Yleinen 2.9.2013
TEKSTI Eveliina

30. raskausviikko ja sairaalakassi

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Luin juuri kuinka eräs toinen marraskuun odottaja oli viimeviikolla jo synnyttänyt! Uskomatonta että meidänkin vauva saattaisi jostain syystä jo syntyä. Enhän minä ole vielä läheskään valmis!? Vaikka mitä tavaraa puuttuu ja vielä enemmän puuttuu sitä henkistä valmistumista ja näin suureen elämänmuutokseen totuttelua. Onhan tässä jo aika pitkään ollut aikaa tottua ajatukseen vauvasta ja itse synnytyksestä, mutta jostain syystä pidän niitä vielä hyvin kaukaisina asioina, mihin pitää sitten joskus panetua. Voikohan synnytykseen koskaan edes olla täysin valmis?
 Toivotaan että meidän vauveli jatkaisi yksiönsä vuokrasopimusta vielä muutaman kuukauden, että voisi sitten syntyä valmiina ja terveenä pikkuihmisenä, eikä elämän ensimetrit olisi niin vaakalaudalla kuin esimerkiksi tällä juuri 30+0 viikolla synnyttäneen naisen pikku keskosella. 🙁 

Jos jostain kumman syystä meidän vauvalla olisi kova kiire tänne meidän luo ja meille tulisi hirveä paniikki äkkilähtö sairaalaan, olisi mielestäni helkutin hyvä että edes sairaalakassi olisi noin suurinpiirtein valmiiksi pakattuna.
Voin vain kuvitella mitä siitä tulisi jos tilanne olisi se että minä makaisin jossain kauheissa kivuissa ja yrittäisin huudella Tonylle mitä mihinkin laukkuun pitää pakata. Tony siinä sitten kiireessä heittelisi kaiken näköistä vauvan vaatetta ja tavaraa laukkuun ja sairaalassa huomaisimme että noin 10% sairaalakassin sisällöstä on tarpeellista ja loput 90% turhaa tavaraa, eli jotain koon 70cm bodyja.. Niinpä minä päätin nyt tänään kohdata tämän yhden synnytykseenvalmistautumis-etapin, eli sairaalakassin pakkaamisen. Ja koska kyseistä asiaa koskevaa postausta minulta toivottiin, niin aion nyt jakaa tapahtuman kanssanne. 🙂

Ensin kuvittelin pakkaavani kaikki minun ja vauvan sairaalassaolo ajan tavarat tähän kassiin. Nopeasti huomasin kuitenkin tämän oleva aivan liian pieni, sillä jo pelkkä vauvan toppapuku valtaa puolet tilasta. Voipi olla että tästä tulee jonkin sortin hoitolaukku, jos emme sitä vaunujen mukana tulevaa valkoista hoitolaukkua käytetä.

 Tässä siis meidän tarpeisiimme vähän realistisemman kokoinen laukku. Tämä on huomattavasti tilavampi, mutta ei saa meitä näyttämään siltä että aiomme jäädä sairaalaan asumaan.

 Vauvan kotiintulovaatteiden valinta ei todellakaan ole helppoa! Luojan kiitos aloitin miettimisen jo nyt! Aloin penkomaan meidän vauvanvaatevarastoja ja mieleen nousi kysymys että mitä ihmettä sille kuuluu pukea päälle? Marraskuussa on todennäköisesti jo melko koleat ilmat. Tiedä sitten vaikka olisikin kovat paukkupakkaset juuri sinä päivänä kun me läksitään sairaalasta. Mulla ei kyllä ole hajuakaan siitä mitä vauva tarvitsee ylleen. Hän köllöttelee kaukalossa autossa ja on ulkona vain pienet siirtymismatkat sairaalasta autoon ja autosta sisälle kotiin. Ehkä parempi pakata vähän kaiken näköistä vaatetta ja sitten kysellä säähän sopivia pukemisohjeita sairaalan henkilökunnalta. 😀
Pakkasin nyt vauvalle pitkähihaisen bodyn, pehmeät velourhousut, sukat, vähän paksummat töppöset ja tumput, välihaalarin, toppapuvun ja pipon. Tuo pipo on kovin ohkainen, mutta jos vauvalla on sen lisäki päässään nuo kaksi huppua, niin tarvitaankohan paksua talvipipoa? 
Kaikki paitsi toppapuku ovat 50cm kokoa. Toppapuku on kokoa 62 cm. Se on varmaan aika reilu, mutta eipä tuo taida vauvaa haitata.
Tässä nyt ainakin tälläinen aloituspakkaus.. Mitä te lisäisitte tähän?

 Äitiyskortti, välipalaa, siteitä, pesuaineet, meikkipussi, deodorantti, rasva ja hiusharja. 
Myöhemmin täytyy pakata vielä hammasharja, tahna, imetysliivit, liivinsuojuksia, pillimehuja, suklaata, puhelin + kuulokkeet, jotain luettavaa, kamera, sekä omat kotiutumisvaatteeni. Ehkä myös bikinit jos pääsisi johonkin synnytysaltaaseen lillumaan?  
Onko teillä ehdotuksia mitä muuta saattaisi tarvita muutamana sairaalapäivänä? Kyllähän Tony sitten ehtii noutaa kotoa jos jotain muuta tarvitaan.

30. raskausviikko

Tänään alkoi 30. raskausviikko. Vauva on nyt monta päivää myllertänyt masussa kauheaa kyytiä. Tuntuu ettei hän enää ollenkaan nuku? Öisinkin heräilen vähän väliä kun pieni bilettää tuolla sisuskalujeni kanssa. Vauveli on nyt asettunut vatsaani poikittain. Saisi pian kääntyä johonkin suuntaan kun oikean puolen kylkiluut alkaa olemaan tosi hellänä potkimisesta.Vaikka vatsa ei kovin suuri vielä olekkaan, niin se on alkanut painaa tosi paljon! Välillä vatsan kannatteleminen on tosi työlästä. 😀 Istumisestakin tulee päivä päivältä tukalampaa. Heti kun istun vähänkin etukenossa alkaa vatsassa tosi kova potkiminen Mahtaako pieni olla puristuksissa tuolla?

Pääasiassa tämä raskaus on kuitenkin mielestäni todella mukavaa. Pikkuvaivoista huolimatta pystyn nauttimaan raskaudesta täysin. On mukavaa saada raskauden myötä positiivista huomiota muilta. Masun silittelyt ja kummastelut eivät haittaa minua. On myös kivaa kun saa hyvän syyn varjolla hemmotella itseään ja syödä niin paljon kuin haluaa, ilman että kukaan kauhistelee tai tuomitsee.
Joka päivä ihmettelen ja iloitsen sitä että sisälläni todella kasvaa meidän ihana pieni vauva. Voi kun me olemme Tonyn kanssa onnekkaita!

Täytyy vielä illalla ottaa masukuvaa tuonne masukasvaa sivulle. 😉

Siskoni Emppu synnytti pienen pojan viimeviikolla. Vielä en ole päässyt heitä tapaamaan, mutta innolla odotan pienen nyytin näkemistä. Meidän vauvalla on syntyessään sitten jo kaksi serkkua. Mielestäni on kiva että meidän lapset on melko saman ikäiset. Ovat sitten tulevaisuudessa hyvää seuraa toinen toisilleen.
Ava (siskon tyttö) 2v on parhaillaan meillä kylässä ja mulle napsahti tunnin vahtimisvuoro. Nostan hattua kaikille raskaana oleville äideille kenellä on tuollainen taapero tai useampi lapsi hoidettavanaan. Miten te oikein jaksatte? Tuntuu että tämä tunti Avan kanssa on ihan tarpeeksi yhdelle päivälle! 😀

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (13)

Kaikki aina sano, ettei sinne sairaalakassiin tarvii luettavaa jne. mut kyl ne on ihan hyviä just ku vauva nukkuu niin paljon aluksi<3 luulen et ainoo, mitä tosta et tarvii on siteet. Niin kamalalta ku se kuulostaaki ni ne sairaalan "vaipat" on parhaita ja aluksi ehkä jopa välttämättömiä xD Tsemii hirveesti synnytykseen 🙂

1 vastaus

Ihanasti oot pakannut!Jos on kylmä niin pukisin toppahaalarin alle tuon ihanan kevyt haalarin,kun ei pienellä vauvalla ole vielä lämmönsäätelykykyä 🙂
En usko,että sä missään bikineissä siel ammees lillut 😉

1 vastaus

hehe 🙂
Joo voi olla ettei siellä tulis mitään bikinei käyettyy, mutta jostain synnyttäneiden vinkit- palstalta luin että joku käski ottamaan biksut mukaan sairaalaan 😀

1 vastaus

Nakuna siellä ammeessa ollaan, eikä missään bikineissä.. 😉
Mä varmaan kyllä laittaisin marraskuussa vastasyntyneelle kunnon talvimyssyn päähän.

1 vastaus

Kivalta vaikuttaa laukun sisältö 🙂 Itsellä ei käynyt mielessäkään bikinit ja ihan ilman niitä kävin ammeessa lillumassa 😀 Mulla ei ollut siis toiveissa eikä suunnitelmissa amme, mutta sitäkin tuli sitten kokeiltua 🙂

1 vastaus

Juu et sä mitään bikineit tarvii, 🙂 ite laittasin syys/talvi vauvalle kypärämyssyn mieluummin kuin tollasen pipon, tuntuis et kylmä pääsee kaulaan ja niskaan pelkässä pipossa. Huput kypärämyssyn lisäks. 😉 äskeinen kommentti hävis johki… Mun tytöllä oli sairaalasta lähtiessä 62 kokoinen toppapuku ja tyttö oli 48cm ja 3500g ja puku oli VALTAVA!!! 😀

1 vastaus

Harkitsin kyllä kypärämyssyä, just ton kaulan takia. Meillä on vaan tällä hetkellä se ÄP:n 70cm kypärämyssy… Täytyy käydä ostamassa vähän pienempi. 🙂

1 vastaus

Kiitos kommenteista ja vinkeistä!
Taidan kuitenkin ainakin biksujen yläosan pakata mukaan, tissit on heti niin kipeet jos hillun ilman rintsikoita, niin biksut antaa sitten mukavasti tukea. Jää käyttämättä jos jää, mutta ei ne siellä kassissa paljoa paina. 🙂

1 vastaus

Minäki oon törmännyt noihin bikineihin, mutta itse en niitä tajunnut aikanaan edes pakata, mutta enpä olis tarvinnukkaa, tarpeeks työlästä oli saada edes ne sairaalakuteet pois ja ittesä sinne ammeesee 😀 Ja eipä sielä kukaan ole näkemässä, meidät se hoitaja/kätilö vaan vei sinne ja esitteli sen tilan ja jätti miut miehen kans sinne rauhas kahdelleen 🙂

Musta tuo vaatekerrasto vaikuttaa oikein sopivalle! 🙂
Suosittelen ottamaan varuiksi mukaan isommankin bodyn, koska meillä kävi juurikin niin, että jätkä olikin paljon isompi, kuin oli veikattu ja oli työn ja tuskan takana saada 50cm body päälle 😀 (paino arvio oli n. 3½kg ja jätkä olikin 4100g!)

Mulla jäi silloin peili uupumaan, ne sairaalan peilit oli ainakin meillä ihan surkeet, joten oma käsi/pöytäpeili oli ehdoton kun meikkasi kotiutumista varten ja mies sen saikin sitten mulle tuoda.

1 vastaus

Oi hyvä että sanoit, täytyy pakata vielä 56cm body mukaan.
Peili ulla kulkee aina tuolla meikkipussissa mukana. 🙂

1 vastaus

🙂

1 vastaus

Oon lukenu sun siskon blogia ja vasta jokunen aika sitten löysin tieni sun blogiin ja siitä asti olen katsellut että jotain tuttua sinussa on mutta nyt selvisi! 🙂 Teissä on Emiliankanssa paljon samaa näköä! Onnea tyttölupauksesta ja tsemppiä odotuksen loppu hetkiin! Ps. Odottelen innoissani jo tulevaa koti postausta! 😉

1 vastaus

Haha 🙂 kaikki aina sanoo että ollaan kovin toistemme näköisiä.
Kiva et löysit munkin blogiin!
Kotipostausta tulee heti kun asunto alkaa näyttämään kodilta. 😉

1 vastaus

Kaikki aina sano, ettei sinne sairaalakassiin tarvii luettavaa jne. mut kyl ne on ihan hyviä just ku vauva nukkuu niin paljon aluksi<3 luulen et ainoo, mitä tosta et tarvii on siteet. Niin kamalalta ku se kuulostaaki ni ne sairaalan "vaipat" on parhaita ja aluksi ehkä jopa välttämättömiä xD Tsemii hirveesti synnytykseen 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Eveliina Matilda
Hei! Tervetuloa lukemaan tarinaani lapsiperhe-elämästä, parisuhdekiemuroista sekä Turun Portsassa sijaitsevan, yli satavuotiaan puutaloasunnon remontoinnista. Ota yhteyttä: adeliinablogi@gmail.com Seuraa: Facebook / Eveliina Matilda Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: