Tunteiden täyteiset kolme viikkoa

Teksti

Vauvan syntymästä on kulunut kolme viikkoa, joka tuntuu niin lyhyeltä ja toisaalta taas niin pitkältä ajalta.  En osaisi enää edes kuvitella elämää ilman tuota pientä tuhisijaa. Näihin viikkoihin on mahtunut niin monenlaisia tunteita, mutta pääasiassa onnellisuutta sekä kiitollisuutta. On ihan huikeaa olla kuuden lapsen äiti ja pitää sylissä tuhisevaa vauvaa.

Oma ulkomuoto muuttuu taas hurjaa vauhtia ja välillä tuntuu oudolta, kun oma vatsa ei ole enää suuri ja saa kengät, sukat ja housut päälle ilman, että vihloo nivusiin tai ähisee kuin mikäkin pikkupossu. Aika ihanaa, mutta samalla niin haikeaa. Varsinkin tämmöiselle, joka olisi hyvin voinut kantaa vauvaa vatsassa vielä muutaman ekstraviikon. Tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus, kun vaapuin vielä ison vatsan kanssa.

Minusta on tullut vauvan synnyttyä vieläkin herkempi, kuin mitä olin vauvaa odottaessa

Eräs päivä vauva katsoi minua syvälle silmiin ja minä aloin hymyillä ja itkeä samaan aikaan. Se vaan tuntui niin uskomattoman upealta, eikä niille kyynelille meinannut tulla loppua. Välillä tyttö antaa pieniä hymyjä, joista osan unissaan ja minä saatan silloinkin pillahtaa itkuun. Se hampaaton hymy tuntuu niin ihanalta. Jos minulla ei olisi muita lapsia, minun päiväni kuluisi vain vauvaa tuijotellen. Mutta, onneksi minulla on nuo isommat lapset, sillä sitä kun sisarukset tulevat monta kertaa päivässä halaamaan ja suukottamaan vauvaa, onkin vasta ihana katsoa.

Näiden viikkojen aikana olen moneen kertaan muistellut, millainen vauvan odotus oli. Miettinyt synnytystä ja ollut vain niin kiitollinen siitä, että vauva syntyi sairaalassa ja apu oli heti saatavilla, kun vauvan ahdinko huomattiin. Odotus meni mielestäni ihan liian nopeasti. Se varmasti johtui siitä, kun mies teki reissuhommia ja minä pyöritin arkea yksin. Viikot tuntui vain vilisevän. Alun pahoinvointi oli jäätävä ja luulin etten koskaan selviä siitä, mutta selvisin ja loppu aika olikin aivan ihanaa. Onneksi myös kuvasin vatsaani, sillä tulen varmasti palaamaan kuvien myötä takaisin odotusaikaan.

Synnytyksen lopun olen käynyt moneen kertaan mielessäni läpi. Kuvittelin, ettei se jäisi kalvamaan mieltäni, mutta ehkä kuitenkin pikkuisen jäi, kun sitä on tullut mietittyä. Useasti olen vain huokaissut helpotuksesta, että olimme sairaalassa, eikä vauva syntynyt kotiin tai matkalle. Se hetki, kun vauvan selkää hinkataan rintani päällä ja koitetaan saada hengitys kunnolla kulkemaan, hän on aivan valkoinen ja käsistä sininen, on jäänyt liian hyvin mieleeni. Mutta toisaalta se on nyt hyvä käydä monesti läpi, niin jospa se ei jäisi vaivaamaan pitkäksi aikaa. Menettämisen pelko kun tässä muutenkin on niin suuri.

Mutta yhtä tunteiden myllerrystä tämä alku on aina ollut kaikkien kohdalla. Onhan tämä niin mieletöntä aikaa ihmisen elämässä. Onnea, iloa, huolta, rakkautta ja kaikkea mahdollista.

Kommentit

4 kommenttia
Terhi

Niinhän se on. Täällä tunteillaan ihan urakalla ♥

Pidän siitä, miten ihanasti osaat nauttia elämästä ja kokea erilaisia tunteita. ? Itse olen erilainen tunteiden kokija, ehkä hieman tasaisempi, mutta olen oppinut että tämä on oma tapani kokea tunteita.
Haluaisin kysyä sinulta nyt 2 viikon ikäisen esikoisen äitinä tutin käytöstä. Tämä ei liity mitenkään nyt tähän kirjoitukseen, mutta olen huomannut, että teidän vauvalla on kuvissa tutti. Meillä olen ottanut tutin käyttöön öisin, kun vauva on saanut syötyä ja tuntuu, että haluaisi vain hengailla rinnalla. Ainakin nyt hetkellisesti tuntuu, että toimii, jotta voin nukkua 2-3,5 h pätkiä imetysten välissä. Onko teillä tilanteita, milloin tutti otetaan käyttöön?

Terhi

Hih, olen aina ”antanut itselleni luvan” kokea tunteet voimakkaasti. Ja välillä tuntuukin, että päivän aikana käy ties kuinka monet tunteet läpi. Ja varsinkin imetysaika voimistaa niitä. 😀 Mutta jokainen kokee tunteet erilailla ja jokainen tapa on oikea.
Oikein paljon onnea sinne esikoisesta.♥
Meillä on tutti otettu alusta asti käyttöön, kun imetys alkoi sujua. Tutti on käytössä aika paljonkin, koska vauvamme on hereillä ollessa aika itkuinen. Lisäksi vauva roikkuisi rinnalla hakemassa lohtua jatkuvasti, jos ei tuttia olisi käytössä. On siis muutenkin jo rinnalla kahden tunnin välein. 😀

Minusta juuri synnyttäneena pitääkin saada olla tunteellinen. Vaikka se on suurin osin myös hormoonien ansiota, ne ensimmäiset viikot ovat niin ihmeellisiä että saa itkettää, naurattaa, hymyillyttää ja nauttia <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä