Miksi viihdyn työpaikan tai koulun sijaan kotona?

Teksti

Pitäiskö sun välillä keskittyä ihan niihin lapsiin ja vaikka miettimään mitä haluat jatkossa tehdä, etsiä työtä tai opiskelua. Eikä metsästää sitä seuraavaa rikasta jätkää kuka vois kustantaa sun elämän.
Susta paistaa epätoivo jo blogin perusteella. ”yhyy oon ollut yksin jo näin kauaan en kestä” – J

Kiitos kommentistasi, vastaan sulle ihan erillisellä postauksilla. -Eveliina

Ok, kiitos. Ja kiva, jos tosiaan vastaat kysymykseen etkä puolustele vaan että teet lasten kanssa sitä ja tätä. Kiinnostaa tosiaan mikä on sun suunnitelma tulevaisuuteen, jotain mitä kiinnostaa muu kuin toive parisuhteesta. – J

Hyvä J

Kun Adeliina syntyi kesken ammattikoulun kolmannen opiskeluvuoden, tein päätöksen jatkaa koulua vauva kainalossa. Harmitti melkoisesti toisinaan viedä pieni vauva isovanhemmille koulupäivieni ajaksi, mutta puntaroin tärkeäksi asiaksi sen, että vanhempana minun on kyettävä elättämään jälkeläiseni. Etenkin jos puolisolleni sattuisi jotain, kuten kuolema, töiden loppuminen, ero… Olisi entistä tärkeämpää että minulta löytyy taskusta jonkin näköinen paperi, minkä avulla helpottaa töihin pääsyä ja näin ollen taata lapselleni riittävä elanto.

Opiskeluiden loppuun vieminen ei ollut millään tavalla yksinkertaista. Synnytyksestä palautuvalle kropalleni oli fyysisesti raskasta käydä liikunnallista koulua. Välitunnit vietin vessassa maidosta täysiä tissejä tyhjemmäksi pumppaillen. Koulupäivien jälkeen hain vauvan kotiin ja iltapäivän naputtelin etätehtäviä kasaan, samalla kun hoidin vauvaa. Öisin nukuttiin silloin tällöin ja joulusin, mutta silti joka arkiaamu herätyskello soi kello viisi. Silloin unelmoin, että sitten kun minulla on todistus kädessäni, aion nauttia lapsesta mahdollisimman pitkään kotona. Onnistuin valmistumaan koulusta samalla aikataululla kuin muut luokkatoverini ja aloin toteuttamaan unelmaani. Sain toisen lapsen ja edelleen jatkoin kotona tätä maailman tärkeintä työtä; lasteni kasvattamista. Minulla ei ole vielä mikään kiire palata koulun penkille tai työskentelemään pitkää päivää. Vanhempi lapseni on alle kolmevuotias ja nuorempi lapseni on vasta hieman yli vuoden ikäinen. Olen suunnattoman onnellinen että Suomessa lasten kotihoitoa tuetaan sinne kolmevuotiaaksi asti. Mielestäni on arvokasta että lapset saavat olla kotona mahdollisimman pitkään, oman turvallisen vanhemman kanssa, tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Sosiaalisten kontaktien treenaamiseen riittää vielä vallan mainiosti kaverien lapset, serkut ja kerhot. Etenkään eron jälkeen lapseni tuskin ovat kaivanneet enää yhtään enempää muuttujia elämäänsä.

Suunnitelmani on hoitaa lapset kotona vielä vähintään niin kauan että Alexander on kolmevuotias. Miksi minun pitäisi kiirehtiä opiskelemaan tai tekemään itselleni uraa, kun me tämän blogin avulla pärjätään paremmin kuin hyvin täällä kotona? Tämä muutama vuosi kun lapset ovat pieniä, menee todella nopeasti. Ehdin tekemään töitä ja käymään kouluja vielä monta vuosikymmentä, nyt on hyvä aika pitää lapset lähellä ja nauttia heidän kanssaan puuhailusta, koska tätä aikaa en tule saamaan takaisin. En vielä tiedä mitä sitten muutaman vuoden päästä tapahtuu, mutta tässä on nyt onneksi kivasti aikaa pohtia sitä. Ehkäpä haen kouluun, etsin töitä tai jatkan perheeni elättämistä ihan vain bloggaajana. Tiedän olevani erittäin onnellisessa asemassa kun voin olla lasteni kanssa kotona, mutta haluaisin muistuttaa että se ei ole keneltäkään muulta pois ja vaikka minulla on taloudellisesti ollut onni matkassa, niin elämä on muilla osa-alueilla potkinut minua melko kovin päähän.

Ja mitä tuohon ”itselleni elättäjän etsimiseen ja vain miehiin keskittymiseen” tulee niin et voisi kommentillasi olla enempää väärässä. Blogissa on viimeaikoina ollut paljon juttua perhe-elämän ulkopuolelta, koska palautteen perusteella muut aiheet tuntuvat kiinnostavan lukijoita enemmän ja tykkään kirjoittaa sinkkuseikkailuistani. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että oikea elämäni koostuisi vain näistä aiheista. Suurimman osan ajasta vietän lasteni kasvattamiseen, kotitöiden tekemiseen ja blogin pitämiseen. Silloin kun lapset ovat isällään, rentoudun ja vietän sitä omaa vapaa-aikaani ystävieni kanssa puuhaillen sekä uusia tuttavuuksia solmien. Tekeekö se minusta jollain tapaa huonomman äidin jos en vapaaviikonloppuina istu kotona lorukortteja askarrellen tai kenties yritä rajoittaa lapsia viettämästä aikaa toisen, heille yhtä tärkeän vanhemman kanssa? Niin ja kuten jo aiemmin mainitsin, pystyn vallan mainiosti elättämään itseni. Rahapussin sijaan kaipaan elämääni aitoa rakkautta, enkä sitäkään epätoivoisella, vaan erittäin toiveikkaalla asenteella.

Kommentit

40 kommenttia
Avatar

Oon järkyttynyt kuinka huonotapainen tuo J on! Täytyy omassa elämässä olla asiat huonosti. Miten toisen ihmisen asiat voi kiinnostaa noin paljon? No kuten eräs sananlasku menee niin tyhjät mielet pitävät eniten ääntä 🙂

Sulla on Eve mun mielestä hyvät suunnitelmat. Itsekin toivon, että jos meille lapsia siunaantuu niin voisin viettää heidän kanssaan ensimmäiset 3 vuotta kotona. Tämä ei välttämättä ole taloudellisesti mahdollista ja voihan se olla, että haluankin palata jo aiemmin töihin! Mutta jestas jos joku kävisi penäämään multa perusteluita ratkaisuihini 😀

Avatar

Ei voi kuin ihailla sua! Älyttömän hieno vastaus noinkin naiviin kommenttiin! 🙂

Eveliina

Voi kiitos Noora! 🙂

Avatar

Todellakin kannattaa olla kotona, jos se on mahdollista! Kylläsitä ehtii töitä tehdä ja opiskella koko lopun elämää! Itsellä lapset jo isoja ja olen heidän kanssaan ollut kotona siihen 3 vuotiaseen asti! Lähdin nuorimmaisen täytettyä 4 opiskelemaan ja olen jo monta vuotta ollut vaki duunissa!

ps..aikasempi kommenttini hukkui johonkin!

Avatar

Täysin samaa mieltä!!

Avatar

Olen täysin samaa mieltä näiden toisten kommentoijien kanssa. Eveliina on fixu nuori nainen, joka varmasti hoitaa ja huolehtii lapsensa todella hyvin.
Tietää mitä tekee, mihin pystyy. Hyvin on vastattu tuhon aika typerää kysymykseen! Toki vapaa-ajallaan viettää aikaansa ystävien seurassa, seahän nyt on täysin ymmärrettävää! Miten joku voi esittääkin tuollaisia mielipiteitä, kuin on esittänyt tämän kommentti/vastausketjun aloittaja!
HÄVETKÖÖT!

Avatar

Tosi hyvin ja aikuismaisesti vastattu! 🙂 ei kyllä uskois, että oot niin nuori kun sulla tulee niin fiksua tekstiä!
Ja on jokaisen oma asia, mitä lasten kanssa tekee. Jos sun toimeentuloksi riittää blogi ja tuet, se ei ole keltään pois. Ei kaikkien tarvii olla kesken äitiysloman olla jo innoissaan menossa töihin, vaan jokanen tekee niinku ite näkee parhaaksi.
Ja toisaalta, mitä tulee ylipäänsä sun raha-asioihin tai rakkauteen, niin tuskin kukaan muu ku sun läheiset tietää millä mallilla ne oikeesti on – blogista kun näkee yleensä vaan sen pintaraapasun toisen elämään.
Tsemppiä sulle, on mukava lukee sun postauksia kun oot niin rento, todellinen ja aikuismainen! 🙂

Avatar

Tosi hyvin ja aikuismaisesti vastattu! 🙂 ei kyllä uskois, että oot niin nuori kun sulla tulee niin fiksua tekstiä!
Ja on jokaisen oma asia, mitä lasten kanssa tekee. Jos sun toimeentuloksi riittää blogi ja tuet, se ei ole keltään pois. Ei kaikkien tarvii olla kesken äitiysloman olla jo innoissaan menossa töihin, vaan jokanen tekee niinku ite näkee parhaaksi.
Ja toisaalta, mitä tulee ylipäänsä sun raha-asioihin tai rakkauteen, niin tuskin kukaan muu ku sun läheiset tietää millä mallilla ne oikeesti on – blogista kun näkee yleensä vaan sen pintaraapasun toisen elämään.
Tsemppiä sulle, on mukava lukee sun postauksia kun oot niin rento, todellinen ja aikuismainen! :)<3

Avatar

Vau! Just tän takia tämä blogi on ollut ekasta kirjoituksesta asti mun lemppari!!

Avatar

Oot Eve ihan huippu mutsi ja kirjoittaja!
Multa ei omia lapsia löydy, mutta sinkkuus löytyy itseltänikin. Sun blogi on aivan loistava ja oon aivan alusta asti lukenu sun blogia 🙂 Pidä lippu yhtä ylhäällä jatkossakin ni menestyt varmasti niin äitinä, bloggaajana ja jonkun tulevana morsmaikkuna 🙂

Avatar

hyvä eveliina.. oon ylpee siusta

Avatar

Alle kolmevuotiaalle on todellakin parempi olla kotona kuin päivähoidossa. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea kirja ”Pienen lapsen sosiaalisuus”. Kirjassa käydään mm. läpi tutkimustuloksia liittyen alle kolmivuotiaiden päivähoidossa oloon ja tutkimukset osoittavat mm. sen, että alle kolmevuotias ei opi päiväkodissa sosiaalisia taitoja vaan sen sijaan hän oppii sosiaalisesti selviytymään pakko tilanteessa isossa ryhmässä.

Haluan myös kertoa, että tämä on puolueeton kommentti, sillä omat lapseni ovat aloittaneet päiväkodissa 1-vuotiaina. Tämä johtuen omasta koulunaloituksesta, mutta myös omasta mielenterveydestäni. Minusta ei ollut hoitamaan lapsia kotona, luonteeni on liian kärsimätön ja koko perhe joutui kärsimään raivareistani ja alakuloisuudestani. Sen vuoksi arvostan suuresti kotiäitejä, koska tiedän mitä se vaatii. Nyt meilläkin on asiat tasapainossa, ja se pitäisikin aina muistaa, että mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle.

Avatar

Jo kirjoituksesi otsikkoon vastatakseni, voi kyllä minäkin VIIHTYISIN paremmin kotona, kuin töissä tai koulussa. Luulen, että aika moni muukin, meidän lapset ainakin :). Mutta kun tässä elämässä kyse ei ole vain viihtymisestä, on tänäänkin noustava viideltä aamulla ehtiäkseen töihin. Eikä sillä, mukavassa seurassa mä sielläkin päiväni vietän, mutta rajoittaahan tuo nyt vapaa-aikaa, työnteko.
Lasten kotihoito on (useimmissa tapauksissa) ihan kaikken parasta ja arvokkainta, mitä lapsilleen voi antaa. Olen itsekin onnistunut omani kotona pitkään hoitamaan. En siis tällä vastineellank ole suinkaan sitä mieltä, että sinun olisi juostava äkkiä töihin ja vietävä lapset hoitoon, jotta heidän olisi siellä jotenkin parempi. Uskon kuitenkin ymmärtäväni sen pointin, mikä alkuperäisellä, edellistä postausta kommentoineella, J:llä oli.
Nimittäin sen lisäksi, että vanhempana elät tätä päivää, tulisi sinun tietysti pystyä visioimaan ko vähän tulevaankin. Vaikka vartijantyö ei olisi se lopullinen unelma-ammattisia, pieni työkokemus opiskelemaltasi alalta tuskin heikentäisi työnsaantimahdollisuuksiasi myöhemmin. Hoitovapaalla voi hyvin heittää keikan silloin tällöin.
Lasten kotona hoitaminen ei estä tekemästä omia tulevaisuudensuunnitelmia. ”Uralla” ei suinkaan tarkoiteta aina vain jakkupukua ja neuvotteluhuonetta, työuran tekee yhtä lailla sairaanhoitaja, taksikuski kuin ”kassan tätikin”.
Opiskelupaikoista voi kilpailla kotiäitikin, opiskelun aloitusta tarvittaessa lykätä sinne hoitovapaan loppuun.
Avoimia mahdollisuuksia opiskella kotihoidon rinnalla on myös useita.
Kun itse kirjoitit ”markkina-arvostasi” miehen hankinnassa, markkina-arvoa mitataan myös työelämässä. Raakaa, mutta totta, omasta markkina-arvostaan on huolehdittava myös kotiäitinä. Panostenkaan ei tarvitse olla välttämättä kovin suuria, mutta tärkeää on, että on niitä suunnitelmia sekä niihin suuntaavia tekoja. Muuten jää helposti toisten hakijoiden jalkoihin myöhemmin, kun kotona on ”viihtynyt” tarpeekseen. Pelkkä koulutodistus vuosien takaa ei todennäköisesti enää silloin riitä.

Eveliina

Mikä ihmeen superihminen täällä nyt pitäisi olla? Heittää työkeikkaa silloin tällöin ja pitää lasten, blogi-työn, kodin ja oman hyvinvoinnin lisäksi vielä huolta omasta turva-alan duunin markkina-arvosta? Ei kiitos, en jaksa, juuri nyt panostan mielummin tähän kotiin ja lapsiin, kun että yritän haukata liian suurta palaa ja kulutan itseni loppuun. Sinne työelämään ja uralle ehdin aivan varmasti parinkin vuoden päästä, ilman että nyt täytyy hätiköidä ja huolehtia.
Jos jotain olen kahden pienen lapsen kanssa yksin asuvana oppinut, niin sen että kun on mahdollisuus levätä, kannattaa levätä. Kerätä voimia ja henkistä tasapainoa. Sitten se työntekokin varmasti myöhemmin onnistuu paremmin.

Avatar

Tota juuri tarkoitin myöskin, että mikä on sun suunnitelma itseäsi varten. Jos vartija ei ole se mitä haluat olla 2v päästä niin mikä sitten. Luuletko pääseväsi suoraan töihin, monen vuoden kotiäitinä olon jälkeen toiselle alalle? Eli kiitos vastauksesta, toisin sanottuna sulla ei ole siis muuta suunnitelmaa kuin kotona olo ja deittailu.

Eveliina

Mulla on hyvinkin selkeä suunnitelma. Teen kotona töitä blogin muodossa ja sitten jos/kun tämä en enää nappaa, haen hyvin todennäköisesti opiskelemaan. Ehkä aivan uutta alaa, ehkä lisää turva-alaa. Kuinkahan tarkkaa suunnitelmaa olet vailla?

Avatar

Joo en missään vaiheessa oo sanonut että ois mulle tilivelvollinen. Huvittavaa miten yhtään toista kantaa esille tuovat tai eveliinaa kritisoivat saavat äksyjä vastauksia ja oikein lauman evefaneja kimppuun 😀 en tiedä mitä naiivia /kusipäistä oli kysymyksessä mutta tsemppiä vaan valitsemallesi tielle! Tosi aikuinen vastaus oli tuolla yhdelle toisellekin joka kertoi oman kantansa. Mut hei kunhan treffit luistaa ja miehiä riittää, mitä muutakaan sä tarviit!

Avatar

Hyvä J, ihan varmasti ymmärrät, miksi alkup. kommenttisi sai negatiivisen vastaanoton muilta, kuin Emilialta. Kysyisitkö siihen sävyyn, ja etenkin nyt viimeisimmän kommenttisi sävyyn samoja asioita samoilla ennakkoluuloilla esim. siskoltasi tai parhaalta ystävältäsi? Tai olisiko kiva, jos joku tenttaisi sinulta itseltäsi samaan tyyliin?
Äänensävy kuultaa myös tekstistä, samoin käytöstavat.

Avatar

Oli Eveliinalla suunnitelmaa tai ei, niin se ei kyllä kuulu millään tavalla sinulle. Eveliina kirjoittaa täällä asioista joista haluaa, eikä ole tilivelvollinen yhdellekään lukijalle, ei edes sinulle. Älytöntä tulla vaatimaan, että Eveliinan pitäisi jaksaa tulevaisuuden suunnitelmansa koko maailman kanssa!

Avatar

Itse joudun ainakin palaamaan koulunpenkille, koska opinto-oikeus lähtee vähenemään vanhempainvapaan jälkeen, eikä hoitovapaan jälkeen. Eli ei suinkaan onnistu olemaan kolmea vuotta välissä kotona. Ja muistaakseni vain kahden lapsen vanhempainvapaa hyväksytään opinto-oikeuden lykkäämiseen, itselläni molemmat käytetty. Itsekin viihtyisin paremmin kotona, mutta en voi jättää opinto-oikeutta juoksemaan yksinään karkuun, kun ei tiedä jos joskus iskee sellainen burnout että sitä on pakko turhaan kuluttaa. Esikoisen pidin vielä kotona kun opiskelin, mutta voin kertoa, että se jos joku kävi supermutseilusta, kun kävi luennoilla yksi vuotiaan kanssa. Ymmärrän enemmän kuin hyvin Eveliinan näkökulman, kun mikään ei ole kesken niin mikäs siinä. Ei meitä kukaan muistele sen perusteella paljonko onnistuttiin paiskimaan joka välissä töitä vaan sen perusteella kuinka paljon jaksettiin toisille ihmisille antamaan 🙂

Avatar

Hyvä! Juuri näin. Lapsilla on varmasti paras kanssasi kotona, ja sulla varmasti myös 🙂

Avatar

Mahtava vastine täysin kusipäälle tyypille! Oot huippu.

t. uusi lapseton lukija, josta perhepostaukset on ihania, mutta ”sinkkuelämäpostaukset” vielä viihdyttävämpiä

Avatar

Itselläni ei ole lapsia, mutta sivusta seuranneen nähnyt kuinka paljon lasten kasvatus/hoitaminen vie aikaa ja energiaa. Jokainen voi pienen hetken miettiä kuinka raskasta olisi yksin huolehtia kahdesta pikku taimesta 24/7 ilman toisen vanhemman tukea. Esimerkkinä lapsi toinen lapsi valvottaa yöllä mutta aamulla on touhuttava toisen kanssa täysiä klo 7. Jopa lähipiirini kaksi yhden lapsen vanhempaa tarvitsevat viikottain ulkopuolista apua, saatika jos vanhempia olisi yksi ja lapsia kaksi.

Jo tuo yhtälö vaikuttaa omasta mielestäni rankalle, mutta siihen päälle jaksat vielä panostaa blogiin (joka on huikea!)! Blogi on työtä, jossa Eveliina on todennäkösesti luonut jo suhteita työelämään. Miksi tarvitsisi tehdä kahta työtä?

Verrattuna kassatädin yms duunarin työhön blogi työnä vaikuttaa mukavalle, huom Ulkopuolisen silmin! Ja siksi aiheuttaa todennäkösesti kateutta. En usko todellisuuden olevan sitä, ei missään työssä ole vain plussa merkkisiä asioita.

Avatar

Hyvä kirjoitus! En itsekään olisi kotona vain vaan on tärkeä pitää myös huoli itsestä, kavereista ym.

Avatar

Hyvin kirjotettu 🙂 tää yhteiskunta on vaan niin keskittynyt suorittamiseen että pitäis miettiä miltä jokanen teko ja työpaikka ja välivuosi näyttää cv:ssä, ja ei mietitä sitä että välivuosi tai vuodet kotona lasten kanssa voi antaa ihan älyttömän paljon. Älä välitä arvostelijoista, oot mieletön mutsi 🙂

Avatar

Itsekkin esikoisen täyttäessä vuoden palasin työelämään ja nyt kaduttaa. Ensi kuussa tulee töihin paluusta vuosi ja olen jo ilmoittanut töihin jääväni kotiäidiksi (tein keikkatyötä ja ahkerana työntekijänä nappasin useimmat pidemmät ja lyhemmät sijaisuudet itselle, joten töitä kyllä oli niin paljon kun jaksoi tehdä ja yhteinen aika perheen kanssa jäi vähiin). Loppu/alkuvuodesta meille syntyy toinen lapsi ja nyt tarkoituksena olisi olla kotona ainakin se 2-3 vuotta ja nauttia lasten lapsuudesta. Töitä kyllä ehdin tehdä ja miehen vaidettua hieman parempaan työpaikkaan ei taloudellisestikkaan tälle pitäisi olla mitään estettä.
Ihmiset on erillaisia, jotkut rakastavat kotiäitiyttä ja toiset nauttivat työelämän vilskeestä, ei se ole toiselta pois.

Avatar

Ihana kirjoitus ?. Hyvin vastattu tohon törkeään kommenttiin. En ymmärrä ihmisiä jotka tulee valittamaan ja kommentoimaan törkeyksiä, onko niiden oma elämä sitten niin paskaa että pitää muita ärsyttää, mutta toki kaikilla saa mielipiteet olla ja ilmaista niitä. Aikuisilla ihmisillä vaan pitäis olla käytöstavat. Sun blogia tykkään lukea ja samaistun kirjoitukseen kun itsellä samanikäiset lapset ja ero edessä.

Avatar

Voi apua.
Mitä hemmettiä se kellekkään kuuluu mitä Eveliina aikoo tulevaisuudessa tehdä?
Typerää kommenttia. Kantsis ehkä hankkia vähän sisältöö omaan elämään.

Avatar

Olen samaa mieltä..pienten lasten kanssa kotona niin kauan, kuin se on mahdollista..Itsellä jo isot lapset ja he ovat olleet kotona kolme vuotiaiksi asti..Nuorin täytti 3 lähdin opiskelemaan ja nyt olen ollut vuosia vakituisesti töissä..kyllä sitä ehtii!! Tsemppiä!

Avatar

Mitähän jotkut kitisevät, teethän sä kokoajan töitä blogin muodossa. 😀 Minusta bloggaaminen olisi ihana työ! Ei kannata välittää noiden työ-/raatamisnarkomaanien ”palautteesta”. 🙂

Avatar

Arvostan kyllä hirveästi ajatusmaailmaasi Eveliina!

Avatar

Anna Eveliina ikävien kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehdottomasti tärkeintä mitä voit tehdä, on olla lasten kanssa nyt! Sinulla on hyvin pienet lapset, jotka ovat jo kokeneet vanhempien eron. Kuten viisaasti itse kirjoitit, he eivät kaipaa yhtään enempää muuttujia juuri tällä hetkellä elämäänsä. Olen itse sinua paljon vanhempi (lähestyn neljääkymppiä), työskennellyt johtajana alallani jo pidempään ja ollut nyt pari vuotta kotona hoitamassa lapsia. Markkina-arvosta viis, lasteni lapsuutta en saa koskaan takaisin ja heidän elämänsä lähtökohdat luodaan nyt. En todellakaan sano, että päivähoidosta ei voi saada hyviä lähtökohtia, mutta minä haluan itse olla antamassa ne heille. Pidän sitä etuoikeutena, minulle ja lapsille.

En oikein ymmärrä joidenkin kommentoijien ”painostusta” keikkatyöhön. Tämä blogihan on jo työ sinulle! Minun ikäluokkani ei todellakaan nuorina saanut elantoa blogin pitämisestä, mutta mitä siitä, maailma muuttuu. Suotta väheksyä mitään työtä ja työ se blogin pitäminen muiden joukossa on. Lepää kun pystyt ja pidä huolta itsestäsi, kun lapset ovat isompia niin onnea matkaan opiskelupaikan tai työelämän suhteen.

Avatar

Nauti ajastasi lasten kanssa kun he ovat pieniä. Kuten kirjoitit, töitä kyllä ehtii tehdä. Jos niitä ”kunnon” töitä edes haluaakaan tulevaisuudessa tehdä. Itse lastenhoitajana voin vakuuttaa, että aarteillasi on varmasti arvokkaammat ajat kanssasi kuin että olisivat näinä aikoina pakotetuista syistä hoidossa isossa ryhmässä. Itse teini-ikäisten äitinä jaksan myös aina nuoria äitejä muistuttaa: nauttikaa lapsistanne, antakaa syliä ja aikaanne. Ottakaa myös omaa aikaa. Ja muistakaa, että pienten kanssa on pienet murheet, isojen kanssa isommat <3. Hyvää kesän jatkoa!

Avatar

En vaan ymmärrä et miten tarkat suunnitelmat pitää olla jos sulla kuitenki on jo se, että olet vielä kotona ainakin sen vajaa pari vuotta ja bloggaat. Sehän on jo hyvä suunnitelma 🙂 itsellä opiskeluita vuosi takana mutta enää ei nappais, eikä kyllä lähihoitajan työtkään…joten, täällä ainakin yks oikeesti tietämätön. Mut päiväkerrallaan ja fiiliksen mukaan

Avatar

Vaikkei vielä olekaan, eikä tarvikaan olla kiirettä takaisin opiskelemaan tai töihin, niin sitä kannattavampaa on alkaa jo vähän pohtia niitä tulevaisuuden kuvioita myös työuran kannalta. Nyt kun ei vielä ole paineita saada työpaikkaa tai lähteä opiskelemaan, niin sitä on helpompi pyöritellä mielessä, että mikä voisi olla se itselle mieluisa tapa hankkia elantoa, kun sen aika tulee. Saa rauhassa pohtia ja punnita ja voit vaikka jo alkaa lukemaan ja hakemaan opiskelupaikkaa ensi keväänäkin, jos löytyy jokin itseä kiinnostava ala. Opiskelupaikanhan voi sitten ottaa vastaan ja aloittamista saa kahdella vuodella lykätä, jos haluaa. Siinä mielessä sinulla olisi ideaali tilanne hakea jo ennen kuin kysymys on aivan ajankohtainen, jos haluat vielä kouluttautua lisää, ehtisit rauhassa lukea pääsykokeisiin silloin kun on sitä omaa aikaa. Lisäksi kun opiskelupaikka ei läheskään aina aukea sillä ensimmäisellä haku kerralla, niin ei tarvitse sitten silloin, kun on ns. ”pakko” stressata paikan saamista niin paljoa vaan on sitten enemmän aikaa yrittää rauhassa uudelleen. Sitten jos paikka aukeaa niin se voi olla siellä turvana, että kun aika on sopiva niin pääsee opiskelemaan tai jos se ei enää tunnukaan omalta polulta, niin hakea uudelleen jonnekin samalla tai hakea niitä töitä 🙂

Itse näkisin sinut hyvinkin kasvatusalalla, vaikkapa lastentarhanopettajana ja tietenkin yliopistossa voi kouluttautua helposti maisteriksi asti, jolloin voi edetä muunlaisiinkin tehtäviin tai tiettyjen sivuaineiden kautta päästä opettamaan alaluokkia. Sinulla, kun on silmää lasten kehitykselle ja kiinnostavat selvästi myös aiheeseen liittyvät pohdinnat, niin se voisi olla mielekästä puuhaa. Meidän yliopistossa ainakin kasvatustieteiden tiedekunnassa ollaan myös hyvinkin joustavia niiden kohdalla, joilla on lapsia. Yliopistolla on jopa oma pieni päiväkoti samassa siivessä, missä kasvatustieteiden tiedekunta sijaitsee ja aina välillä luennoillakin on näkynyt vanhempia lastensa kanssa. Enkä usko, että muissakaan yliopistoissa kasvatustieteiden tai muidenkaan tiedekuntien puolella oltaisiin liian tiukkoja niuhottajia niiden opiskelijoiden kohdalla, joilla on myös se perhearki pyöritettävänä opintojen ohella.

Avatar

Opiskeluiden aloittamista voi enää lykätä ainoastaan jos on raskaana tai armeijassa! Eli ei kannata aiemmin hakea kuin on oikeasti mahdollisuus opiskelut aloittaa.

Avatar

En oo koskaan aiemmin kommentoinut tänne, mutta nyt on pakko.. Voi hyvänen aika jos saan sanoa! Enpä ole typerämpää kommenttia nähnyt aikoihin. Musta tuntuu että sun blogi on otettu jotenkin silmätikuksi, enkä kyllä ymmärrä minkä takia. Itse ainakin arvostan suuresti sun rehellisyyttä kertoa myös niistä vaikeista asioista ja tykkään kovasti muutenkin. Olet fiksu nuori nainen ja mahtava energinen äiti. Tuohon saamaasi kommenttiin voisin ottaa sen verran kantaa, että miksi ihmeessä ei saisi olla kotona sitä kolmea vuotta, minkä Suomen valtio meille mahdollistaa? Itselläni on vuoden ikäinen poika ja todellakin aion olla hänen kanssaan kotona niin pitkään, kuin suinkin pystyn. Mulla on kaksi sisarusta eikä ketään meistä ole ikinä laitettu päiväkotiin ja olisi mahtavaa jos pystyisin saman tulevaisuuden takaamaan pojallenikin. On todellakin rikkaus saada olla pitkään kotona omien lasten kanssa, kaikilla se ei vaan valitettavasti ole mahdollista. Toki on äitejä jotka haluavat palata takaisin työelämään nopeasti, eikä sekään ole väärin. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. ”sulla ei ole siis muuta suunnitelmaa kuin kotona olo ja deittailu” niin.. Pienten lasten kanssa kotona olohan on sitä että nostetaan jalat kohti kattoa ja annetaan lasten touhuta omiaan? Ei taida tällä kommentoijalla olla mitään käsitystä lapsiarjesta. Ja jos eveliina haluaa vapaa-ajallaan deittailla, niin mikä on ongelma? Kai sitä saa vapaapäivinään tehdä mitä itse haluaa? Onhan ”normaalissa” palkkatyössäkin vapaapäiviä, eikä kukaan silloinkaan tule kyseenalaistaan sitä, jos sinkkuihminen haluaa tavata uusia ihmisiä. Tämä on mielestäni aivan normaalia. Erosin itse äskettäin poikani isästä ja näillä näkymin tulen saamaan joka toinen viikonloppu ”vapaata” kun poika menee isälleen ja aion käyttää sen ajan sekä uusien ihmisten tapailuun, että rentoutumiseen ja ties vaikka ihan alkoholin nauttimiseen! Eikä kenelläkään ole oikeutta tulla arvostelemaan toimintatapaani. Lapsi on tuon ajan toisen yhtä tärkeän aikuisen luona, joka pitää hänestä hyvää huolta ja jonka läsnäolo on elintärkeää lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Kyseisestä kommentista paistaa läpi vain katkeruus ja kateellisuus.

Avatar

tosi hyvä kirjoitus!! OOnki josks pohtinu sun mietteitä tästä nyt tiiän! 🙂 Mahtavaa et laitoit jauhot kurkkuun tolle paskamaiselle kommentille! 😀 😀

Avatar

Fiksu ja hyvä postaus! Oon ihan samaa mieltä. Omien pienten lasten kasvatus on tosi tärkeää eikä sulla ole mikään kiire nyt muihin töihin kun on noin pienet lapset. Ihmettelen, että jaksoit vielä käydä koulun loppuun vauvan kanssa, kuulosti tosi rankalle enkä itse olisi varmaan pystynyt. Rauhassa voit miettiä mitä sitten tulevaisuudessa voisi tehdä.

Avatar

Eiköhän tälleen 2016 vuonna voida jo antaa jokaisen äidin olla semmoinen kun on. Joku haluaa olla kotiäitinä ja hankkii 6 lasta joku muu taas yhden ja silti on kotona alle 3 vuotta. Ja näihin päätöksiin on jokaisella omat syynsä. Myös äidillä on oikeus tehdä omia juttuja, kuten Evellä silloin kun lapset isällä. Ei tosiaan jokaisen tarvitse istua kotona kutomassa sukkia. Muutenkin ihmetyttää tämä ajatusmaailma, että isä ei voi olla lapsen kanssa samallatavalla kuin äiti. Kun itse kotiuduin vauvan kanssa sairaalasta ja kävin ruokakaupassa yksin kauhisteltiin miten olen uskaltanut jättää vauvani. Omaan korvaani taas kuulosti hullulta, että jonkun mielestä isä ei pärjää vauvan kanssa 30min ajan.
Eiköhän anneta kaikkien olla semmoisia äitejä kun ovat. Jos nyt mistään sekopäänarkkarialkkiksesta ole kyse niin eiköhän jokainen ole itse paras vanhempi lapsilleen ja tiedä, mikä omalle perheelle on parasta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä