Blogiin päätyy vain pieni pala meidän elämää

Teksti Terhi

Olen kirjoittanut tätä blogia jo monen monta vuotta. Olen vuodattanut tänne monenlaisia tuntemuksia, olette saaneet seurata monta raskautta, lukeneet monta synnytyskertomusta, saanut lukea tyttäremme lastenreumasta ja monen monesta muusta asiasta. On ollut aivan ihana saada teiltä tänne blogiin kommentteja ja ihanaa kun olette lukeneet tekstejäni, osa pidempään ja osa vasta löytänyt meidät. Kiitos kun luette.

Vaikka olen kirjoittanut avoimesti ja rehellisesti kaikesta, haluaisin muistuttaa, että blogiin päätyy vain pieni pala meidän elämää. On paljon asioita joita tänne ei päädy. Olen todella tarkka mistä kirjoitan ja kysyn myös perheeltäni onko jokin kirjoitus ok, jos asia jotenkin heitä koskee.

Monet onnen itkut on tullut blogini kanssa ja monet itkut, kun lokaa on satanut niskaan. Monta kertaa olen ollut valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut kasaan ja lopettaa, mutta kuitenkin päätynyt vielä jatkamaan. Blogi on minulle tärkeä paikka päästä jakamaan omia kokemuksia ja antaa vertaistukea muille.

Blogiin päätyy vain pieni osa

Olen halunnut pitää blogini positiivisena paikkana, paikkana jonne on ilo tulla kirjoittelemaan. On paljon asioita, joista olisi saanut hyvän tekstin aikaan, mutta pidän niitä kuitenkin sellaisian asioina, jotka ei blogiini vain kuulu. Tietyistä asioista kirjoittamiset olen jättänyt pois ja mitä enemmän karsin, sitä vaikeammaksi kirjoittaminen menee. Karsiminen ei tunnu kivalta, mutta tässä vaiheessa se tuntuu vain parhaimmalta ratkaisulta.

Tykkään, että saadaan aikaan hyvää keskustelua ja lukioiden ei todellakaan tarvitse olla minun kanssa samaa mieltä. Meillä jokaisella on omat mielipiteemme ja niin saa ollakin. Olisikin tylsää jos kaikki olisi samaa mieltä, hih. Kiitänkin teitä kommentoineita siitä, kun jaksatte niitä jättää. Näin äitiyslomalla koitan keritä vastailemaan niihin sunnuntaisin.

Vaikka olenkin karsinut tiettyjä tekstejä täältä blogista, ei se tarkoita etteikö täältä löytyisi enää henkilökohtaisia tekstejä. Pointtina tällä tekstillä oli se, että elämässämme tapahtuu vaikka ja mitä, mutta blogiin niistä päätyy vain pieni osa. Ja toiveita postauksista saa tietysti edelleen laittaa, jos tulee jotakin mieleen.

Oikein ihanaa päivää sinulle ja kiitos kun luet.♥
Koitan ehtiä sunnuntaina vastata edellisen postaukseni kommentteihin.

Kommentit

6 kommenttia
Terhi

Hih, ihana. 🙂
Ei sitä tosiaan tule tänne todellakaan kaikkea jaettua.
Mielipiteitä on tosiaan niin paljon ja jostain itsestä ihan pienestä asiasta voikin tulla vaikka millainen myrsky, ja en kaipaa sellaista elämääni, asiallinen keskustelu on tietysti aina tervetullutta, vaikka mielipiteet olisikin eri. Haluan blogillani altaa vertaistukea ja saada sitä myös itse. Lisäksi koitan pitää blogini positiivisena, mutta kuitenkin näyttää myös, että täälläkin on huonoja päiviä. 🙂
Perheitä on erilaisia ja perheillä on erilaisia tottumuksia. Me emme mieheni kanssa ole matkustelleet kahdestaankaan ulkomaille, joten emme kaipaa sitä nytkään. Teemme kaikenlaista, mutta kaikki kiva ei maksa maltaita. Ja jos jonnekin on haluttu, on sinne päästy. Riippuu niin perheen tavoista ja täällä maallakin riittää kaikenlaista. 🙂
Mielestäni tästä on hyvä puhua ja tosiaan saisi vaikka kuinka monta postausta tehtyä. Välillä tuntuu, että suurperheellisiä pidetään jotenkin aivan outoina.
Kiitos, aion jatkossakin olla oma itseni.♥

Avatar

Ihan ymmärrettävää, ettei kaikkea halua blogiin kirjoittaa. Mun mielestä kirjoitat just sopivia juttuja, ei mitään yltiöhenkilökohtaisia juttuja, mutta silti avoimesti synnytyskertomuksia yms. Jatka samaan malliin. 🙂

Terhi

Kiitos.♥

Avatar

Teillä on suloinen perhe! Voit kyllä mielestäni kirjoittaa vapaasti ja vaikka vähän niistä kurjemmistakin asioista välillä.

Ihanaa kesää 🌻

Terhi

Kiitos.♥
Niitäkin aina välillä on tullut.
Kiitos samoin sinne.:)

Avatar

Ekan kerran tämän tekstin luettuani, iski ”pettymys”, ihan kuin ystävä panttaisikin asioitaan minulta, mutta eihän me olla ystäviä vaan sinä annat minulle hienoa vertaistukea suurperheeseen liittyvissä asioissa. Tietenkään sinä et kerro kaikkea blogissa (enhän minäkään tee niin edes oman pienen henk.koht somen kautta :D).

Edellisen postauksen kommentteja luettuani en yhtään ihmettele jos haluat pitää tietyt asiat yksityisenä ja välttää suurimmat lynkkäykset. Huoh, mielipiteitä on niiiiiin paljon. Toki se juuri on hienoa (asiallisessa) keskustelussa että tulee esille eri näkökulmia. Täytyy kyllä nostaa sinulle hattua, että kestät kaiken kommentoinnin – harmittomasta asiastakin kun selvästi osataan sanoa vaikka ja mitä!

Ja ed.kirjoitukseen liittyen ihmetyttää eräs pitkä kommentti siitä miten kommentoija haluaa pitää lapsiluvun maltillisena, koska haluaa kyetä tarjoamaan lapsille muutakin kuin lähirannan. Ei kaikki HALUA reissata, harrastaa kalliisti tms vaikka lapsia olisi vain yksi. Joku arvostaa ulkomaan matkoja, toinen eräreissuja. Joku haluaa panostaa lapsen urheilusaavutuksiin, toinen taiteellisuuteen. Joku pitää kaupungissa asumista parempana, toinen maalla asumista. Joku näkee suurperheen rasitteena, toinen rikkautena. Minusta meidän lapset ovat saaneet paremman lapsuuden ison perheen (ja äidin kotona olon) takia: vähemmän pitkiä päiväkotipäiviä tai yksinäisiä tunteja kotona, aina löytyy leikkikaveri, paljon turvaa ja rakkautta, aikuinen joka JAKSAA olla kiinnostunut. Mitä tulee siihen, että kotona vuosia olija on yhteiskunnan rasite kaikkine lapsilisineen ym. Eikö Suomi nimenomaan TARVITSE uusia tulevia veronmaksajia! Tästä aiheesta voisi keskustella vaikka ja mitä, mutta ehkä vain sanon sinulle KIITOS kun jaksat kirjoittaa tätä blogia ja antaa rohkeutta meille muillekin olla juuri sitä mitä me halutaan. ♥ Tsemppiä ja paksua nahkaa kaikkien kommenttien kestämiseen 🙂 Ole vain rohkeasti juuri sinä ♥

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä