äiti ja melukylän lapset - Banneri

Avasin tietokoneen eilen illasta ties kuinka monta kertaa kirjoittaakseni teille, mutta aina tuli jotakin muuta. Siinä samassa katosi myös ajatus siitä mistä edes piti kirjoittaa ja tuijotin tyhjää valkoista pohjaa ja päätin pitkästä aikaa kirjoittavani ihan mitä mieleen pulpahtaa.

Meillä on ollut aika kiireinen viikko ja ohjelmaa on riittänyt, nyt kun olen tämän viikon pyörittänyt arkea yksin, miehen ollessa pohjoisessa hommissa. Ei ole tylsiä hetkiä ollut. Kello pyörii kuin nopeutetulla vauhdilla ja musta tuntuu kuin viikko olisi normaalia lyhyempi.

Maanantaina sain yllättäen ihan oman päivän, kun aamusta tuli yksi doulakeikka ja sain onneksi järjestettyä äitini katsomaan meille lapsia ja pääsin synnärille. Hienosti pärjäsivät kotona mummun kanssa,  myös Saaga, jolle ei oikeastaan kelpaa kukaan muu kuin minä tai isi. Olin yhteensä yhdeksän tuntia poissa. Anoppi pääsi onneksi hakemaan poikamme illalla kaverisynttäreiltä, kun en itse kerennyt paikalle. Onneksi on lapsilla ihanat mummut jotka auttaa tämmöisissä tapauksissa. Ja teki muuten hyvää viettää päivä ihanan asian parissa, joka on niin lähellä omaa sydäntä.

Kiva kirjoittaa välillä tämmöinen sillisalaatti

Muuten viikko on kulunut normaaliin malliin. Puhelin piippaa koululaisten wilma-viesteissä, jossa muistutellaan erilaisista tapahtumista. Monta asiaa päivissä, jotka on pitänyt hoitaa, mutta arki on sujunut meillä niin hienosti ja helposti. Eihän siitä nyt hirveitä aikoja ole, kun mies teki sen vuoden veran reissuhommia ja olin aina viikot kotona lasten kanssa ja mies tuli kotiin viikonlopuksi. Päivittäin pienimmät ovat puhuneet isin kanssa puhelimessa ja toivotelleet hyvät yöt.

Tälle viikonlopulle ei olla suunniteltu mitään ihmeellistä tekemistä. Vähän koitetaan kurkata yläkerran vinttejä läpi ja katsoa saadaanko niitä yhtään siistittyä. Ensin oli tarkoitus, että lähtisin pyörähtämään lasten kanssa kirpputorilla tai ostoksilla, mutta katsotaan nyt jaksaako sitä. Tai mistä sitä tietää, jos sitä tuleekin lähdettyä. Niin ja tänään saapui kerrossänky, jonka tilasin lapsille. Pitää vain odottaa että mies tulee kotiin reissultaan, niin kasataan se sitten yhdessä. Sitä ennen meidän täytyy purkaa vanhat sängyt ja koittaa saada ahdettua ne sinne vinttiin.

Loppuun pitää vielä kirjoittaa, että vatsassa käy ihana vilske aina kun saan lapset nukkumaan ja istun rauhassa sohvalle. Silloin on hyvin aikaa kuulostella pientä, kun arjen keskellä siihen ei ole aikaa. Ihanaa viikonloppua juuri sinulle, joka tämän sillisalaatin jaksoit lukea loppuun asti.

Kommentit (4)

Moikka!Olis tosi kiva kuulla lisää siitä sun Doula-koulutuksesta ja töistä joita nyt doulana olet tehnyt/tulet tekemään/tahtoisit tehdä.😊

Mukava lukea kirjoituksiasi. Lämpimät onnittelut uudesta vatsassasi kasvavasta aarteesta, aivan ihana yllätys! Sen myötä alkoi itsellänikin vauvakuume jälleen nostamaan päätään 🙂 Osaan varmaan jollainlailla asettua asemaasi ison perheen äitinä, sillä olen itsekin seitsemän lapsen äiti.
Kaikkea hyvää teidän ja tulevan pikkuisenne elämään!❤

Kiitos, kiva kuulla että tykkäät lueskella ja isot kiitokset onnitteluista.♥ Tosi ihanaa että sielläkin iso perhe.:)
Kaikkea hyvää sinne teillekin ja tsemppiä hiljaa hiipivään vauvakuumeeseen.♥

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X