Arjen aikataulut lapsentahtisiksi

Teksti

Istun eteisen lattialla ja yritän pukea rimpuilevalle Alexanderille ulkovaatteita. Toinen tumppu on kadonnut ja lemppari pipo on näemmä jäänyt pieneksi. Käyn uudestaan tonkimaan lasten asustelaatikkoa ja sivusilmällä huomaan kuinka paljas nahka vilahtaa keittiössä. Adeliina on riisunut juuri hänen ylleen pukemani haalarin sekä myös sisävaatteensa. Kauankohan siihen meni? 30 sekuntia? Miksi hän ei osaa pukea yhtä nopeasti ja miksi tämä riisuminen tapahtuu juuri silloin kun meidän pitäisi jo startata auto pihasta!

Vihaisin käsin nostan puoliksi puetun Alexin ulko-oven eteen odottamaan ja menen nakupellen perään. Joudun puristamaan huuleni tiukasti yhteen, sillä jos nyt aukaisisin suuni, sieltä tulisi taatusti jotain hyvin typerää. Keittiöön saavuttuani huomaan että Adeliinan lapaset lilluvat koiran vesikupissa. Nyt riitti, olen koko päiväksi suunnitellut lapsille kivaa ohjelmaa ja tuntuu siltä kuin he tahallaan tuhoaisivat aikatauluni! Luovutan, istahdan eteisen lattialle katsomaan ovella kiljuvaa Alexia ja mietin missä taas meni vikaan, tämän piti olla kiva ohjelman täyteinen päivä. Samassa nakupelle juoksee ohitseni ulko-ovelle ja roikottaa litimärkää lapasta pikkuveljensä päällä. Molemmat repeävät nauruun kun vesipisaroita tippuu toisen paljaalle päälle. Yritän esittää totista, mutta en pysty välttymään naurun tarttuvuudelta.

Typerä, typerä minä! Kylmät vihaiset kädet, viivaksi vedetty suu ja kiukkuiset katseet. Lapset eivät tiedä, että olen vihainen kiireelle, en heille. Juuri näissä hetkissä on se tärkein, eli heidän lapsuutensa. En halua kiireisen arkeni aikatauluineen jyräävän sen yli. Irrotan Burberryn kellon ranteestani ja pyydän lapsiltani anteeksi asettumalla lattialle heidän kiipeilytelineekseen. Nautitaan tästä hetkestä nyt ja kokeillaan sitä kerhoon lähtemistä rennommalla fiiliksellä, sitten kun meille sopii. Tästä tulee sittenkin hyvä päivä!

Kommentit

13 kommenttia

Kuvissa välittyy äidin rentous. Kiire maton alle, hymy korviin ja tehdään asiat kun ”meille sopii”. Huomaatko? Tunnistatko hymyn? Se on se ilme minkä näet peilistä kun oikein kunnolla yrität.

Irrotan Burberryn kellon ranteestani Irrotan Burberryn kellon ranteestani
Huutonaurua

Eveliina

Ihana kuulla että blogini tuo piristystä päivääsi! 🙂

Huutonaurua ennemmin sulle ano… Voisit vaikka hankkia elämän??

Ihana postaus! 🙂 uskon että rennolla meiningillä lasten kanssa pärjää pitkälle! Tuo on niin raivostuttavaa kun toista lasta pukiessa toinen on ehtinyt riisua kaiken.. lasten kanssa ei tarvitse mitään muuta kuin aikaa ja kärsivällisyyttä ;D

Vitsit kun vaan just noissa tilanteissa aina osais ottaa noin rennosti. Tuntuu niin tutulle tuo mitä kuvailet, itsekkin usein saa tuskan hiessä tehdä lähtöä, kun pitää saada molemmat lapset puettua. Kiva blogi sulla.

Pakko kyllä sanoa että tällä kertaa en ymmärtänyt kuvien ja tekstin yhteyttä. Olet oikea #hotmama mutta ehkä lapsentahtinen aikataulu ei ihan välittynyt 😀 ellet sitten kanavoinut Aden valmiustasoa ulkoiluun ??

Eveliina

Yhteys: kirjoittajan kuvia tekstissä. Jotain kummisedän kaiman kaverin hamsterin kuvia tuskin olisin laittanut. 😀

Ehkä noi keikistelyt ei ihan yhdisty tekstiin? 😀 vai yritätkö näyttää tonylle tätä kautta mitä on menettänyt , et sä ennen nimittäin laittanut näitä puoli alastomia poseerauksia joka toiseen postaukseen:D

Tuskin se kuvien suhteen aivan noin menee .. mielestäni nuo mitään ”keikistely” kuvia ole.

Ihan huipusti kirjoitettu! Ja hyvää asiaa:)) kiva lukee tällasta??

Voi, kun muistaisi itsekin useammin tuon, että lapset eivät tosiaan ymmärrä eroa siinä, mille sitä tosiassa on vihainen.

Näytät kuvissa hyvinvoivalta. 🙂

Tänä aamuna olin ylpeä itsestäni kun sain lakaistua kiireen maton alle. Lähdimme lasten kanssa paljon iloisemmin mielin bussipysäkille 🙂 ps. Aivan ihania kuvia!!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä