Ei kannattanut opettaa vauvaa nukkumaan hiljaisuudessa

Teksti Terhi

Meillä lapset, esikoista lukuunottamatta, ovat nukkuneet vauvana hyvin metelissäkin. Ja kyllä meillä välillä sanotaan isommille lapsille ”shhh vauva nukkuu”, mutta silloin meillä on jo sellainen meteli ettei sitä kestä itsekään, heh. Jos jonkin asian opin esikoisen vauva-ajalta kantapään kautta, niin ei kannatanut opettaa vauvaa nukkumaan hiljaisuudessa.

Haluankin hieman kertoa siitä paremmin ja palataan ajassa taaksepäin vuoteen 2005. Esikoisemme itki ensimmäiset neljä kuukautta ja hän siis oikeasti itki kunnolla, ei mitään pientä vaan kunnolla. Hän oli noiden kuukausien ajan hiljaa oikeastaan vain silloin kun nukkui ja muuten se oli pelkkää huutoa.

Joten joka ikinen kerta kun vauva nukahti, koitimme siirtää hänet sylistä varovasti nukkumaan ja olla itse mahdollisimman hiljaa, jottei hän vaan heräisi liian aikaisin ja saisi itse hieman hengähtää. Ihan itse siis opetimme hänet siihen hiljaisuuteen. Mutta voitte varmasti myös kuvitella sen, kuinka sitä teki mitä vaan jotta pieni saisi nukkua eikä itkisi vain pahaa oloa.

Ja arvata saattaa, ettei siinä hiljaisuudessa ollut mitään järkeä

Ja eikä siitä kyllä tullut oikein mitään, nimittäin hänhän sitten heräsi joka ikiseen kolahdukseen ja kilahdukseen. Eikä siitä nauttinut kyllä itse pätkän vertaa, kun ohjelmia katottiin tyyliin äänettömällä, hiivittiin (nyt mua jo naurattaa nämä) ja hyvä jos sängyssä pystyi kylkeä kääntää ja toinen heräsi. Ei siis todellakaan mitenkään päin kannattavaa.

Pahin tilanne oli se, kun naapuriimme muutti mies, joka tykkäsi sitten soittaa musiikkia niin kovalla, että meiltä tippui paristi taulutkin seinältä. Ja voin sanoa, että vauvalla joka on tottunut nukkumaan hiljaisuudessa oli nukkuminen kaukana jonkin aikaa. Mieheni mainitsi naapurille metelistä ja lopulta aloimme etsiä uutta asuntoa, kun se naapurin melu häiritsi kyllä meitäkin.

Esikoinen oli päälle vuoden, kun muutimme uuteen asuntoon. Kerrostaloon, jossa me olimme silloin nuorimmat ja meteliä ei todellakaan ollut, sillä naapurit olivat iäkkäämpää väkeä. Kerrostaloon muuttaessa huomasin eräs ilta, ettei televisiota laitettu enää äänettömälle ja keskustelimme normaaliin ääneen. Huomasimme, että metelöivän naapurimme ansiosta esikoisemme ei kaivannut enää hiljaisuutta ympärilleen nukkuessa, mikä oli mahtava juttu.

Sen jälkeen esikoisemme on ollut todella hyvä uninen, eikä todellakaan ole herännyt mihkään pieneen metelöintiin. Joten iso kiitos tästä kuuluu sille naapurille, joka soitti välillä musiikkia häiritsevän kovaa. Muiden lasten kohdalla ei ole ollut onneksi edes mahdollista nukuttaa hiljaisuudessa, joten he nukkuvat melkein peremmin metelissä, kuin ihan hiljaisuudessa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä