Viiden vuoden päästä…

… seison xxx:n kanssa perheemme yhteisen kodin pihalla ja katselemme tyttäremme leikkiä. Vieressäni vaunuissa tuhisee vastasyntynyt pikkuveli tai -sisko. Suunnittelen mielessäni esikoisemme pian tulevia syntymäpäiviä. Hän täyttää jo viisi vuotta.
Elämää on vaikea suunnitella viiden vuoden päähän, sillä tulevaa ei voi ennustaa. Sitä voi kuitenkin arvailla ja kuvitella millaista elämä voisi olla. Hyvin pienetkin asiat voivat merkittävästi vaikuttaa tulevaisuuteen. Jos en pari vuotta sitten olisikaan jaksanut tuntitolkulla vinkua äidiltäni lupaa siihen laivareissuun missä xxxx:n ja minun juttu sai alkunsa, niin miten asiat mahtaisivat nyt olla? Mitä jos terminaalista laivaan siirtyessäni, vartijat olisivat bonganneet minut (kenellä ei ollut riittävästi ikää laivareissulle ilman huoltajaa) ja estäneet pääsyni risteilylle. Olisimmeko me xxxx:n kanssa koskaan päätyneet yhteen?

Toivon, että viiden vuoden päästä minä ja xxxx olemme edelleen onnellisesti yhdessä.

Haluan ainakin kaksi lasta ja ehkäpä toinen lapsi saisi muutaman vuoden sisällä saapua perheeseen. En haluaisi lapsilleni kovin suurta ikäeroa, sillä uskon että pienen ikäeron omaavilla sisaruksilla on enemmän yhteisiä juttuja ja heistä on seuraa toisilleen. Unelmatilanne olisi, että asuisimme isolla metsänreunatontilla, itse remontoimassamme kauniissa puutalossa. Haluaisin vielä jonain päivänä asua maalla, metsän, niittyjen, marjapuskien ja eläinten ympäröivänä. Mielestäni tällainen ympäristö olisi ihanteellinen myös lasten kasvattamiseen. En tiedä haluanko koskaan työskennellä opiskelemallani turvallisuusalalla. Voi olla, että vielä joskus opiskelen itselleni jonkin aivan muun ammatin. Juuri nyt en tiedä yhtään mitä työtä haluan tulevaisuudessa tehdä. Ehkäpä ajatukseni selkiytyvät parin vuoden kuluttua.
Tärkeintä tulevaisuudessa on se että xxxx:n ja minun elämä olisi onnellista ja perhekeskeistä. Olisimme terveitä, eikä meillä olisi suuria huolenaiheita. Taloudellinen tilanteemme olisi tasapainoinen ja pystyisimme elämään varoillamme sellaista elämää kuin tahdomme. Tällaistä olisi minun ihanteellinen elämäni muutaman vuoden päästä; korutonta, rakkauden täyteistä arkea.

Ihanteellisen tilanteen lisäksi mietin myös, millaista elämäni kamalimmillaan voisi olla.

Kurjin mahdollinen tilanne minkä keksin, olisi että minä olisin suurperheen yh-äiti. Asuisin jossain mäsässä asuntovaunussa, lapsikatraan kanssa ja söisimme pelkkäää makaroonia päivästä toiseen, koska muuhunkaan ei ole varaa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä