äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tätä vaihetta olin ”odottanutkin” jo tulevaksi ja niinhän se sieltä sitten viime viikolla tuli. Meidän vauva alkoi vierastamaan. Pieniä merkkejä siitä on ollut jo ilmassa ja tiesin odottaa sitä kertaa kun se itku tulee, kun ei olekaan äidin tai isin sylissä. Tämä on vaihe, joka saattaa joskus olla jopa hieman hankala, mutta samalla vaihe jolloin sitä tietää, että vauvamme erottaa nyt oman perheensä muista ja tuntee olonsa turvalliseksi juuri meidän kanssamme.

Onneksi sitä huomaa helposti, koska vauva ei ole valmis jonkun syliin ja silloin pidänkin ennemmin omassa sylissä ja tarkkailen, josko vierastaminen menisi ohitse ja vauva olisikin valmis menemään syliin. Ei varmasti tunnu vauvasta hyvältä, jos joutuu syliin, joka selvästi jännittää.  Onneksi myös lähipiiri tämän ymmärtää, eikä väkisin koita ottaa vierastavaa vauvaa syliinsä.

Hän ilmoittaa hyvin selvin elein, kun ei halua sylistäni pois

Ensin hän painaa päänsä rintaani vasten ja kurkkii sieltä varovasti, kuka mahtoikaan tulla kylään. Samalla hän ottaa minusta lujempaa kiinni ja hymyily muuttuu vakavammaksi ilmeeksi. Hän vilkaisee minua ja varmistaa, onhan kaikki kunnossa ja katsoo miten itse reagoin tilanteeseen. Useimmiten sieltä sitten tulee hymyjäkin, kunhan saa olla äidin tai isin sylissä.

Nähtäväksi jää kestääkö tämä vaihe kauan ja kuinka se vierastaminen tästä vielä lisääntyy. Meidän lapsista kun osa on vierastanut vauvana vain hyvin vähän ja tämmöinen vaihe on ollut lyhyt. Pari taas tosi paljon ja se vaihe on kestänytkin sitten kauan. Silloin kyllä tuntui muutaman kerran siltä, että mahtaako tuo vaihe mennä ollenkaan ohitse ja menihän se lopulta.

Vaikka se vierastaminen voisi tuntua haastavalta vaiheelta, niin itse ajattelen asian niin, että onhan se ihana olla lapselle se, johon hän turvautuu jännittävässä tilanteessa, johon hän voi luottaa 100%.

Kommentit (4)

Se on jännä kuinka kaikki sisarukset voivat olla niin erilaisia vierastamisen suhteen. Meidän Eetu alkoi jo neljän kuukauden ikäisenä katsomaan alta kulmien vieraita ihmisiä. Mummonsa, jota ei ollut kuin ristiäisissä nähnyt, otti kesällä syliin ja nosti kasvojensa eteen niin itku tuli. Vieläkin Eetu vierastaa. Ikää on kohta seitsemän kuukautta. Isoista veljistä kaksi ei vierastanut juuri lainkaan ja yksi vierasti jopa omaa isäänsä. Ainoat ihmiset jotka kelpasivat olivat äiti ja toinen mummo, kun on niin äidin näköinen ja oloinen 😊Meneehän tuokin vaihe ohi ennemmin tai myöhemmin.

Meillä isä asui toisella paikkakunnalla opiskelujen ja töiden vuoksi vauvan ollessa pieni. Oli aika raastavaa, kun oma lapsi vierasti isäänsä, vaikka se tietysti ymmärrettävää olikin ja kesti vain aikansa. Mutta silti.

Varmasti on ollut raastavaa. :/
Juuri miehen kanssa puhuttiin, kuinka on onni, että hänen reissuhommansa loppuivat, sillä muuten Saaga olisi vierastanut häntä paljon.

Se on, samaan tulokseen olen tullut. 😀
Meillä myös niin erilaisia vierastuskokemuksia lasten kanssa, oli kiva kun kerroit teidän kokemuksista. Niin ne pikkuiset on erilaisia.♥
Onneksi tuo menee ohitse aina jossakin vaiheessa, toivotaan, että teilläkin kohta helpottaa. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X