äiti ja melukylän lapset - Banneri

Hih, minähän lupasin että vauvahömppää on tulossa, joten nyt monia kiinnostaneeseen aiheeseen. Miten lapset ottivat vauvauutisen vastaan? Tämä aihe on selvästi kiinnostanut monia ja nyt sain aikaiseksi sen teille kirjoittaa.

Ajattelin alkuun lasten varmasti aavistavan jo jotakin, kun voin huonosti, kaikki haisi pahalle, lopetin taas teen juomisen sekä leikkeleiden syömisen, niin kuin edelliselläkin kertaa. Minulle tuli ihmeellisiä mielihaluja, kuten porkkanan syöminen hulluja määriä, kebab ja vaikka mitä. Mutta oikeastaan vain esikoinen oli alkanut miettimään, voisiko äiti olla raskaana. Lopulta lapset varmasti pistivät kaiken vatsaoireideni piikkiin, jotka kestivät niin kauan.

Päätimme kertoa lapsille vauvauutisen vasta ultran jälkeen

Päätimme kertoa vauvauutisen vasta ultran jälkeen. Lopulta ultran jäljeen kului useampi päivä, ennen kuin heille kerrottiin. Halusin, että kolme vanhinta kuulevat asiasta ensin ja he saavat sitten kertoa uutisen nuorimmille sisaruksille. Esikoisen reaktio oli vain naurun kanssa, ”Mä arvasin, olin niin varma tästä”. Seuraavat kaksi vain tutkailivat ultrakuvaa ja kyselivät tiedänkö jo kumpi vauva on, koska vauva syntyy jne. Keneltäkään ei tullut mitään negatiivista sanottavaa. Poika ilmoitti heti, että olisi kiva, jos vauva olisi poika, koska tyttöjä on jo niin monta. Muttei se nyt ihan kaamea juttu olisi, jos vauva olisi tyttö.

Seuraavana päivänä isommat kertoivat vauvasta meidän eskarilaiselle sekä kerholaiselle. Eskarilainen ei uskonut, hän luuli sitä ihan oikeasti alkuun vitsiksi ja tuli sitten varmistamaan minulta, ettei vain ole tullut huijatuksi. Hän oli innoissaan, kun kuuli, että vauva ehkä syntyy hänen kanssaan samana kuukautena. Sitten jo hän mietti, miten juhlat järjestetään ja käskin hieman himmata tahtia niiden suunnittelussa.

Kerholainen, eli nuorempi poikamme ei ollut asiasta moksiskaan. Toivoisi vain kovasti vauvan olevan poika ja nimeksi tulisi Matilda. Hih, hän on niin ihana! Keskustelimme sitten siitä, kuinka Matilda nimi annetaan yleensä tytölle, mutta poika oli sitä mieltä että voisimme antaa sen nimen meidän vauvalle, vaikka hän olisi poika. Taaperollehan asia tulee valkenemaan vasta vauvan synnyttyä ja sitten vasta nähdään miten hän tulee siihen reagoimaan.

Kaikki lapsemme ottivat vauvauutisen oikein hyvin vastaan. Enkä kyllä edes jännittänyt heille sen kertomista, sillä tiesin heidän ottavan sen hyvin. Lapset myös osasivat hienosti pitää asian vielä omana tietona, että saimme ennen heidän kavereille kertomista, kerrottua mieheni vanhemmille. Nyt he ovatkin sitten kertoneet sen ystävilleen.

Kommentit (4)

Heippa!

Toivepostaus lastenhuoneista. 🙂 Onko kaikilla omat huoneet, tai jos yhteisiä kuinka huonejako tehty? Meillä alkaa oma talo käymään pieneksi neljän lapsen kanssa ja kaikki mahdolliset vinkit tästä aiheesta olis kiva lukea. ☺️

Ihanaa että sisarukset suhtautuivat ajatukseen uudesta vauvasta niin hyvin ❤ pakko kysyä miten muu lähipiiri on asian ottanut? Onko joku yllättynyt/kauhistellut/ihastellut ja mitä näitä reaktiota nyt on… 😄

Niinpä.♥
Osa tosi hyvin ja osa ei niin hyvin, mutta vähän kyllä osasin odottaa juuri näitä reaktioita.

Moikka. 🙂
Olen lasten huonejärjestelyistä kirjoitellutkin aimmin. Mutta lyhyesti, meillä esikoisella (tyttö 14v) oma huone. Seuraavat kaksi (tyttö 10v ja poika pian 9v) jakavat ison huoneen keskenään (huoneen keskellä sellainen iso hyllykkö jakamassa huoneen kahtia), kaksi seuraavaa (tyttö 6v ja poika 4v) jakaa huoneen ja pienin (1v) nukkuu vielä meidän kanssa. Näin lapset ovat viihtyneet vielä hyvin. Karsotaan kuinka kauan nämä huonejaot meillä kestää, ennen kuin kaipaavat muutosta. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X