, että tämä kerta oli huomattavasti helpompi myös äidille. Ei se nimittäin ole mukava pistää omaa lasta, varsinkin silloin kun toinen on selvästi sitä vastaan. Onneksi tuo kynä on kuitenkin niin helppo käyttää. Uskon että tämä oli meidän kohdalla oikea aika aloittaa itse pistäminen. Lumi on alkuviikosta asti valmistellut itseään tätä päivää varten, mutta on suhtautunut asiaan kuitenkin hyvin. Jos olisimme aloittaneet pistämisen aikaisemmin olisi Lumi kehittänyt tästä itselleen kaamean stressin.
Kotona pistäminen on kyllä helpottanut hirveästi. Sillä ei tarvitse pakata koko sakkia autoon, ajaa neuvolaan ja katsoa kun lapset on siellä oikeasti kuin kotonaan. Ollaan neuvottu sijaistakin mistä löytyy mitäkin, hih. Hieman haikeahan se oli kun enää ei ole tiedossa joka viikkoisia höpinöitä ihanan neuvolatädin kanssa. Mutta onhan tämä näin mukavampi. Foolihapon ottaminen neljän tunnin kuluttua pistoksesta tuottaa vieläkin välillä ongelmia. Nyt se on mennyt pitkän ajan alas kaakaoon sekoitettuna, mutta voi olla että pian joudumme (jälleen) koittamaan uutta kikkaa. Sen verran tökkii sen kaakaon juominen ja oksennuskin taitaa välillä käydä kurkussa asti. 
Turvaverikokeet alkaa lähestyä. Ne ovat onneksi sujuneet nykyisin niin hyvin, joten siellä tuskin mitään ongelmia. Ihana labratäti on alusta asti laittanut jonkin kivan kuviolaastarin sen tylsän valkoisen teippi paperitaitoksen päälle ja mukaan on saanut tarran tai pari.

Nyt vaan toivotaan että nämä pistämiset jatkuvat kotona yhtä hyvään malliin kuin tämä viimeisin.

Kommentit

32 kommenttia

Kiitos ja tsemppiä sinne myös.♡♡

Reipas tyttö siellä! Pistäminen ei kuitenkaan ole kivaa ja varmasti jännittää. Toivottavasti seuraavatkin viikot onnistuisivat hyvin ♡

Niin on.♥
Kovasti se jännittää, mutta toivon että muuttuu tästä rutiiniksi ja suurin jännitys kaikkoaa. 🙂

Kuulostaa kyllä pelottavalta, mutta onneksi nykyään on kunnon laitteet millä pistetään, niin onnistuu kotonakin 🙂

Ihanaa, että loppujen lopuksi Lumi antoi pistää ja kaikki sujuikin hyvin ♡ Reipas pikkuinen 🙂

Tuon kynän kanssa pistäminen on kyllä niin helppoa. 🙂
Lumi on kyllä niin reipas ja toinen kerta jo sujui niin upeasti.♥

Kaikkea hyvää teille 🙂 minä pistän perjantaisin kahdeksanvuotiaalle pojalleni reumalääkkeen. Raskasta ja lapsi jännittää etukäteen ja voi pahoin jälkikäteen.

Kiitos.♥
Se pahoinvointi on kyllä ikävää. 🙁 Niin monet kerrat täälläkin Lumi voinut pahoin ja oksentanut. Nyt kaksi vai kolme kertaa mennyt niin ettei ole oksentanut. Kovasti tsemppiä sinne.♥

Reipas tyttö ja äiti! <3

Lumi varsinkin.♥

Voi kuinka hienoa, että pistäminen lähtenyt sujumaan kotona. Helpottaa arkea varmasti paljon. Reipas tyttö!

Tämä on kyllä mahtava juttu ja helpottaa niin paljon. 🙂 Lumi oli uskomattoman reipas eilen kun pistin, ♥ vaikka eka kerta oli ihan kamala.

Tsempit tyttärelle ja äidille ❤ Pistäminen, piikit ja veri vähän kammoksuttaa mua. Hyvä ammatinvalinta ja silleen! ?

Kiitos.♥
Hih, juu siinä ammatissa niitä ei juuri näe. 😉 No mutta etköhän totu siihen.

Meilläkin asuu yksi jännittäjä, joten voin kuvitella tuon teidän tilanteen. Ihanan reipas tyttöhän teillä kuitenkin on!

Lumi on kyllä niin reipas.♥ Vaikka jännitti todella paljon, niin keräsi itsensä ja yllätti äidin jälleen reippaudellaan. 🙂

Toivottavasti jatko sujuu yhtä mallikkaasti. 🙂

ps. Ihan on äitinsä näköinen tyttö. <3

Sitä toivotaan. 🙂
Hih, kiva kuulla.♥ Moni sanoo että on ihan isänsä ja mummunsa näköinen, joten kiva kuulla että on myös äitin näköä. 🙂

Varmasti ristiriitaista, kun pitäminen sattuu ja jos vielä pahoinvointiakin aiheuttaa. Toivottavasti homma muuttuu pian rutiiiniksi. Onhan se helpompi kotona pistää kuin aina raahautua neuvolaan. Mukavaa heinäkuuta!

Se on aina niin kauhea katsoa kun toinen voi pahoin, onneksi nyt muutama kerta selvitty ilman. 🙂
Toivotaan että kotona pistäminen jatkuu yhtä hyvin jatkossakin. 🙂 Kiitos ja sitä samaa sinne.♥

Miten reipas tyttö <3
Lapsen pistäminen on haastavaa, varsinkin jos itseäkin jännittää. Lapsi vaistoaa herkästi aikuisesta jännityksen eikä taatusti auta tilannetta.
Meillä sukulaistytöllä on diabetes ja aina välillä olen pistänyt häntä, jännittää joka kerta kun se ei ole minulle sellaista säännöllistä. Kerran hän otti mua kädestä ja sanoi että hyvin se menee. Itketti ja hävetti 😀

Niin on.♥
Ekalla kertaa kyllä jännitti, mutta tokalla oli jo niin paljon helpompaa. 🙂
Oi kuinka ihanasti hän sinua rauhoitti.♥ On se pistäminen aina niin jännää.

Oih, mä voin vaan kuvitella miten paljon aikaa ja energiaa tämä varmasti säästää! Vaikka tämä ei varmasti ole kivaa äitillekään tällainen pistäminen.. <3 Onneksi toisella kerralla meno jo paremmin! reipas tyttö siellä teillä asustaa!! 🙂

Kyllä tämä helpottaa niin paljon. Ja onneksi nyt tuntuu siltä että Lumi on tähän viimein valmis. 🙂
Ei se kiva ole omaa lasta pistää, mutta kun on nähnyt monen vuoden ajan aina kerran viikossa kun tyttö piikin saa, niin siihen on jotenkin itsekin vähän tottunut. Itse pistäminen jännitti alkuun, mutta toinen kerta meni jo todella hyvin. Lumi on niin ihailtavan reipas.♥

Onpa ihana kuulla!! <3 Reipas on kyllä sekä äiti että tyttö!! <3 Kyllä se niin paljon helpottaa, kun saa kotona pistää. Meillä neiti kävi kouluterkalla, joka sen pisti. Toki tässä tuli sitten ongelmaksi kesälomat. Nyt vaihtuu lääke niin nopsaa tahtia, että tabletit ovat käytössä tällä erää… Ti on suupoli ja reumapoli ja katsotaan mitä lääkäri tällä kertaa keksii. 😉 Kun nyt oli viimeinen lääke mitä voi käyttää ilman Trexania/Metojectiä. Onneksi ei tartte itse päätöstä tehdä!!
Laidasta laitaan täällä vaihtelee olotilat… Mutta onneksi on kesä, eikä ole niin mahdotonta aikataulua, niin jää aikaa myös huilaamiselle, kun siltä tuntuu.
Ihania kesäpäiviä teille!! <3

Lumi on kyllä niin ihailtavan reipas, ollut aina.♥ Ja äitikin koittaa olla. 😀 Meillähän olisi nyt pistokset siirtyneet neuvolasta kouluterkalle kun Lumi menee ensimmäiselle luokalle. Mutta Lumi ei halunnut että pistospaikka on koululla, joten niinpä päätimme, että alamme pistää sitten itse.

No onneks ei tarvii päättää itse. Toivotaan että olotilat siitä tasoittuisivat piakkoin.♥ Nyt on kyllä kiva kun voi tarvittaessa huilailla. Lumi on ainakin hieman vaisumpi ollut aina pistospäivinä-
Kiitos ja sitä samaa toivottelen teille.♥

voi,että tuo kyllä varmasti helpottaa paljon kun saa kotona pistää.Ja hienoa,että JO toinen pistäminen sujui noin hienosti:)

Helpottaa kyllä todella paljon. 🙂 Ja yllätyin todella kuinka hienosti se toinen kerta jo sujuikaan. 🙂 Tästä on hyvä jatkaa.

Ihana reipas tyttö! Vaikutat kyllä niin ihanalta äidiltä <3

Lumi on kyllä mielettömän reipas.♥
Hih kiitos. 🙂

Auts. Olen 45-vuotias nainen, joka niin inhoaa Metoject-pistoksia. Ei siinä pistämisessä mitään. Ei satu eikä edes kirvele. Mutta se pahoinvointi. Minulla on pistospäivä huomenna ja jo nyt oksettaa pelkkä ajatuskin. Pahoinvointilääke riittävänä annoksena väsyttää joten joko oksentelen tai zombeilen pistosillan. Kovasti säälin pikku-Lumia <3 t. Kirsi

Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Kovasti tsemppiä sinulle pahoinvoinnin kanssa.♥ Lumin pahoinvointia kun olen katsonut, niin kyllä niin pahaa tekee kaikkien niiden puolesta jotka siitä joutuu kärsimään. :/ Lumilla pahoinvointilääke auttaa, mutta foolihappo on se jonka aikana yleensä oksennus lentää. Yhdistää pienenkin pahoinvoinnin juuri siihen ja sen ottaminen on ollut alusta asti haaste.

Elämme niin samanlaista arkea oman reumalapsen kanssa. Tsemppiä teille! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä