Taaperon herkuttelu

Teksti

Ennen Adeliinan syntymää, olin vakaasti sitä mieltä että mun lapsistani ei tule mitään roskaruokalapsia ja aion pitää heiltä herkut pannassa lähemmäs kouluikään asti. Olen edelleen sitä mieltä että pikaruoka on meidän perheelle, eli myös lapsille sellainen extra herkuttelu juttu, ei todellakaan mitään rutiinin omaista viikottaista ruokaa. Muistan kuinka itselleni oli pienenä tosi jännää kun joskus harvoin mentiin Heselle ja sain sen perinteisen lastenaterian leluineen. Täytyy tunnustaa että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä tiheämpään tahtiin on tullut käytettyä hyväksi näitä helpon ruuan palveluita, kuitenkaan en edelleenkään pidä hampurilaista oikeana ruokana, vaan pikemminkin juuri herkkuna.
Herkkujen välttäminen sinne kouluikään asti -vakaumukseni taas on kokenut aikamoisen kolauksen. Ajatukseni taustalla on ollut lause; mistä ei tiedä, sitä ei osaa kaivata. Tämä onkin varmasti melko paikkansa pitävä miete, mutta ainakin meidän perheemme kohdalla mahdoton toteuttaa mitä tulee herkkujen suhteen! Ajattelin että taaperon saa helposti ainakin sinne kolmevuotiaaksi asti huijattua syömään rusinoita pullan sijaan, mutta meidän tarkka Adeliina huomasi jo alle yksivuotiaana kahvipöydän antimet, eikä tyytynyt syömään omia eväitään jos muut vieressä söivät jotain muuta. Yksi tapa välttää nämä tilanteet olisi se, että lasta ei ottaisi mukaan kahvipöytään, mutta kukapa tykkäisi kahvitella niin että lahkeessa parkuu itsensä ulkopuoliseksi tunteva pikkuinen. Ainakin Adeliina on tosi pienestä asti halunnut olla siellä missä tapahtuu ja istua muiden tavoin pöydän ympärillä. Jos siis itse haluan vieraissa sosialisoitua ja istua teekupilliselle, on käytännössä todella vaikeaa pitää Adeliinaa pimennossa pöydän antimilta. Niinpä minä hölläsin pipoa ja vaihdoin ohjenuorakseni lauseen ”pieni maistiainen ei tee pahaa”. Ja näinhän asia mielestäni onkin. Niin kauan kuin lapsen perusruokavalio koostuu terveellisestä ruuasta, herkkuja ei vedetä navan täydeltä ja hampaiden hoito on kunnossa, pienestä pullan nokareesta ei varmastikkaan koidu lapselle peruuttamatonta tuhoa. Toki yritän aina valita pöydästä maistiaista terveellisimmästä päästä, enkä juurikaan tarjoa mitään herkkua ellei Adeliina itse pyydä. Mehun sijaan tytölle kelpaa loistavasti maito ja siksi hänelle tarjotaan palanpainikkeeksi maitoa. Välillä Adeliinalle riittää se että hän saa syödä viinirypäleitä tai leipää, mutta en kiellä jos hän haluaa maistaa keksiä, pullaa tai leivosta. Karkkia, suklaata, sipsiä tai limsaa en kuitenkaan ole antanut edes maistiaa, niitä hän ehtii syömään sitten myöhemminkin.
Herkuttelunkin suhteen on mielestäni tärkeää opettaa lapselle se kultainen keskitie, eli se että makeaa syödään vain erityisissä tapauksissa, eikä koskaan tyhjään vatsaan. Jos lapselle ei opeta kohtuullista herkuttelua, vaan hänet pitää täysin erossa sokerista, mitä tapahtuu sitten kun vanhemmat eivät enää pysty vuorokauden ympäri pitämään silmällä lapsen syömisiä? Minusta tuntuu että silloin on suurempi todennäköisyys että herkuttelun suhteen tapahtuu ylilyöntejä ja podetaan sokerihumalaa.
Tällä hetkellä Adeliina saa siis maistella kahvipöydän antimia kun ollaan juhlissa tai kylässä, eli melko harvoin. Vaikka leivon paljon niin kotona on tosi harvoin tilanteita jolloin myös neidille pitäisi antaa jotain makeaa. Yleensä taktikoin ja ajoitan teehetkeni päiväuniajalle. 😉 Makean sijaan me herkutellaa yhdessä kotona hedelmillä, marjoilla, d-vitamiini- sekä xylitolpastilleilla. Kun Adeliina kasvaa, haluan opettaa hänelle että viikossa on yksi herkkupäivä eli lauantai. Itsekin sain kouluikäisenä aina perjantain ruokaostoksilla valita kaupasta pienen karkkipussin, eikä mikään ollut parempaa kuin se lauantaiaamu kun katsottiin lastenohjelmia ja tyhjennettiin karkkipussia.

Jonkun mielestä yksivuotias saa jo syödä ihan täysin samoja juttuja kuin aikuisetkin ja jonkun mielestä tämän ikäisen elimistöä tulee varjella täydellisesti kaikelta ylimääräiseltä sokerilta, väriaineelta jne. Minä taidan ehkä sitten olla siitä jostain välimaastosta? En mielelläni anna pienelle mitään epäterveellistä, mutta en kuitenkaan halua/pysty kaikkea täysin kieltämäänkään.
Miten teidän muiden 1,5-vuotiaat ymmärtävät makean päälle? Osaavatko vaatia itselleen samaa mitä muiden lautasilta löytyy?

Kommentit

9 kommenttia

Kiva blogi sinulla!
Meillä mennään ihan prikulleen samoilla linjoilla 1v8kk:n kanssa. Poika huomaa NIIN salamana pöydästä pullat ja muut, että tosiaan sitten tasapainoiteltu sen kanssa, että mikä on pienin paha.

Samoilla linjoilla sun kanssa.

Tuli vaan mieleen, et ton ikänen tuskin tykkää limusta (hiilihappo), et vaikka sitä kerran mankuessa antaiskin, niin tuskin pyytää toiste 😀
Tai no en tiä jos joku taapero tykkää, mut luulis ny et ne hapot maistuu/tuntuu pienen suussa tosi ikävältä. (Itse aloin hiukan tykätä limusta ehkä 9-vuotiaana, enkä vieläkään pysty juomaan suuria määriä kerralla.)

Tossa limuasiassa lapsissa on tosi isoja eroja. Tiedän erään alle 2 vuotiaan jonka suurinta herkkua on limsa ja jota hän osaa itse pyytää… 🙂 Itse samoilla linjoilla Eveliinan kanssa.

Täällä 3v tykkää vissystä, enemmän kuin mehusta tai sokerista happojuomasta.

Mei poika päivää nuorempi ku tei tyttö. Hän rakastaa marjoja. On saanut maistaa jätskiä pari kertaa, pullaa ja suklaata kerran, keksejä on syönyt muutaman.

Meidän nyt 1v9kk huomasi myös jo alta vuoden vanhana makeat herkut, hän on aina ollut todella utelias ja kaikkea on pitänyt saada maistaa. Ja maistoihan hän normaalistikkin esimerkiksi aina leivästä palan. Olen itse nähnyt lapsena sen kuinka serkuillani on ollut todella tarkkaa makeiden kanssa, kouluikäisenä kun jostain sai rahaa ne käytettiin heti karkkiin ja tottakai vanhemmilta salaa välillä myös sokeripaloja pihistäen kun sokeria piti jostain vain saada kun tuli tilaisuus. En halua tehdä lapselleni suurta juttua makeista, niitä nyt vain on joka puolella ja sen takia meillä on jo vuoden vanhasta maisteltu vaikka ja mitä. Omia hän ei saa mutta aina maistaa meiltä muilta. Vissyt ja limsatkin menee, niille vähän irvistelee mutta aina haluaisi lisää.
Olen siis samanlasella kultaisella keskitiellä 🙂

Meillä nyt 1v7kk esikoispoika ei ole saanut herkkuja kun joskus ehkä jonkun kaurakeksin ja yhden peruspullan puolikkaan. Mehusta ei edes tykkää(mummu maistattanut salaa):D ikinä ei ole "roskaruokaa" maistanut, ainoastaan pitsan reunaa joka on kuin leipää.
Kahvipöydässä hänelle riittää edelleen vesirinkula tai leipä. Olen myöskin siis sitä mieltä että mistä ei tiedä, ei osaa kaivata!:) nyt kun toinen tulossa aika samoilla viikoilla sun kanssa, tulen jatkamaan tätä linjausta mahdollisimman pitkään, ja sitten otetaan käyttöön kerran viikossa karkkipäivä:)

Ei ole tainnut ketjuun vastata vielä sellaisten puolitoistavuotiaiden vanhempia, joiden kotoa löytyisi myös vanhempia sisaruksia.

Sisaresi Emilia kirjoitti jokin aika sitten hyvän postauksen aiheesta, miten vaikeaa on pitää se kakkonen erossa siitä, mitä muut syö. Ei ole ihan helppoa!

Meillä ollut jokaisella lapsella vuorollaan vaikeat allergiat, joten herkuista on tullut pidettyä erossa pienenä ehkä juuri terveydellisistä syistä enemmän kuin periaatteesta. Sitä ovat syöneet, jota ovat pystyneet.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä