Yleinen 4.3.2016
TEKSTI Eveliina

Kuukausi kuntoilua takana

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Noniin! Siitä kun nyt kuukausi kun päätin kääntää kurssin kohti terveellisempää elämää. Ensimmäinen kuukausi ei ole ollut mikään menestys, mutta olen kuitenkin savuttanut ensimmäisen kuukauden tavoitteeni; eli lisännyt arkipäivän liikuntaa.

 

Kuluneen kuukauden aikana olen lähinnä etsinyt sitä minulle parhainta tapaa liikkua. Kokeilin kuntosalia, mutta huomasin että ympäristönä se ei todellakaan motivoinut minua liikkumaan. Kuntosalikuntoilussa kivaa oli se että salilla sai aukioloaikojen puitteissa käydä milloin huvitti ja sieltä löytyi lapsiparkki. Koin kuitenkin ärsyttäväksi sen että salille piti kulkea autolla, enkä liikuntaispiraation iskiessä päässyt välittömästi toimimaan. Autolla salille lähtemisessä oli myös sellainen outo kynnys kuin että lapset piti pakata ja taas ottaa ulos ja taas pakata, piti tankata ja etsiä parkki jajajajaja… Sen lisäksi että matka tuntui minusta ärsyttävälle, en viihtynyt kovin hyvin itse salillakaan. Vaikka sainkin liikkeiden ja laitteiden käyttämiseen apua, en vain tuntenut omakseni häärätä ison massiivisen laitteen rutistuksessa. Vapaapainoilla treenaminen ja kehon omaa painoa vastuksena hyödyntäminen lienee minulle se luonnollisin vaihtoehto. Kuitenkaan kymmenen muun henkilön keskellä jumppamatolla häärääminen ei tuntunut hyvältä. Halusin kotiin, omaan olohuoneeseeni, omalle jumppamatolleni! Kotona voin kuunnella kovalla musiikkia, voin rauhassa suunnitella liikesarjan ja toteuttaa sen omaan tahtiini, ilman että ympärillä haisee vieras hiki ja selässä tuntuu muiden katseet.

Lihasjumpan lisäksi olen venytellyt, kävellyt, juossut ja tehnyt hengitys- sekä keskittymisharjoituksia. Tykkään sulavasta liikunnasta, minkä parissa pääsen rauhalliseen mielentilaan. Osan liikkeistä teen varmaan vielä tässä vaiheessa väärin, eikä harjoittelustani irtoa vielä sitä maksimaalista hyötyä, mutta kaikessa ei tarvitse olla ammattilainen, ainakaan vielä. Kuitenkin minulle tulee kuntoilusta hyvä olo ja reippaan juoksulenkin jälkeinen fiilis on mahtava. Juuri nyt tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin; juoksulenkkejä lähimetsässä ja naapurustossa sekä omatahtista lihastyöskentelyä omassa kodissa. Ehkä vielä intoudun jonnekkin ryhmäliikuntatunnille tai kuntosalille repimään, mutta koska oikeasti haluan ottaa liikunnan osaksi koko loppuelämääni, tiedän että minun on aloitettava rauhassa ettei alkuinto pääse hiipumaan.

Kokonaisvaltainen tavoitteeni kuntoilun suhteen on voida hyvin. Kuten aiemminkin avauduin; haluan saada oloni vetelästä voimakkaaksi. En myöskään ole täysin tyytyväinen kroppaani, sillä minulta puuttuu oikeat muodot oikeista paikoista. Mikään kuntoilu ei loihdi minulle kapeavyötäröistä tiimalasivartaloa, vaan minun on hyväksyttävä tämä tisseillä varustetun teinipojan vartalo omakseni. Pienellä tai oikeastaan aika raskaalla kuntoilulla voin kuitenkin ehkä saada vähän pyöreyttä peppuun, lihasta näihin riisitikku reisiin ja vatsalihaksia lähemmäs pintaa. Muistin vihdoinkin ostaa pattereita vaakaan ja pääsin pitkästä aikaa ihmettelemään painoani. Olen laihimmillani ollut nykyistä 53 kiloa kuusi kiloa kevyempi, eli melko hoikka. En aio jatkossa tuijottaa vaa’an lukemia, koska tavoitteenani on painon putoamisen sijaan ennemminkin kiinteytys.

Mutta tosiaan, liikunnan lisääminen elämään on lähtenyt kivasti käyntiin ja nyt tässä seuraavan kuukauden aikana tavoitteeni on liikunnallisemman elämän ylläpitäminen, sekä herkkujen syömisen vähentäminen, mikä tulee olemaan minulle todella vaikeaa. Olen varmaan ihan järjettömässä sokerikoukussa. Rakastan ravintolassa ja ulkona syömistä. Istuimme juuri Sohvin kanssa Turun Foijassa syömässä. Meidän oli tarkoitus tuhoa Sohvin saama lahjakortti ja minä kulutin ainakin 70% lahjakortin arvosta, koska Sohvi oli niin täynnä ettei hän pystynyt enää syömään. Minä söin alkuruuan, ison pääruoka pihvin sekä jälkkäri pannacotan lisäksi vielä KOLME creme bruleeta sekä kahvia ja suklaata. Silti oloni ei ollut missään nimessä ähky, vaan kotisohvalle päästyämme Sohvi sulatteli ruokaansa samalla kun minä ahdoin naamaani karkkia ja poppareita. Ravintolaruuan lisäksi minuun iskee hyvin myös pikaruoka. Hampparit, kebabit ja pizza uppoo kaikki. Kaupan karkkihyllyltä kelpaa myös kaikki ja joka ikinen päivä päivä- sekä iltapäiväkahvin kanssa on saatava joku leivos, keksiä jne. Meillä on lähes jatkuvasti kotona jotain itse leivottua hyvää tuoreeltaan sekä pakkasessa. Yritin nimetä tähän kaikkien aikojen suurinta herkkuani, mutta muutaman minuutin pohdinnan jälkeen ymmärsin sen olevan hyvin vaikeaa, koska niitä on niin paljon. Kärkipäästä löytyy kuitenkin suklaakakku, laskiaispulla, tähtitorttu, Country Cookies keksit, kaupan pakastealtaan Daimkakku, kinuskimunkki, dacapo suklaa sekä hattara (omistan tietysti myös oman hattarakoneen :D). Ainoa perinteinen herkku mitä en voi sietää ovat sipsit. Pienenä en syönyt sipsejä lainkaan, enkä nyt aikuisiälläkään niistä juurikaan nauti. Vihaan sipsien mausteita sekä suussa tuntuvaa rouskuntaa. Ainoastaan juustonaksuja tykkään silloin tällöin syödä. Juustopallot taas ovat aivan kammottavia ja pelkkä niiden haistaminen saa laatan lentämään.

Aamuni alkaa aina puurolla ja pitkin päivää syön lasten kanssa terveellistä kotiruokaa, mutta silti herkkuja tulee napsittua vähän väliä. Minulla onkin nyt muutama idea millä yritän jatkossa korvata edes osan nauttimistani epäterveellisistä välipaloista. Tässä kuussa luvassa on siis juttua aiheesta, kunhan nyt ensin pääsen vauhtiin!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (21)

😀 yritän panostaa

1 vastaus

Pelkästään tuon ruoka/herkkulistan lukeminen lihotti minua 5kg… nam!

1 vastaus

Hyvä suunnitelma, maltilla eteenpäin! Täytyy kyllä ihmetellä että miten noin hoikka nainen pystyy vetäisemään tuollaisen ravintola-annoksen! Kannattaa muuten jättää kalenteriin herkkupäivä tai sallia esim. pieni herkku päiväkahvilla. Jos koettaa totaalikieltoa niin repsahtaa paljon helpommin. Jos herkuttelu on välillä sallittua, voi kiusauksen hetkellä ajatella että ei nyt mutta lauantaina sitten.

1 vastaus

Hei, milloin vastaat kysymyksiin? T. Malttamaton 😀

1 vastaus

Hyvältä kuulostaa liikuntasuunnitelmat. Minkä pituinen muuten olet?

1 vastaus

Siustahan melkein pitäisi ottaa mallia, kun niin hienolta kuulostaa herkkujen vähennys ja liikuntasuunnitelmat 🙂

1 vastaus

Oletko tutustunut inwellin koti jumppiin? Suosittelen 🙂

1 vastaus

Suosittelen kokeilemaan kotona pilatesta 🙂 Se kuulostaa tosi tylsältä, mutta on hirveän tehokasta! Ja tuo ei muuten pidä paikkansa, että totaalikieltäytyminen (aina) lisäisi himoa sokeriin. Itselläni ainakin toimii juurikin niin päin, että mitä vähemmän syön sokeria, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Ongelmani onkin vain se, että minusta karkkien ja herkkujen syöminen on KIVAA, enkä haluaisi luopua siitä kokonaan. En vain pysty pysymään kohtuudesta, jos syön sitä, joten totaalikieltäytyminen olisi ainoa vaihtoehto…

1 vastaus

Imetätkö vielä? 🙂 Se on mulle ”aiheuttanut” kroonisen nälän, tuntuu ettei mikään riitä 🙁 😀

1 vastaus

Kohta kuukausi on myös siitä, kun lupasit toteuttaa videopostauksen. Olisi reilua kertoa lukijoille, jos alkoi tuntua, ettet pystykään tekemään sitä.

1 vastaus

:’DDDD

1 vastaus

Haluaisin muistuttaa siitä, että nopea aineenvaihdunta ja se, että voi syödä mitä vaan lihomatta voi olla petollista. Ravinnon sisältämät kovat rasvat tekevät verisuoniin ateroskleroottisia plakkeja vaikka enempiä rasvamakkaroita vyötärölle ei niiden jatkuvan syömisen seurauksena saakaan. Herkut on ok silloin tällöin ja olet Eve nyt hyvällä tiellä kun tiedostat hyvien elämäntapojen merkityksen. Kuitenkin kerran verisuoneen saatu kovettumanalku ei sieltä lähde enää koskaan, ei ole kivaa keski-ikäisenä harmitella miten tuli nuorena laiminlyötyä kroppaa!

1 vastaus

Huh huh ei todellakaan tarvi edes vilkaista vaakaa jos painat vain 53kiloa ja tuosta miinus kuus kiloa olisi kyllä melko hoikan sijaan todella hoikka. Kuvien perusteella vaikutat ainakin pidemmältä kuin mitä itse olen, voin tietenkin olla väärässäkin. Itse 160cm pitkänä ja juuri ja juuri 50kiloisena saisin useammankin lähteen mukaan hommata lisää painoa niin lihasta kuin rasvaakin. Eli älä Eve missään nimessä enää tuosta laihdu, ettei terveys ala kärsiä. Totta kai kannattaa kuntoilla, mutta kuten sanoit keskittyä siihen lihaksen hankintaa, eikä painoon 🙂

1 vastaus

Jep! Lihasta lisää, on mun suunnitelma! 🙂

1 vastaus

Milloin vastailet kysymyksiin? 🙂

1 vastaus

Video on jo valmiina, tekniikka ei vaan ole oikein puolellani. Yritän saada videon tänne mahdollisimman pian!

1 vastaus

Minäkin kyselisin, että aiotko toteuttaa sen vastauspostauksen? Jotenkin sitä luulisi, että nyt Kaksplussn ”palkallisena”-bloggaajana panostaisit tähän vähän enemmän?

1 vastaus

😀 yritän panostaa

1 vastaus

Otathan kohteliaisuutena nuo hapannaamojen kiukkuiset hätäilyt videopostauksesta! 😉 Sinun blogi on toki mukavaa luettavaa, mutta se mitä postaat tai et ei kyllä riitä omaa päivääni pilaamaan (tai saamaan edes hetkellisesti huonolle tuulelle). Samaa oon ihmetellyt muidenkin blogien ”et sitten ikinä postannutkaan xxxxxx” -nillityksestä. Ei siis tietenkään millään pahalla (:D) arvoisat huomauttelijat!

1 vastaus

Mä en nyt ymmärrä teitä anoja. Tee rääytte jonkun videopostauksen perään. Evellä on KAKSI lasta, ero meneillään, perhettä, sukua ja ystäviä löytyy myös. Siihen päälle vielä arjen pyörittäminen, niin ei ehkä ihan ensimmäisenä väsyneenä illalla ole mielessä, että hei munhan pitää tehdä se videopostaus. Mä en usko, että yksikään täällä ulisijoista, huolehtii kahdesta lapsesta, pitää blogia jne. 😀 Tsemppiä kuntokuurin. Oikein hyvältä vaikuttaa!!

1 vastaus

Mä taas en nyt ymmärrä sua. Bloggaaja on ITSE ILMOITTANUT tekevänsä videopostauksen, joten miksei sen perään sitten saisi kysellä?!?!? Kukaan ei ole häneltä sellaista alunperin vaatinut, vaan itse ilmoitti sellaisen toteuttavansa, joten olisi reilua lukijoita kohtaan kertoa, jos tätä pystykään toteuttamaan!

1 vastaus

Nostan hattua jos pystyt tosiaan kotona treenaamaan aktiivisesti, mä oon niin selkärangaton et lipsuisin kyllä koko ajan jos vaan ois mahis x)

Mulla säkkiä tulee himassa hakattua joka päivä, se onkin keskellä kotia, aina ohimennen on hyvä jäädä mätkimään 🙂

Oon ihan samaa mieltä tosta et kun se inspis iskee niin sillä sekunnilla pitää päästä liikkumaan, autolla ajo siin välissä tuhoaa sitä innostusta kyllä tehokkaasti!

http://keltaisessatalossablog.blogspot.com

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Eveliina Matilda
Hei! Tervetuloa lukemaan tarinaani lapsiperhe-elämästä, parisuhdekiemuroista sekä Turun Portsassa sijaitsevan, yli satavuotiaan puutaloasunnon remontoinnista. Ota yhteyttä: adeliinablogi@gmail.com Seuraa: Facebook / Eveliina Matilda Instagram / @eveliinamatilda

Arkisto

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: