Taapero siirtyi ”omaan” huoneeseen nukkumaan

Teksti Terhi

No nyt se tapahtui, ihan kuin varkain ja taapero siirtyi toiseen huoneeseen nukkumaan. Kasasin ”isojen poikien” sängyn alakerran lastenhuoneeseen ja hyvä jos sain koko hökkeliä edes kasaan, kun taapero jo oli kapuamassa sinne. Annoin hänen rauhassa tutustua sänkyyn mutta menimme vielä illalla pinnikseen nukkumaan. Siitä siis laita kyllä jo otettu pois.

Seuraavana päivänä kiiruhdettiin heti aamusta katsomaan onko uusi sänky varmasti vielä paikoillaan. Ajattelin, että näinköhän nyt olisi siirron aika. Koitimme ensin päikkäreillä ja sinnehän hän jäi makoilemaan sänkyyn unipupu kainalossa. Kertaakaan ei tultu pois ja pian oltiin jo täydessä unessa. Herättyään minulle ilmoitettiin tomerasti, että siellä nukuttaisiin yökin.

Tunsin illalla pienen palan nousevan kurkkuun. Nytkö se tapahtuu? Nytkö hän on valmis menemään siskon kanssa samaan huoneeseen? Itse en ehkä olisi ollut vielä valmis, mutta totuushan on se, että kun toinen näyttää kiinnostuksen merkkejä, pitää siihen tilaisuuteen tarttua. Ja niinpä ilta tuli ja minun reipas taaperoni paineli hammaspesun jälkeen siskon huoneeseen, omaan uuteen sänkyynsä ja antoi minulle ison halin. Painoi pään tyynyyn ja pian kuului jo tasaista tuhinaa.

Näinkö helposti se kävi?

Odotin illalla koko ajan, koska poika tulee pois tai hän näkee pahaa unta. Lopulta raahasin omat petivaatteeni sohvalle, joka on lähempänä lastenhuonetta, jotta saisin itse nukutuksi edes pikkuisen, heh. Neljän aikaan aamuyöllä kuului kun pienet jalat teputtivat olohuoneessa. Saatoin pojan takaisin sänkyyn ja hän nukahti heti. Itse jäin pyörimään, sillä olin tottunut nukahtamaan suloiseen tuhinaan ja nyt en kuullut sitä.

Kun vielä muutama päivä sitten poika oli nukkunut pinniksessä meidän sängyn vieressä, oli hän aivan lähellä. Saatoin yöllä herätä ja laittaa hänelle peittoa paremmin, jos se oli tippumassa lattialle. Lisäksi nukkumaan mennessä minun piti makoilla meidän sängyssä tai pojalle iski itku. Nyt kaikki muuttui kertaheitolla päivässä. Poika jäi yksin sänkyyn ilman mitään erillisiä nukuttamisia.

Ajoitus oli kyllä nyt paras mahdollinen. Siirto isojen sänkyyn sujui hyvin ja minullakin on aikaa totutella nukkumaan yksin, ilman että taapero on ihan lähellä. Kieltämättä se tuntuu oudolta ja koska tämä kaikki tapahtui niin nopeasti ja pojan omasta aloitteesta, olen hieman kuutamolla vielä.

Saa nähdä kauanko nukun tuossa sohvalla, ainakin sen aikaa kun taapero ei enää heräile yöllä. Joka yö on herännyt sen kerran, kun tepsuttelee kohti keittiötä.

Kommentit

2 kommenttia
Terhi

Niinpä, se meni todella kivasti, odotin että siitä tulisi paljon hankalempaa.
Kyllä juu isosiskon kanssa meni nyt samaan huoneeseen nukkumaan.:) Tsemppiä sinne tulevaan siirtoon. Uskon, että meilläkin siirtoa auttoi kun sisko nukkui myös huoneessa, joten varmasti teilläkin se helpottaa tilannetta.
Mutta siihen asti nauti siitä tuhinasta ihan rauhassa, sillä sitä tulee niin ikävä.♥

Avatar

Oi, menipä kivasti! Nukkuuko huoneessa joku muukin teidän lapsistanne pienimmän kaverina? Meillä olisi myös edessä pienimmän siirto omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn, suoraan perhepedistä. Tai no, isosiskon huoneeseen. Jänskättää! Ajattelen kuitenkin, josko sisarus samassa huoneessa toisi turvaa ja kaikki menisikin hyvin…mutta hetken vielä aion nauttia tuhinasta, tämä kun on se meidän viimeinen vauvva.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä