Yleinen 3.12.2014
TEKSTI Eveliina

Toinen lapsi? Pienellä ikäerolla?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Kamerani on elvytysyrityksistäni huolimatta edellen kuollut, joten en vieläkään saa kuvattua teille ihanaa uutta mekkoani ja joudutte nyt toistaiseksi nauttimaan näistä kuvattomista postauksista. 

Adeliinan ollessa vasta joidenkin kuukausien ikäinen, minä ja Tony tuumimme yhdessä että meidän lapsilukumme on tässä. Ajattelimme että tämä yksi täydellinen pieni neiti riittää meille mainiosti. Päätimme että pystymme panostamaan paremmin vain yhden lapsen elämään ja Adeliina tulee saamaan meidän jakamattoman huomiomme.

Pikkuhiljaa ajatukset alkoivat kuitenkin muuttua. Aloin ensin miettimään asiaa Adeliina kannalta. Saattaisi olla lapselle tylsää kun vanhemmat linnoittautuvat koko kesäksi mökille, eikä saaresta löytyisi saman ikäistä leikkiseuraa. Entä millaisia kaikki lomamatkat olisivat Adeliinan mielestä? Sitten kun hän on sen verran isompi että voisi vaikka käydä ilman vanhempia hotellin altaalla, olisiko se mukavaa yksin? Lomamatkalle kun ei ehkä ihan niin vaan perheen ulkopuolelta oteta kaveria mukaan… Entä sitten kun minä ja Tony kuolisimme. järjestäisikö Adeliina yksinään meistä myöhemmin kuolleen hautajaiset? Olisiko hänellä vielä aikuisena hyvät välit muihin sukulaisiinsa, vai jäisikö hän yksin silloin kun meitä ei enää ole? Sehän se suurin syy taisi Adeliina kannalta olla; sisaruksesta olisi seuraa niin hyvässä kuin pahassakin.

Olen kuitenkin sitä mieltä että lapsia kuuluu tehdä itselleen itsekkäistä syistä, ei muista syistä, kuten  kaveriksi jo olemassa olevalle lapselle.
Noh, sitten kun se vauvakuume iski, ei meidän enää tarvinnut pohtia ainoan lapsen elon plussia ja miinuksia, sillä oli selvä asia että toinen tulee, jos siis vielä yksi vauva meille vaan suodaan.
Muhun vauvakuume ei iskenyt kovalla rytinällä, vaan ennemminkin pikkuhiljaa hiipien. Aluksi löysin itseni lajittelemasta Adeliinan pikkuriikkisiä, pieneksi menneitä vaatteita. Mun piti tarkastella vatteiden kuntoa ja miettiä mitä hintaa voisin niistä kirpparilla pyytää. Vaatteiden tarkastelu sitten  pikkuhiljaa eteni siihen että lajittelin vaatteita kahteen eri porukkaan. Toiset saivat mennä kirpparille tai johonkin vaatekeräykseen, mutta toiset olivat niin ehdottoman söpöjä, ihania ja täynnä muistoja, että ne jemmaisin talteen, JOS meille vielä joskus sattuisikin tulemaan toinen vauva… Yhtäkkiä kaikkien Adeliinan vauva-ajan tavaroiden myyminen tuli minulle vaikeaksi. Olen normaalisti selainen, ettähankkiudun kaikesta turhasta ja käyttämättä jääneesta tavarasta eroon. En halua varastoida kaapeissa mitään mille ei ole käyttöä. vauvajutut saivat kuitenkin jäädä kaappeihin notkumaan ja yhä useammin huomasin muistelevani miten Adeliina aikoinaan pötkötteli tuossa sitterissä ja vielä joku päivä siinä ehkä pötköttelisi toinen vauva. Kelailin mielessäni Adeliinan synnytystä ja ensimmäisiä päiviä sairaalassa ja sitä vastasyntyneen tuoksua… Vauvakuume oli iskenyt!

Kun vauvakuumeelle oltiin vihdoin annettu periksi ja uuden lapsen annettiin tulla jos on tullakseen, alkoi pienellä ikäerolla olevista lapsista löytyä paljon hyvää. Näin vielä yhden lapsen äitinä ajattelen että lyhyessä ikäerossa hyvää on se, että lapset kasvavat melko rinnakkain. Vauvanhoitojutut ovat vielä varmassa muistissa, eikä vaippojen vaihtaminen, yöheräily sekä vauvan syöttäminen ja jatkuva läsnäolo enää käännä koko elämää ylösalaisin. Nyt on hyvä hankkia toinen, kun olemme Tonyn kanssa tottuneet elämään tällaista, hieman haasteellisempaa elämää. Jos meille tulisi uusi vauva kun Adeliina on jo hoitamisen kannalta helpommassa iässä, kuten vaikka neljävuotias, olisi yhtäkkiä alkavat yöheräilyt meille varmasti suurempi shokki kuin nyt.
Hyvää tässä tilanteessamme on myös se, että meiltä löytyy lähes kaikki vauvan tarvitsemat jutut jo ennalta! Lähes mitään tavaraa ei tarvitse ostaa. Tietysti jos vauva on poika, tulee vaatevarastoon jonkin verran päivitystä, mutta paljon helpommalla hankinnoissa päästään kun ensimmäisellä kerralla. Jos lapsilla olisi useamman vuoden ikäero, tuskin minun olisi tullut säilytettyä näin paljon vauvatavaraa ja useat tavarat ja vaatteet saattaisivat jo olla jääneet pois kehityksen kelkasta.
Hyvää lyhyessä ikäerossa on mielestäni myös se että lapsista pääsee nopeammin eroon. Kuulostipa raa’alta. 😀 En tietenkään koskaan halua lapsistani kokonaan eroon, mutta tarkoitan sitä että kun Adeliina on sen ikäinen että hän pärjää jo esim kotona yön yksin, ei meillä ole enää taaperoa joka ehdottomasti tarvitsee äitiä ja isää, vaan olemme tavallaan hieman nopeammin vapaampia tekemään kaiken näköistä ilman lapsia. Sitten kun aikoinaan nämä lapsukaiset muuttavat pois kotoa, me olemme Tonyn kanssa ehkä suunnilleen nelikymppisiä. En halua että mulla on enää silloin mitään iltatähteä täällä hoidettavanani. Vaikka tosiaan koskaan ei pitäisi sanoa että ei koskaan…

Nyt kaikki lyhyellä ikäerolla varustetut lapsukaiset omaavat äidit voitte tiputtaa mut näistä pilvilinnoistani pois! 😀

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (13)

Meidän lapsilla on 1v 2kk ikäeroa. Alussa oli kova homma opetella olemaan kahden lapsen kanssa kotona yksin. Kahdet vaipat vaihdettavana ja molempien yöheräily. Eniten tuntuu koettelevan parisuhdetta.




0
1 vastaus

Meillä lapsilla on 1v10kk ikäero ja musta tää on just hyvä vaikka alussa oli haasteellista. Nyt toisen ollessa pian 3 ja toinen täyttää tänään 1v, on kaikki niin kovinpaljon helpompaa. Leikit käyttää päiväpäivältä enemmän ja saat laittaa rauhassa pyykit tai juoda aamukahvit kun lapset leikkii. Hoitoon menoki on helpompaa nyt minun aloitettua työt, kun hoitopaikassa on kuitenkin toiselle se yksi tuki ja turva,oma sisar. 🙂




0
1 vastaus

Itselläni ei ole lapsia, mutta kokemusta muuten pienen ikäeron sisaruksista on! Nimittäin pikkuveljeni on 1v 1kk itseäni nuorempi. Juuri kuten yllä kuvailitkin: aina on ollut reissussa kaveri, aina on ollut kotona kaveri. Paras ystävä, tuki ja turva. Haluan ehdottomasti omat mahdolliset lapseni pienellä ikäerolla, sillä sen myötä saadaan aikaan sisarussuhde, joka on aivan korvaamaton. Tietysti jokainen on erilainen yksilönä, mutta me ainakin olemme mitä loistavin tiimi. Äitini on kyllä sanonut, etteivät ne ensimmäiset kuusi vuotta olleet kaikkein helpoimmat (vasta astmalääkitykseni myötä aloimme nukkumaan kokonaisia öitä :D), muttei hän vaihtaisi päivääkään pois. Tsemppiä ja paljon onnea teille!




0
1 vastaus

mulla 3 poikaa, jotka syntyneet kaikki joulukuussa vuoden välein – täyttävät just 1, 2 ja 3 vuotta. Neljäs on tulossa touko-kesäkuun vaihteessa ja 1,5vuoden kuulostaa jo hurjan isolta 😀 😀 Mutta ehkä tämä on vaan toisenlainen tapa elää, itse nautin kotiäitinä olemisesta vaikka kaikki päivät ei toki niin ruusuisia ole 🙂 sitäpaitsi kolmas vauva meni jo ihan rutiinilla, että kai se neljäs ja mahdolliset sitä seuraavatkin menee 🙂 😀 omaa aikaakin halutessani saan melkein millon vaan. 🙂




0
1 vastaus

Itse toivoisin lapset pienellä ikäerolla mutta näyttää silti, ettei edes yhtä lasta saada :/ Minulla on pikkuveli joka on 1v4kk nuorempi ja vaikka toinen on tyttö ja toinen poika ollaan aina oltu tosi läheisiä, vieläkin vaikka kummatkin asutaan omillamme ja seurustellaan omien kumppanien kanssa pidetään me tiivisti yhtä ja kerrotaan heti ensimmäisenä toisille kaikki isoimmat asiat mitä elämässä tapahtuu. Pikkuveljeni on yksi parhaimmasta kavereista, joka ei koskaan jätä! 🙂




0
1 vastaus

Minä ainakin tykkään kun on lapset kohta 2v ja pienempi kohta 6kk, pienellä ikäerolla. Nyt jo kovasti hakeevat toistensa huomiota ja ovat sitten "poissa jaloista " aiemmin 😀 toki toiveissa on vielä kolmas ja ehkä neljäs parin vuoden päästä!




0
1 vastaus

😀

I feel you. Just samoja aatoksia täällä pyörittelen. Onhan se varmasti aika raskasta, mutta ihan järjettömän paljon raskasta kestäisin tuon pienen pojuni puolesta – ikinä en antaisi häntä pois.

<3 Hannele
http://www.rakkaudellahannele.fi




0
1 vastaus

Samaa miletä.. kun vaan saisin miehenkin tälle kannalle 😀 Mulla on ihan hirveä vauvakuume, tyttöni täyttää kuukauden päästä JO 1 :D:D




0
1 vastaus

Mielestäni sisaruksilla on hyvä olla pieni ikäero niin on enemmän "yhteistä" 🙂 esimerkiksi olemme vuoden vanhemman sisaruksen kanssa paljon läheisempiä kuin 5 vuotta nuoremman kanssa.




0
1 vastaus

Mulla on omasta lapsuudesta kokemuksia siitä, että olin aina yksin 😀 Olin varsinainen iltatähti ja mun vanhemmat sisarukset on 15 ja 11 vuotta mua vanhempia, eli aika harvoin oli seuraa millekään ulkomaanmatkoille tai mökille.. Se oli niin tylsää! En oo mitenkään katkera vanhemmilleni ja elin todella hyvän lapsuuden näinkin, mutta itse haluan kyllä mahdolliset lapseni pienellä ikäerolla 🙂




0
1 vastaus

Meillä lapsilla pienet ikäerot (tyttöjä kaikki) eikä ole ikinä kaduttanut 🙂 Ekan ja tokan ikäero 1v5kk, tokan ja kolmannen 1v9kk ja toukokuussa tulee neljäs <3 kolmoselle ja neloselle tulee ikäeroa 1v6kk 🙂 on sisaruksista toisilleen niin paljon tukea ja turvaa ja elämässä, joskus koittaa päivä kun meitä vanhempia ei enään ole,mutta toisensa heillä on. Nyt jo näkee kuin paljon heistä on iloa ja seuraa toisilleen. Serkkuni oli kaksilapsisesta perheestä, isoveli kuoli tapaturmaisesti nuoruusiällä ja toinen heistä jäi aivan "yksin", ei sisarusta enään kenen kanssa jakaa ilot ja surut. Oli todella surullista sivusta seurattavaa,tällöin päätin että meille tulee enemmän kuin kaksi lasta,jos luoja vain suo <3




0
1 vastaus

Mun tytöillä on 1v3kk ikäero, ja noh.. joskus päivät on yhtä helvettiä 😀 Mutta en päivääkään vaihtaisi pois. Nämä kaksi rakasta on niin ihania keskenään, tällähetkellä ikää on 1v11kk ja 7kk. Leikkivät jo keskenään ja viihdyttävät toisiaan, sydän sulaa heitä katsellessa.:D Mutta rankkaa on ollut, en sitä kiellä. Päivä kerrallaan helpottaa, kun tytöt kasvaa koko ajan vaan ja kohta tämä kaikki on muistoissa vain 😀 Täytyy yrittää nauttia jokaisesta päivästä <3 Ja totta tuo että kun kaikki vauvatavarat on vielä tallella, ei tarvi tehä juurikaan hankintoja.. Ainut mitä meille ostettiin oli tuplavaunut, ja päivääkään ei oltas pärjätty ilman, ihan ehdoton hankinta oli ne! 🙂 Tsemppiä raskauteen, löysin nyt vasta blogiisi ja aion jäädä seurailemaan… Aikaisemmin kirjottelin itsekin blogia, ja nyt tekis mieli hirveesti aloittaa taas 😀 Äääh!




0
1 vastaus

Oon ite nuorin. Mun isoveli on mua 1v7kk vanhempi ja mun sisko on mun veljee 1v11kk vanhempi. Aina kun joku kysyy niin sanotaan kuitenkin, että seuraavaan on aina kaks vuotta ikäeroo. Pienempänä leikin paljon enemmän veljen kanssa, kun sisko alko jo kasvaa vähän enemmän. Mulla ja siskolla on kuitenkin 4v ikäeroo ja pienempänä se on paljon isompi ikäero, kuin vanhempana. Esim. 12 ja 16 on jo aikamoinen ero. Kyllä mekin silti usein leikittiin. Nykyään kun ollaan 20, 22 ja 24, ikäero tuntuu paljon pienemmältä ja isosisko on neljän vuoden ikäerosta huolimatta mulle ihan paras ystävä ja vietetään tosi paljon aikaa yhessä. Ollaan kaikki tosi läheisiä ja nähään usein, mutta veljen kanssa ei tuu enää vietettyä niin paljon aikaa kun siskon, varmaan siks kun on kaikki kaikkee "tyttöjen juttuja" 😀 Nykyään tuntuu et oltais kaikki vaan ihan saman ikäsiä. Se on todella ihanaa sisaruksissa, kun ollaan kaikki niin erilaisia. Siinä oppii tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Uskon että ei oltais koskaan tutustuttu jos ei oltais sisaruksia 😛 Koen olevani onnekas <3




0
1 vastaus

Meidän lapsilla on 1v 2kk ikäeroa. Alussa oli kova homma opetella olemaan kahden lapsen kanssa kotona yksin. Kahdet vaipat vaihdettavana ja molempien yöheräily. Eniten tuntuu koettelevan parisuhdetta.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Eveliina Matilda
Hei! Tervetuloa lukemaan tarinaani lapsiperhe-elämästä, parisuhdekiemuroista sekä Turun Portsassa sijaitsevan, yli satavuotiaan puutaloasunnon remontoinnista. Ota yhteyttä: adeliinablogi@gmail.com Seuraa: Facebook / Eveliina Matilda Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: